Ne roistot! heille ei riitä, että he murhaavat minut, he tahtovat vielä
murhata vaimonikin! — (Hän repii tukkaansa.)
DANTON (näyttäen nyrkkiä Fouquier'lle)
Te konnat! Konnat! Ne ovat tekaisseet tämän salajuonen tuhotakseen
meidät.
(Kansanjoukko hyväksyy ja paheksuu.)
FOUQUIER (jatkaa melusta huolimalla ja onnistuu uudelleen saamaan
joukon mielenkiinnon puoleensa.)
— »Laflotte päätti uskotella olevansa samaa mieltä, paremmin päästäkseen
salahankkeen perille. Dillon, joka kuvitteli liittäneensä hänet
alhaiseen juoneensa, teki hänelle tarkan selon eri suunnitelmista.
Laflotte asettautuu Yhteishyvänvaliokunnan käytettäväksi ilmoittaakseen
sille yksityiskohdat...»
(Joukon kiihtymys peittää hänen äänensä.)
CAMILLE (kuin hulluna)
Pedot! Ihmissyöjät. (Rutistaa paperit, jotka hänellä on kädessään ja
heittää Fouquier'ta päähän. — Kansalle:) Auttakaa! auttakaa!
(Kansassa äänekästä suuttumusta.)
DANTON (jylisten)
Kurjat murhamiehet, kytkekää meidät samalla tähän penkkiin ja pistäkää
puukko kurkkuun!
KANSA (riemuissaan)
Hän läkähtyy! Hän kuohuu. Suurenmoista! Sitä ääntä!... Hyvä!
PHILIPPEAUX
Tyranniutta!
DANTON
Kansa, ne tappavat meidät, ne surmaavat sinut meidän kerallamme. Danton
murhataan! Parisi, nouse, nouse!
WESTERMANN
Aseisiin!
(Hurjaa melua, johon kaikki äänet hukkuvat. Kuuluu töintuskin
Dantonin mylvintä melun keskeltä. Hän syöksyy Vadier'tä kohti,
jonka santarmit ja esimiehen pöytä erottaa hänestä, ja puristaa
hänelle nyrkkiä. Joukko viheltää Vadier'lle, joka selkä koukussa
antaa myrskyn mennä ylitse, ja pälyilee saliin ivallisella ja
ilkeällä välinpitämättömyydellä.)
FOUQUIER (kalpeana ja hätäytyneenä molemmillekin konventin jäsenille)
Mitä tehdä? Minä hetkenä tahansa voi joukko syöstä kimppuumme.
BILLAUD
Ne rosvot!... Hanriot, käske tyhjentää sali.
VADIER
Se olisi taisteluhaaste ja kuka tietää olemmeko me vahvemmat.
FOUQUIER (joka on juuri katsonut ikkunasta)
Kansanjoukkoa on kokoontunut rantakadulle. Se voi murtaa portit.
DANTON
Kansa, me voimme kaiken, me olemme voittaneet kuninkaat, Euroopan
sotajoukot. Taisteluun! Murskaksi tyrannit!
VADIER (Fouquier'lle)
Ennen kaikkea: toimita ne takaisin vankilaan. Saata tuo räyhääjä
pois näkyvistä.
DANTON (näyttäen nyrkkiä Vadier'lie)
Katsokaa noita kurjia murhamiehiä; ne seuraavat meitä kuolemaan asti...
Vadier! Vadier! Koira se! Koska tämä on ihmissyöjäin sotaa, niin
tulkoot nyrkeillään riistämään minun henkeäni!
VADIER (Fouquier'Ile)
Syyttäjä, pane toimeen esivallan määräys.
FOUQUIER-TINVILLE (melu hiljenee, kun presidentti koputtaa pöytään)
Se kauhistava hävyttömyys, jolla syytetyt puolustautuvat, ne
herjaukset ja uhkaukset, joita he julkeavat syytää tuomioistuinta
vastaan, pakoittavat tämän ryhtymään tilanteen vakavuutta vastaaviin
keinoihin. Minä pyydän siis, että kysymykset asetetaan ja tuomio
julistetaan syytettyjen poissa ollessa.
(Mykkää hämmästystä ja liikettä. Kansan kiihko ja hälinä jatkuu
sitten kohtauksen loppuun asti kuin jonkin kuumeen vallassa.)
PRESIDENTTI
Tuomioistuin on neuvotteleva siitä. Saattakaa syytetyt istumaan.
(Danton näyttää kuin ei hän ymmärtäisi, on tukahtumaisillaan
ja päästää pedon ulvonnan.)
VADIER (puoliääneen)
Ulise ukkoseni, ulise! Sinä olet säkissä.
HERAULT (nousten ja pudistaen vaatteitaan)
Loppu tuli.
DANTON (sallii santarmien taluttaa hänet penkille ja luhistuu siihen
murtuneena)
Mennyttä kalua!... (Hillitsee itsensä äkkiä keskellä rajuuden puuskaa.)
Hiljaa, Danton, hiljaa! Sinun kohtalosi on täytetty.
CAMILLE (huutaen)
Minä olen Robespierren ystävä! Minua ei voida tuomita...
WESTERMANN (Dantonille)
Estä toki tuota nautaa häpäisemästä itseään.
HERAULT (Desmoulins'ille)
No ystäväni, näyttäkäämme että osaamme kuolla.
DANTON
Me olemme eläneet kylliksi nukkuaksemme kunnian helmaan, — vietäköön
meidät mestauslavalle!
CAMILLE
Oo, minun vaimoni! minun poikani. Minä en enää näe heitä koskaan! — ei,
se on mahdotonta! Ystäväni, ystäväni, auttakaa!
PRESIDENTTI
Antakaa viedä syytetyt takaisin.
DANTON
Ole toki rauhallinen ja jätä tämä viheliäinen roskajoukko.
HERAULT (menee Fabre'in luo ikäänkuin hänellä olisi kiire saada asia
loppumaan, odottamatta santarmeja, jotka ajavat syytettyjä pystyyn.)
Anna minulle käsivartesi, ystäväni: nyt loppuvat kipusi.
FABRE-D'EGLANTINE
Me olemme nähneet hyvän näytännön ennen kuolemaamme.
DANTON
Niin kyllä, Fabre, sinua loukkaamatta, siinä on näytelmä, joka pimittää
sinun sepitelmäsi.
FABRE
Sinä et tunne minun viimeistäni; se on jotain se. Kun eivät vain
hävittäisi käsikirjoitustani: minulla on kadehtijoita.
DANTON
Minä avaan haudan — Robespierre tulee pian minun jälestäni.
CAMILLE (takertuen penkkiin, josta santarmit koettavat irroittaa
häntä.)
Minä en lähde! Auttakaa. Kansa, minä olen luonut tasavallan.
Puolustakaa minua... Te ette vie minua tästä, julmurit! Kurjat
murhaajat... Oh! Lucile Horace! rakkaani, rakkaani!
(Hänet viedään pois, hänen ulistessaan. Kansa on hyvin
kuohuissaan, tahtoisi toimia, vaan ei uskalla; mutia tuntuu,
että kuohu käy. Ääniä: »Ei, ei», »se on liikaa», »se on
kurjaa», »raukka», »jättäkää hänet», »ei saa tuomita häntä».)
DANTON (ensin liikuttuu, sitten oikaistuen)
Kas niin, Danton, pois heikkous!
WESTERMANN (Dantonille)
Miksi et sinä käytä hyväksesi kansan kuohua? Sehän on valmis
tappelemaan.
DANTON
Tuo roskajoukko! Joutaa hiiteen!... Se on täällä taputtamassa käsiään
sille, joka voittaa. Minä olen liiaksi totuttanut sitä toimimaan niin.
WESTERMANN
Toimi siis!
DANTON
Liian myöhäistä. — Ja toiseksi: minä välitän viis. Tasavalta on
hukassa: kuolen mieluummin itse ennen sitä.
WESTERMANN
Siinä nyt epäröintisi hedelmä! Olisit hyökännyt ennen Robespierre'iä!
DANTON
Vallankumous ei voi elää ilman meidän kahden päitä. Minä en olisi
voinut puolustaa itseäni muuten kuin kuristamalla hänet. Rakastan
enemmän vallankumousta kuin itseäni.
(Westermann menee.)
PHILIPPEAUX
Tule, Danton, on lohdullista kuolla niinkuin on elänyt.
DANTON
Minä olen tehnyt kaikkia rikoksia vapauden vuoksi. Minä olen sälyttänyt
selkääni kaikki ne kauhistavat tehtävät, joita toisten tekopyhyys
pakeni. Minä olen uhrannut kaikkeni vallankumoukselle, ja minä huomaan
nyt hyvin, että se on ollut turhaa. Se portto on pettänyt minua; se
uhraa minut tänään; se uhraa Robespierre'in huomenna; se antautuu
ensimäiselle seikkailijalle, joka kiipee sen sänkyyn. — Mutta vähät
siitä! Minä en kadu mitään; minä rakastan sitä porttoa ja iloitsen
siitä että olen häpäissyt itseäni hänen tähtensä. Minä surkuttelen
niitä kurjia raukkoja, jotka eivät ole saaneet lainkaan hieroa ihoaan
vapauden hipiää vasten. Kun on kerrankin suudellut tuota jumalallista
hutsua, voi mennä kuolemaan: silloin on elänyt.
(Menee Philippeaux'n kanssa.)
FOUQUIER-TINVILLE
Pyydän valamiehistöä lausumaan, onko se saanut tarpeelliset tiedot
asioista.
PRESIDENTTI
Valamiehistö vetäytyy neuvottelemaan.
(Valamiehistö menee.)
(Kansanjoukko, aaltoilee rauhattomana, päättämättömänä ja
huonotuulisena. — Ulkoa kuuluu Dantonin ääni ja kansan rähinää.
— Yleisö tunkeilee ikkunoihin. Muutamia tuomioistuimen jäseniä
samoin. Salissa olijat toistavat ulkoa kuuluvia sanoja, ensin
puoliääneen, sitten kovemmin.)
FOUQUIER-TINVILLE
Melu alkaa. Meille tulee kuuma paikka.
VADIER
Meidän pitää estää noiden huutojen vaikutus valamiehiin. Mennään
valaisemaan heitä.
(Menevät. Joukko protestoi Vadier'ta ja Fouquier'ta vastaan.).
PRESIDENTTI
Kansalaiset... tuomioistuimen pyhyys... kunnioitus oikeutta kohtaan...
(Melu peittää hänen äänensä.)
KANSA
Danton, Danton! Me tahdomme Dantonin! Danton vapaaksi!
PRESIDENTTI
Me olemme saarroksissa. Ne tekevät lopun meistä kaikista.
(Hän vetäytyy ovelle, käsi rivassa.)
(Raivostunut kansa särkee penkit ja valtaa tuomioistuimen,
syytäen kuoleman uhkauksia.)
SAINT-JUST (tulee sisään)
(Joukko vaikenee äkkiä aristuneena. Saint-Just tarkastaa sitä
hetken kylmin ja ankarin katsein. Joukko vetäytyy syrjään.
Muutama hetki jäätävää hiljaisuutta. Sitten alkaa hälinä
uudelleen, mutta vähemmän väkivaltaisena.)
VADIER (joka on tullut sisään Saint-Justin jälestä ja käyttää hyväkseen
lyhyttä hiljaisuutta)
Kansalaiset, tasavallan elintarve- ja muonituskomitea...
(Joukko pakottaa hälisijät vaikenemaan.)
VADIER (jatkaa)
... saattaa yleisön tiedoksi että jauho- ja halkolähetys saapuu tänä
iltana Bercy'n satamaan.
(Nousee suuri melu ja yleinen sekasorto. Joukko sysii ja
tappelee päästäkseen ulos. Vain pieni määrä itsepäisen
uteliaita jää odottamaan oikeusistunnon loppua.)
VADIER (katsoo poisvirtaavaa kansanjoukkoa, ivansekaisesti)
Sydän on hyvä, mutta vatsa on parempi.
(Valamiehistö palaa takaisin. Presidentin yksitoikkkoiset kysymykset
hukkuvat hälinään. Vähitellen kuoleutuu häly kuulumattomiin ja Hermanin
ääni kuuluu selvemmin. Tuomio julistetaan kuoleman hiljaisuudessa.)
PRESIDENTTI (valamiehistölle)
Kansalaiset, valamiehistö — on ollut olemassa salaliitto, jonka
tarkoituksena on ollut häväistä kansan eduskuntaa, saattaa monarkia
jälleen voimaan ja lahjomalla hävittää tasavaltainen hallitus. — Onko
Georges Jacques Danton, asianajaja, kansalliskonventin jäsen, ottanut
osaa tähän salaliittoon?
VALAMIEHISTÖN ESIMIES
On.
PRESIDENTTI
Onko Lucie-Camille-Simplice Desmoulins, asianajaja, konventinjäsen,
ottanut osaa tähän salaliittoon?
V:N ESIMIES
On.
PRESIDENTTI
Onko Marie-Jean Herault Séchelles, syyttäjä, asianajaja,
konventinjäsen, ottanut osaa tähän salaliittoon?
V:N ESIMIES
On.
PRESIDENTTI
Onko Philippe François Nazaire Fabre, lisänimeltään d'Eglantine,
konventinjäsen, ottanut osaa tähän salaliittoon?
V:N ESIMIES
On.
PRESIDENTTI
Onko Pierre Nicolas Philippeaux, entinen tuomari, konventinjäsen,
ottanut osaa tähän salaliittoon?
V:N ESIMIES
On.
PRESIDENTTI
Onko François Joseph Westermann, brigadikenraali, ottanut osaa tähän
salaliittoon?
V:N ESIMIES
On.
FOUQUIER-TINVILLE
Minä vaadin, että lakia sovellutetaan.
PRESIDENTTI
Tuomioistuin julistaa siis, että Georges Jacques Danton, Lucie-Simplice
Camille Desmoulins, Marie-Jean Herault Séchelles, Philippe François
Nazaire Fabre, lisänimeltään d'Eglantine, Pierre Nicolas Philippeaux ja
François Joseph Westermann ovat tuomitut kuolemaan, sekä määrää, että
tämä tuomio on tuomioistuimen sihteerin ilmoitettava asianomaisille
Conciergerie-vankilassa ja on se toimeenpantava tänä päivänä,
germinalkuun 16:na, Vallankumoustorilla.
DAVID YSTÄVINEEN
Eläköön konventti!...
(Joukko hajaantuu. Ulkoa kaukaista hälinää, joki vähitellen
häipyy pois. — Saint-Just, Vadier, Billaud-Varenne, jotka
seisovat vielä etunäyttämöllä, katsovat toisiinsa, mykkinä
ja liikkumattomina.)
VADIER
Se mädännyt kolossi on kaadettu maahan. Tasavalta voi jälleen hengittää.
BILLAUD (luoden ilkeän katseen Saint-Justiin)
Tasavalta ei ole vapaa, ennenkuin kaikki diktaattorit ovat saaneet
loppunsa.
SAINT-JUST (katsoo kylmästi Vadier‘hen ja Billaud'hon)
Tasavalta ei ole vapaa ennenkuin kaikki saaliinhimoiset rosvot ovat
saaneet loppunsa.
VADIER (nauraen ivallisesti)
Tasavalta ei ole vapaa, tasavalta ei ole puhdas ennenkuin tasavalta on
saanut loppunsa.
SAINT-JUST
Aatteet eivät tarvitse ihmisiä. Kansat kuolevat, että Jumala eläisi.
ESIRIPPU.