Arcis-sur-Aube'issa, asianajaja, edustaja kansankonventissa, asun
Parisissa, rue de Cordelierllä.
PRESIDENTTI
Danton, kansalliskonventti syyttää teitä siitä, että te olette ollut
salaliitossa Mirabeau'n ja Dumouriez'n kanssa, te olette tuntenut
heidän vapauttavainoovat suunnitelmansa ja salaisesti kannattanut niitä.
(Danton räjähtää jyrisevään nauruun. Kansanjoukko väänteleikse
naurusta. Iloisuuden voima ravistelee koko kansanjoukkoa.)
(Hämmästyneet tuomarit, kansa ja itse syytetytkin koukistuvat
katsomaan häntä ja heihin tarttuu hänen naurunsa. Koko sali
kaikuu naurunpuuskista. Danton lyö nyrkkinsä kaiteeseen.)
DANTON (nauraen)
Vapaus vehkeilee vapautta vastaan! Danton vehkeilee Dantonia vastaan. —
Lurjukset!... Katsokaa minua suoraan naamaan. Vapaus, se on täällä.
(Hän ottaa päänsä käsiensä väliin.) Se on muokannut ankaran jälkensä
tähän naamatauluun, näihin silmiin on se sytyttänyt tulivuorilieskansa.
Se on tässä äänessä, jonka mylvinä saa tyrannien palatsit järkkymään.
Ottakaa minun pääni ja naulitkaa se tasavallan kilpeen. Se on vielä
sittenkin Medusan tavoin saava vapauden viholliset pakahtumaan pelosta.
PRESIDENTTI
Minä en ole pyytänyt teitä pitämään mitään ylistyspuhetta itsellenne,
vaan esittämään puolustuksenne.
DANTON
Minun laiseni mies ei puolusta itseään: minun tekoni puhuvat itse
puolestaan. Minulla ei ole mitään puolustettavana, ei mitään
selitettävänä. Minun elämässäni ei ole mitään kätkettyä. Minä en
ympäröi itseäni millään salaperäisyyksillä elääkseni huoruudessa
vanhan akan kanssa, kuten Robespierre. (Joukko nauraa.) Minun oveni
on selkoselällään. Ei ole mitään verhoja vuoteeni edessä, koko Ranska
tietää milloin minä juon ja milloin rakastelen. Minä olen kansanmies:
minun paheeni ja hyveeni kuuluvat kansalle. Minä en kätke siltä mitään.
Minä näyttäydyn maailmalle apposen alastomana.
DAVID
Senkin Sardanapal! Katsokaa sitä iletystä!
PRESIDENTTI
Danton, tuo röyhkeä puhe on loukkaus oikeutta vastaan. Teidän sanojenne
siivottomuus osottaa teidän sielunne alhaisuutta. Sävyisyys on
viattomuuden merkki samoinkuin uhkarohkeus rikoksen.
DANTON
Jos uhkarohkeus on rikos, minä syleilen rikosta, presidentti, minä
suutelen sitä keskelle suuta ja jätän hyveen sinulle: Faaraon laihat
lehmät eivät koskaan ole herättäneet kateuttani. Minä rakastan
uhkarohkeutta ja kerskaan siitä: uhkarohkeutta, jolla on väkevä syleily
ja paisuvat rinnat, joista sankarit juo. Vallankumous on uhkarohkeuden
tytär. Se se saattoi Bastiljin sortumaan. Se se ajoi minun ääneni
kautta liikkeelle Parisin rahvaan kuningasvaltaa vastaan. Se se minun
nyrkkini kautta tarttui Ludvigin katkaistun pään suuriin korviin ja
heitti sen tyranneja ja heidän jumalaansa vasten naamaa.
(Hyvähuuloja ja liikuntoa kansanjoukossa.)
PRESIDENTTI
Kaikki nuo voimasanat eivät hyödytä mitään. Minä pyydän teitä palaamaan
niihin syytöksiin, joita teitä vastaan on tehty, ja vastaamaan niihin
täsmällisesti, poikkeamatta asiasta.
DANTON
Minua syytetään, sanotte te! Missä ne ovat, minun syyttäjäni? Tulkoot
esiin, niin minä heitän heidän niskaansa sen häpeän, jonka he
ansaitsevat.
(Suurin osa kansaa hälisee hyväksyvästi, David ja hänen
puoluelaisensa panevat vastaan.)
PRESIDENTTI
Vielä kerran, Danton, te loukkaatte kansanedustusta, oikeusistuinta ja
riippumatonta kansaa, jolla on oikeus vaatia tiliä teidän teoistanne.
DANTON
No minä siis myönnyn puolustautumaan, minä seuraan Saint-Just'in
laatimaa kannetta... Selaillessani tätä kauhujen listaa, tunnen minä
olemukseni vapisevan!... Minä myynyt itseni Mirabeau'lle, Orléans'ille,
Dumouriez'lle! Minä, joka olen aina taistellut heitä vastaan. Minä
vastustin Mirabeuan suunnitelmia, kun luulin niitä vapaudelle
vaarallisiksi. Minä puolustin Marat'ta häntä vastaan. Minä kävin
Dumouriez'n luona vain vaatiakseni häneltä tiliä niistä miljoonista,
jotka hän oli tuhlannut. Minä aavistin hänen aikeensa ja estääkseni
ne, minä mairittelin sen houkkien turhamielisyyttä. Olisiko hänet
pitänyt saattaa ahtaimmilleen, kun hänellä oli käsissään tasavallan
pelastus? Kyllä, minä lähetin Fabre'in hänen luokseen — niin, minä
lupasin, että hänestä tulisi ylipäällikkö, mutta minä annoin samalla
Billaud'n tehtäväksi valvoa häntä läheltä. Soimataanko minua siitä,
että minä valehtelin kavaltajalle? Minä olen tehnyt paljon pahempia
rikoksia isänmaan vuoksi. Valtakuntaa ei pelasteta papillisin hyvein.
Kaikki rikokset, kaikki, olisin minä koukistumatta kantanut näillä
harteillani, jos olisi ollut pelastettava teidät, teidät kaikki,
tuomarit, kansa, te katalat petturitkin, jotka minua syytätte!...
(Liikehtimistä kansanjoukossa.) Minä vehkeilemässä kuningasvallan
kanssa! Niin, minä muistan tosiaan aiheuttaneeni uuden yksinvallan
perustamisen elokuun 10:nä p:nä, federalistien voiton toukokuun
31 p:nä, preussilaisten voiton Walnyn luona!... Minun syyttäjäni!
tuotakoon ne esiin! Minä pyydän saada puhua niille lurjuksille, jotka
tuhoavat tasavallan. Minulla on tärkeitä asioita paljastettavana;
minä pyydän, että minua kuunnellaan.
(Kansa: »oikein», »niin», niin, j.n.e.)
DAVID
Turhaa juttua! Pää säkkiin!
PRESIDENTTI
Nuo sopimattomat purkaukset voivat vain pahentaa teidän asiaanne.
Teidän syyttäjänne nauttivat yleistä kunnioitusta. Puhdistakaa
itsenne ensin: syytetty ei ansaitse luottamusta ennenkuin hän on
poistanut päältään ne epäilykset, jotka riistävät kaiken arvon hänen
ilmiannoiltaan. — Teidän tasavaltalaisuutenne ei ole yksin kyseessä,
koko teidän luonnettanne syytetään, teidän häpeällisiä tapojanne,
teidän irstauttanne, teidän tuhlaavaisuuttanne, teidän nylkemisiänne ja
kiristyksiänne.
DANTON
Älä anna pursuta itseäsi tyhjäksi yhdellä kertaa! Tukitse
kaunopuheisuutesi tynnyri. (Naurua joukosta.) Vuodata sitä pisara
pisaralta, ettei mitään hukkaantuisi. — Mistä minua syytetään? —
Siitäkö, että rakastan elämää ja nautin siitä? Totisesti, minä
rakastan sitä. Kaikki Arras'n ja Geneveen pedantit eivät koskaan pysty
tukahuttamaan sitä iloa, joka kuohuu Champagne'in maassa, paisuttaen
viininrypäleiden nuput ja ihmisten halut. Pitäisikö minun punastua
voimaani? Mitä te valitatte. Tämä voima se on pelastanut teidät.
Sitä riittää kuinka moneen syleilyyn tahansa. Vai onko nautinto
pannaanjulistettu teidän asetuksissanne? Onko Ranska tehnyt
siveyslupauksen? Olemmeko me joutuneet erään nyreän maisterin patukan
alle vai pitääkö meidän siksi että eräältä vanhalta ketulta on häntä
katkaistu, menettää oma häntämme meidänkin?
(Pitkää äänekästä naurua.)
PRESIDENTTI
Teitä syytetään siitä, että te olette kavaltanut omaksi eduksenne osan
rahoja, joita valtio oli teille uskonut — te olette käyttänyt salaisia
rahastoja omiin huvituksiinne: te olette nylkenyt Belgiaa ja tuonut
Brüsselistä kolme kärryllistä saaliinanne.
DANTON
Minä olen jo vastannut noihin typeriin syytöksiin. Kun minä olin
vallankumousministerinä, jätettiin minulle 50 miljoonaa — minä myönnän
sen; minä olen tarjoutunut tekemään siitä tarkan tilin. Cambon antoi
minulle 400,000 livreä salaisiin menoihin. Niistä olen minä kuluttanut
200,000 virallista tietä ja jättänyt avoimen valtakirjan Fabre'ille ja
Billaud'lie. Nämä rahastot ovat olleet ne vipuset, joilla minä olen
nostanut maaseudun liikkeelle. — Mitä tulee siihen naurettavaan
juttuun arkkiherttuattaren servieteistä, jotka minä muka olisin
tuonut Belgiasta poistettuani niistä merkit, niin pidetäänkö minua
nenäliinanvarkaana? Minun matkalaukkuni on avattu Béthune'issä ja
sen sisällöstä laadittu pöytäkirja; siinä ei ollut muuta kuin minun
pitovaatteeni ja flanellinen korsetti. (Naurua.) Loukkaako se korsetti
kenties Robespierren kainoutta? (Naurua.) Siitäkö minua syytetään?
PRESIDENTTI
Todisteena teidän ryöstötoiminnastanne on se tuhlaavainen elämä, jota
te olette jo kaksi vuotta viettänyt ja johon teidän keskinkertainen
varallisuutenne ei olisi antanut tilaisuutta, jollette te olisi
höystänyt sitä valtion kustannuksella.
DANTON
Niillä rahoilla, jotka minä sain myydessäni asianajotoimistoni, ostin
minä talon Arcis'in piirissä ja varasin äidilleni, apelleni ja sille
kunnon kansalaisettarelle, joka on minua imettänyt, vanhuudenturvan. Ne
summat eivät nouse yli minun toimeni hinta-arvon ennen vallankumousta.
Mitä tulee minun elämääni Parisissa ja Arcis'issa on mahdollista, etten
minä ole aina mukautunut pikkumaiseen säästäväisyyteen. Minä en pakoita
vieraitani tyytymään Duplay-muorin rehuliemeen. (Naurua.) Minä en osaa
kitsastella. Ettekö te häpeä sättiä Dantonia siitä mitä hän syö ja juo?
Inhottava tekopyhyys uhkaa saastuttaa koko kansan, — tekopyhyys, joka
punastuu luonnollista, pelästyy voimaa ja peittää silmänsä jokaisen
vapaan eleen edessä. Kielteiset hyveet saavat korvata kaikkia muita.
Kun vain jollakin on huono vatsa ja tylsyneet vaistot, kun hän vain
elää pienellä juustonpalasella ja nukkuu ahtaassa vuoteessa, sanotte
te häntä lahjomattomaksi ja se sana suo hänelle erikoisvapauden: hänen
ei tarvitse olla rohkea eikä älykäs. Minä halveksin noita vähäverisiä
hyveitä. Hyve on olla suuri itselleen ja isänmaalle. Kun teillä on onni
nähdä suuri mies keskellänne, älkää näykkikö hänen leipäänsä. Tarpeet,
intohimot, uhraukset, kaikki on hänessä rakennettu toisin mitoin kuin
muissa. Akilles söi häränselän ateriakseen. Jos joku Danton kaipaa
runsasta ravintoa ruokkiakseen sulatusuuniaan, heittäkää sitä hänelle
tekemättä laskuja: täällä roihuaa palo, jonka liekit suojelevat teitä
niitä villipetoja vastaan, jotka väijyvät tasavaltaa.
(Hyväksyviä liikkeitä.)
DAVID
Aasi! Miten mylvii! Kumpa läkähtyisi.
PRESIDENTTI
Te tunnustatte siis ne haaskaukset, joista teitä syytetään?
DANTON
Sinä valehtelet, minä olen juuri kieltänyt ne. Minä olen elänyt
yltäkylläisesti, kunniallisesti, säästäväisesti vaan en saiturillisesti
minulle uskotuilla summilla. Minä olen antanut Dantonille, mikä
Dantonille kuului. Kutsukaa tänne ne todistajat, joita minä olen
pyytänyt, ja me selvitämme kaikki epäilyt. Häilyvät syytökset ja
vastaukset eivät kelpaa. Vain tarkka, kohta kohdalta selvittävä
tutkimus on tekevä lopun tästä oikeudenkäynnistä. Missä ovat nuo
todistajat? Miksi vitkastellaan niiden kutsumista?
ÄÄNIÄ KANSANJOUKOSTA
Todistajat!
DAVID (naapurilleen)
Pidätkö suusi kiinni! Varo itseäsi. Sinä puolustat kavaltajia? Katso,
ettei päätäsi panna riippumaan!
PRESIDENTTI
Teidän äänenne väsyy, Danton, levätkää.
DANTON
Ei tee mitään, minä voin jatkaa.
PRESIDENTTI
Hetken perästä te puhutte tyynemmin.
DANTON (raivoissaan)
Minä olen tyyni! — Minun todistajani! Kolme päivää olen minä pyytänyt
tätä eikä ketään vielä ole kutsuttu. Minä vaadin yleistä syyttäjää
selittämään koko kansan kasvojen edessä, miksi minulta kielletään
oikeus.
USEAMPIA ÄÄNIÄ
Todistajat!
FOUQUIER-TINVILLE
Minä en ole vastustanut heidän kutsumistaan enkä tee sitä nytkään.
DANTON
No, kutsu heidät sitten — kaikkihan tapahtuu sinun käskystäsi.
FOUQUIER-TINVILLE
Minä siis julistan sallivani, että todistajat kutsutaan — ei kuitenkaan
niitä kansankonventin jäseniä, joihin syyttäjät ovat viitanneet, sillä
syyte on lähtenyt koko kansalliskokouksesta ja olisi naurettavaa vaatia
teidän omia syyttäjiänne myötävaikuttamaan teidän puolustukseenne,
etenkin juuri kansanedustajia, ylimmän vallan hoitajia, jotka ovat
tilivelvollisia ainoastaan kansalle.
HERAULT
Oo, oivallista jesuiittapeliä!
(Hän nauraa Fabre'in kanssa.)
DANTON
Minun toverini voivat siis murhata minut, ja minun ei sallita lannistaa
murhaajiani?
FOUQUIER-TINVILLE
Uskallatko sinä herjata kansan eduskuntaa.
PHILIPPEAUX
Olemmeko me siis täällä vain muodon vuoksi. Meidät tahdotaan pakottaa
näyttelemään vain mykkää osaa?
CAMILLE
Kansa, sinä kuulet sen! He pelkäävät totuutta. He kavaltavat
todisteita, jotka kukistaisivat heidät.
(Liikettä.)
PRESIDENTTI
Älkää kääntykö kansan puoleen.
PHILIPPEAUX
Kansa on meidän ainoa tuomarimme; te ette ole mitään ilman sitä.
(Hyväksymisiä.)
CAMILLE
Minä vetoan konventtiin!
DANTON
Te tahdotte panna meille kapulan suuhun. Vaan se ei tule onnistumaan.
Minun ääneni on järisyttävä Parisia sen sisälmyksiä myöten. Valoa!
Valoa!
KANSANJOUKKO
Valoa! (Joukon kiihtymys, joka on kasvanut pelottavassa crescendossa
Dantonin ensi vetoomuksesta todistajiinsa, purkautuu hälinän ja
hyvähuutojen myrskyksi, joka peittää kaikki sanat.)
PRESIDENTTI
Hiljaa!
KANSA
Todistajat! (Kaikki samassa raivokkaassa rytmissä.) todistajat!
Todistajat! (David'ia ja hänen ystäviään, jotka vastustavat, kolhitaan
pahasti. Tuomarit ovat peloissaan.)
FOUQUIER-TINVILLE
On saatava loppumaan tämä pahennusta tuottava sanasota — minä kirjoitan
konventtiin ja ilmoitan pyyntönne: me tulemme tottelemaan sitä.
(Kansa ilmaisee hyväksymistään. Fouquier ja Herman neuvottelevat
keskenään, kirjoittavat, lukevat hiljaa mitä ovat kirjoittaneet.)
CAMILLE (innoissaan)
Asia on voitettu.
DANTON
Me masennamme ne lurjukset — te saatte nähdä ne luhistuneina,
nenät omissa tunkioissaan. (Vähän naurua. Keskustelua ja väittelyä
kansanjoukossa.) Jos Ranskan kansa on mitä sen tulee olla, on minun
vielä pakko pyytää heille armoa.
PHILIPPEAUX
Armoa niille, jotka tahtovat meidän kuolemaamme.
CAMILLE (hilpeästi)
Pyh! me nimitämme Saint-Justin koulunopettajaksi Blerancourtiin ja
Robespierre'in kirkonisännäksi Saint-Omer'iin. (Vähän naurua.)
HERAULT (kohauttaa olkapäitään)
Ne ovat parantumattomia. Ne eivät jätä toivoaan vielä
pyövelinkärryissäkään.
DANTON
Mitä typeriä elukoita! Syyttävät Dantonia ja Desmoulins'ia tasavallan
vastustamisesta. Barère kai on oikea patriootti tätä nykyä, vai mitä?
Ja Danton aristokraatti?
(Naurua ryhmässä, jonka puoleen Danton puhuu,
ja valamiesten kesken.)
Ranska ei vielä pitkiin aikoihin opi nielemään niin karkeita valeita.
(Eräälle valamiehelle.) Luuletko sinä, että me olemme
salavehkeilijöitä? Näettekö, hän nauraa, hän ei sitä usko. Pankaa
pöytäkirjaan, että hän nauroi.
FOUQUIER (keskeytyen työstään)
Minä pyydän teitä lopettamaan nuo yksityiskeskustelut. Laki ei sitä
salli.
DANTON
Sinä tahdot opettaa isällesi miten lapsia tehdään. (Naurua ja hilpeää
hälinää koko ajan kuin Danton puhuu ystäviensä kanssa.) Minä se olen
antanut perustaa tämän tuomioistuimen — minun kai pitäisi tuntea se.
CAMILLE
Minä alan jälleen tuntea valon ihanuuden. Äsken se näytti minusta
sammuneelta ja kuolleelta kuin haudassa.
DANTON
Ei valo, vaan sinä olet saanut entisen värisi. Äsken sinä olit haikean
näköinen.
CAMILLE
Minä häpeän heikkouttani. Minun ruumiini on raukkamainen.
DANTON
Senkin vehkeilijä! sinä tahdoit vain päästä naisten suosioon. Se
onnistui. Katsos tuota tyttöä tuolla, kuinka hän hyväilee sinua
silmillään.
HERAULT (lempeästi)
Ystävä-raukkani, minun käy teitä sääliksi.
DANTON
Kuinka niin, kaunis poika?
HERAULT
Te kaupittelette karhun nahkaa ja teidän omanne on jo mennyttä.
DANTON
Minunko nahkani? Niin, minä tiedän, sillä on halukkaita ottajia.
Saint-Just himoitsee sitä. No niin, tulkoon ottamaan sen. Jos hän
onnistuu, saa hän kernaasti tehdä siitä maton vuoteensa viereen.
HERAULT
Mitä hyödyttää häärätä?
(Hän kohauttaa olkapäitään ja vaikenee. Sillaikaa on Fouquier
kirjoittanut kirjeen, jonka vartija ottaa ja vie poistuessaan.)
PRESIDENTTI
Odotellessamme konventin vastausta me jatkamme kuulustelua.
(Santarmit käskevät syytetyt paikoilleen istumaan. Philippeaux'lle.)
Teidän nimenne, etunimenne, asemanne.
PHILIPPEAUX
Pierre-Nicolas Philippeaux, tätä ennen tuomari la Mans'in
presidiali-oikeudessa, kansanedustaja konventissa.
PRESIDENTTI
Ikänne?
PHILIPPEAUX
Kolmekymmentä viisi vuotta.
PRESIDENTTI
Te olette koettanut herpaista kansallista puolustusta
ollessanne valtion lähettinä Vendée'ssa. Te olette koettanut
saattaa Yhteishyvänvaliokunnan huonoon huutoon häpäisevillä
parjauskirjoituksilla. Te olette ollut osallisena Dantonin ja Fabre'in
salaliitossa kuningasvallan palauttamiseksi.
PHILIPPEAUX
Minä olen saattanut närkästyneen yleisön tietoon muutamien kenraalien
rosvoukset. Se oli minun velvollisuuteni ja sen minä olen täyttänyt.
PRESIDENTTI
Teidän velvollisuutenne oli, — siinä leppymättömässä taistelussa, jolla
Ranska on lunastettu — jännittää kansallisen toimintakyvyn kaikki
joustimet. Te olette lyönyt ne rikki.
PHILIPPEAUX
Ronsin ja Rossignol häpäisevät ihmiskuntaa.
DAVID
Siinä on Vendéelainen.
FOUQUIER-TINVILLE
Sinä et ollut edustamassa ihmiskuntaa, vaan isänmaata.
PHILIPPEAUX
Minun isänmaani on ihmiskunta.
(Muutamia hyvähuuloja ja useita vastalauseita.)
PRESIDENTTI
Nuo Rossignolin murskaamat rojalistit, joita te niin säälitte,
kunnioittivatko ne ihmisyyttä?
PHILIPPEAUX
Mikään ei voi puolustaa rikosta.
FOUQUIER-TINVILLE
Voitto.
DAVID
Bravo, Fouquier! — Niin, niin, bravo!
PHILIPPEAUX
Syyttäjä, minä syytän sinua.
CAMILLE
Kuulkoon kansa nuo katalat sanat.
FOUQUIER-TINVILLE (kohauttaen harteitaan)
Kansa tuomitkoon.
(Kansassa on eri mieliä; se on osottanut hyväksymistään
Fouquier'lle ja hälisee äänekkäästi.)
DANTON (hiljaa Desmoulins'ille)
Suu kiinni, hölmö! sinä heität kiviä minun puutarhaani.
CAMILLE (ihmeissään)
Kuinka niin?
DANTON
Minähän olen sanonut paljon toisenmoisempaa kuin se.
PRESIDENTTI (Westermannille)
Syytetty, nouskaa ylös.
WESTERMANN
Minäkö nyt? Tuhat tulimmaista! eteenpäin!
PRESIDENTTI
Nimenne?
WESTERMANN
Sen sinä tiedät hyvin.
PRESIDENTTI
Nimenne!
WESTERMANN (kohauttaen olkapäitään)
Pöyhkeilijät!... Kysy kansalta.
PRESIDENTTI
Te olette François Joseph Westermann, syntyisin Elsassista,
brigadikenraali. Neljäkymmentä kolme vuotta vanha. Teistä piti tulla
tämän salaliiton miekka. Danton kutsutti teidät Parisiin johtamaan
vastavallankumouksen sotajoukkoa. Te olette tehnyt itsenne syypääksi
julmuuksiin armeijassanne. Te olette ollut syypäänä Chatillon'in
tappioon. Yhteisneuvoin Philippeaux'n kanssa te olette koettanut kaataa
maahan niitä isänmaanystäviä, joita teidän tehtävänänne oli puolustaa.
— Teidän entisyytenne on sitäpaitsi surkuteltava. Teitä on kolmesti
syytetty varkaudesta.
WESTERMANN
Sinä valehtelet, sika!
(Naurua.)
PRESIDENTTI
Minä annan viedä teidät takaisin vankeuteen oikeuden loukkaamisesta ja
tuomita kuulematta teitä.
WESTERMANN
Viisitoistavuotiaana tulin minä sotamieheksi. Elokuun 10 p. johdin minä
kansaa Tuileries'n valloituksessa. Minä tappelin Jemmapesin luona.
Dumouriez jätti minut yksin Hollantiin, vihollisten keskeen — minä
vein brigadini takaisin Antwerpeniin. Sittemmin olen ollut Vendée'ssa
ja antanut Charette'in ja Cathelineau'n rosvoille paljon päänvaivaa.
Savenay, Ancenis ja le Mans ovat saaneet lantaa heidän raadoistaan.
Ne roistot syyttävät minua julmuudesta, niinkö? Ne eivät ole sanoneet
kyllin: — minä olen ollut petomainen kaikille pelkureille. Tahdotaanko
todisteita minua vastaan? Kas tässä: Pontorson'in luona annoin minä
ratsuväkeni hyökätä pakenevien sotamiesteni kimppuun. Chatillon'issa
halkaisin minä sapeliniskulla naaman raukkamaiselta upseerilta. Minä
olisin antanut vaikka polttaa armeijani, jos sitä olisi tarvittu
voiton saamiseksi... Minä olen hävittänyt maata, sanot sinä? Mitä se
sinuun kuuluu? Te olette heikkomielisiä. Minä olen tehnyt sotilaan
ammattiani — minä en ole kauppamies. Minun velvollisuuteni on puolustaa
isäini maata, ja sen olen minä täyttänyt kolmenkymmenen vuoden
aikana, säästämättä hikeäni tai vertani. Minä olen saanut seitsemän
haavaa kaikki etupuolelle; yksi ainoa on tullut takaapäin: minun
syytöskirjelmäni.
(Naurua ja hyvähuutoja.)
PRESIDENTTI
Te olette useamman kerran todistajien läsnäollessa lausunut julki
herjaavia sanoja konventtia vastaan. Te olette uhannut haudata edustajat
palatsin muurien alle.
WESTERMANN
Se on tosi. Minä vihaan sitä epäluuloista ja jaarittelevaa roskaväkeä,
joka kahlehtii kaiken toimintakyvyn kateellisella typeryydellään. Minä
olen sanonut, että konventti tarvitsisi muutaman luudanvedon ja että
minä ottaisin kyllä vaivakseni raastaa pois roskatunkion.
(Naurua ja vastalauseita.)
FOUQUIER-TINVILLE
Sinä siis tunnustat salaliiton?
WESTERMANN
Mitä sinä jaarittelet salaliitosta? Minä olen ajatellut yksin ja
toiminut yksin. Minä en ole kenenkään täällä olevien ystävä. Olen
joskus pakissut Dantonin kanssa ja minä annan arvoa hänen tarmolleen,
mutta hänkin on asianajaja eikä minulla ole luottamusta asianajajiin.
Ranskaa ei pelasteta puheilla vaan miekoilla.
(Muutamia hyväksymisen ilmauksia ja useita vastalauseita. Muutamat
alkavat apploodeilla, sitten suuttuvat enemmän kuin muut.)
PRESIDENTTI
Se riittää. Asia on selvä.
WESTERMANN
Giljotinoikaa minut! Giljotiinikin on miekanisku. Minä pyydän vain yhtä
seikkaa: että minut pannaan selälleni, minä tahdon tehdä tapparalle
rintamaa.
(Muutamia kättentaputuksia ja liikuntaa. Näkyy että joukko on
myötätuntoinen Westermannille, mutta se on varuillaan ja odottaa
silminnähtävästi alkuunpanoa toimiakseen, mutta sitä ei tule.)
(Vadier ja Billaud-Varenne tulevat sisään.. Fouquier nousee ja
menee puristamaan heidän kättään. Hälinää kansanjoukossa:
»vastaus, konventin vastaus».)
BILAUD-VARENNE (puoliääneen)
Ne lurjukset, nyt ne ovat satimessa.
VADIER (puoliääneen Fouquier'lie)
Tässä on se, mikä päästää teidät pulasta.
FOUQUIER-TINVILLE (samoin)
Sitä me tarvitsemme.
(Kuohuntaa — sitten syvä hiljaisuus. Fouquier lukee seisaallaan:
molemmatkin konventin jäsenet asettuvat hänen sivulleen.)
FOUQUIER (lukien)
»Kuultuaan yhteishyvän ja yleisen turvallisuuden valiokuntain
lähettämät tiedonannot, kansalliskonventti määrää
vallankumous-oikeusistuimen jatkamaan oikeudenkäyntiä Dantonin ja
muitten salaliitto-asiassa, ja on oikeuden esimiehen siinä käytettävä
kaikkia lain myöntämiä keinoja arvovaltansa tehostamiseksi sekä
tukahdutettava kaikki syytettyjen yritykset häiritä yleistä
rauhallisuutta tahi ehkäistä oikeuden voittokulkua — sekä määrää
samalla, että jokainen salaliittolaisuudesta haastettu, joka vastustaa
tai herjaa oikeutta, on heti asetettava julkisen sanankäytön
ulkopuolelle.»
(Yleinen hämmästys. Sitten äkkiä alkaa joukko äänekkäästi puhua,
ja syytetyt, ensin kuin jähmettyneet, alkavat purkaa mieltään.)
CAMILLE
Kuinka alhaista! meidät kuristetaan.
PHILIPPEAUX
Ne eivät ole tuomareita, vaan teurastajia!
DANTON (Fouquier'Ile)
Sinä et ole lukenut kaikkea. On vielä muutakin. Vastaus! Vastaus
meidän pyyntöömme.
PRESIDENTTI
Hiljaa!
FOUQUIER (jäätävän hiljaisuuden vallitessa)
Konventti saattaa tietoon seuraavan kirjeen, jonk komiteat ovat saaneet
poliisiviranomaisilta, jotta oikeusistuin näkisi mikä tuho vapautta
uhkaa. (Lukien:) »Parisin kommuuni. Me poliisidepartementin johtajat
olemme eräältä Luxembourg-vankilan porttivahdilta saamamme kirjeen
johdosta kiiruhtaneet vankilaan ja käskeneet puheillemme kansalaisen
Laflotte'in, tasavallan entisen ministerin Firenzessä, noin viikko
sitten siellä vangitun, joka on meille kertonut, että hän eilen
illalla kello kuuden ja seitsemän välillä oli ollut kansalaisen
kenraali Dillonin huoneessa ja oli mainittu Dillon silloin vetänyt
hänet syrjään ja sanonut, että on noustava sortoa vastaan ja että ne
jalot ja etevät miehet, jotka olivat tähän ynnä muihin vankiloihin
suljettuina aikoivat liittyä yhteen, sekä että Desmoulins'in vaimo oli
hänen käytettäväkseen jättänyt tuhat taaleria, joilla oli koottava
kansaa häiritsemään vallankumoustuomioistuimen istuntoa — —»
(Kiihtymystä.)