silmästä silmään. Minä päästän hänet siitä harhaluulosta.
VADIER
Sydän ei riitä, nuori ystäväni; täytyy myös olla keuhkot, jotka
pystyvät hukuttamaan ääneensä härän mylvinnän.
SAINT-JUST
Totuus on vahvempi kuin rajumyrskyt.
ROBESPIERRE
Me emme saa panna tasavaltaa kaksintaistelun epävarmuudelle alttiiksi.
SAINT-JUST
Mitä sitten olisi tehtävä?
(Robespierre ei vastaa.)
BILLAUD
Danton on vangittava ensi yönä.
SAINT-JUST (kiivaasti)
Ei koskaan!
VADIER
Jos päämäärä on luvallinen, ovat myös keinot luvallisia.
SAINT-JUST
Minä en lyö aseetonta vihollista. Pankaa minut vastatusten Dantonin
kanssa — sellainen kaksintaistelu on tasavallan kunnian arvoinen, mutta
teidän ehdotuksenne häpäisee tasavaltaa — minä potkaisen sen luotani.
BILLAUD
Kansan vihollisille ei tarvis osottaa mitään ritarillisuutta!
VADIER
Politiikassa on tarpeeton rohkeus tyhmyyttä, usein kavaltamista.
SAINT-JUST
Minä en suostu.
(Heittää kiivaasti hattunsa lattialle.)
BILLAUD (ankarasti)
Rakastatko sinä siis vain taistelua tasavallan puolesta, et tasavaltaa
itse?
SAINT-JUST
Tuollaisiin suunnitelmiin voi ainoastaan vaara oikeuttaa. Vallankumous
on sankariyritys, jonka suorittajat kulkevat mestauspölkyn ja
kuolemattomuuden välissä. Me olisimme rikollisia, jollemme olisi joka
hetki valmiit uhraamaan omaa elämäämme, kuten me uhraamme muiden.
VADIER
Ole huoleti, sinua uhkaa joka tapauksessa kyllin suuri vaara.
Vangittunakin Danton voi villitä kansan, ja jos hän voittaa, voit olla
varma siitä, että hän hirtättää sinut ensimäiseen lyhtypatsaaseen.
SAINT-JUST
Minä halveksin tomua, josta minut on luotu. Minun sydämeni vain on
minua, ja minä tahdon kulkea veren tahraaman maailman läpi tahraamatta
sydämeni puhtautta.
BILLAUD (tylyn ja halveksivan ankarasti)
Itsekunnioitus on itsekäs tunne. Meitä ei liikuta onko Saint-Justin
sydän tahrattu vai eikö, kunhan vain pelastamme tasavallan.
SAINT-JUST (kysyy katseellaan Robespierren mieltä)
Robespierre!
ROBESPIERRE
Ystäväni, rauhoitu. Vallankumouksen myrskyt eivät ole tavallisten
lakien alaisia. Jokapäiväinen moraali ei kelpaa sen mahdin
tuomariksi, joka luo maailmat uusiksi ja rakentaa uusille perusteille
lasketun siveysopin. Tietysti täytyy olla oikeudenmukainen, mutta
oikeudenmukaisuuden mittapuuna ei tässä ole yksilöllinen omatunto,
vaan yleinen tietoisuus. Ohjeet me saamme kansalta — sen pelastaminen
on meidän lakimme. — Voidaan esittää vain yksi kysymys, nimittäin:
haluaako kansa Dantonin tuhoa. Jos siihen kysymykseen on saatu vastaus,
on kaikki ratkaistu — taistelu on taisteltava niin, että se johtaa
voittoon. Oikeus on siinä, että oikea voittaa. Me emme voi odottaa.
Danton on murskattava heti paikalla. Aseiden jättäminen hänen käsiinsä
on sama kuin jos paljastaisi oman rintansa murhaajan tikarille. Sotilas-
ja rahadespotismi ottaisi silloin vallankumouksen ohjakset käsiinsä,
ja vuosisatainen kansalaissota hävittäisi meidän maamme, ja kansan
kiroukset liittyisivät meidän muistoomme, jonka tulee olla rakas
ihmissukukunnalle.
BILLAUD
Voitto mistä hinnasta tahansa! Kaikki on säteilevä meidän diktatuurimme
kauhuaherättävästä loisteesta!
VADIER
Nyt ei tarvitse välittää, tuomitaanko yksityinen henkilö lain mukaan
vai eikö, kunhan vain Euroopasta saadaan jakobininen.
SAINT-JUST (painaa molemmat kätensä rintaansa vasten, kuten Robespierre
David'in taulussa, joka kuvaa valaa Pallohuoneessa.)
Oi, tasavalta, ota siis minun kunniani, koska sinä vaadit sitä, ota
minut, juo minut, niele minut kokonaan!
BILLAUD (horjuen kärsimättömyydestä)
Kenties tuossa tuokiossa tasavalta on kuristettu, meidän aatteemme
poljettu ja järki surmattu moneksi sadaksi vuodeksi... Nopeaan!
ROBESPIERRE
Danton on vangittava.
(Kirjoittaa nimensä paperiin. Samoin Billaud
kuumeisen kiireisesti.)
SAINT-JUST
Sinun tähtesi, vapaus!
(Allekirjoittaa.)
BILLAUD
Mutta eikö konventti tee vastarintaa?
ROBESPIERRE (halveksivasti)
Konventti osaa aina uhrata jäsenensä yleisen hyvän vuoksi.
VADIER
Siitä asiasta pidän minä huolen.
(Allekirjoittaa.)
ROBESPIERRE (huoaten)
Vallankumouksen taakka painaa yhä kovemmin hartioitamme.
VADIER (syrjään)
Tiikerikissa hangoittelee vastaan, mutta nuolee huuliaan.
ROBESPIERRE
Surullinen välttämättömyys. Me silvomme tasavaltaa, pelastaaksemme sen.
SAINT-JUST (synkästi ja haltioituneena)
Filosofi Jesus sanoi opetuslapsilleen: »Jos sinun kätesi pahentaa
sinut, niin hakkaa se pois; jos sinun jalkasi pahentaa sinut, niin
hakkaa se pois; jos sinun silmäsi pahentaa sinut, niin kaiva se pois.
Sillä sinun on parempi tulla Jumalan valtakuntaan silmäpuolena ja
raajarikkona kuin että koko ruumiisi heitetään helvetin tuleen.» — Ja
minä sanon: Jos sinun ystäväsi on turmeltunut ja turmelee tasavallan,
niin hakkaa hänet pois tasavallasta. Jos sinun veljesi on turmeltunut
ja turmelee tasavallan, niin hakkaa hänet pois tasavallasta. Ja
jos tasavallan veri, jos sinun oma veresi vuotaa kuiviin tuosta
ammottavasta haavasta, niin anna sen virrata — tasavallan tulee olla
puhdas tahi kuolla! Tasavalta on hyve. Missä on saastaa, ei tasavalta
enää ole.
VADIER (syrjään)
Hulluja. Pähkähulluja. Pitäisi pian panna heidät hulluinhuoneeseen. —
Mutta tärkein asia ensin! (Aikoo mennä.)
BILLAUD
Odota kunnes minä ehdin kirjoittaa alle.
VADIER
Sinä olet kirjoittanut.
Billaud
Milloin?... Minä en muista. — Mitä minä olen tehnyt? Olenko tehnyt
hyvin?... Tristis est anima mea... Oh! heittäytyä niitylle, ruohikkoon,
tuntea metsien balsamituoksu, kuulla puron lirisevän raitojen lomitse!
Levätä! Levätä!...
ROBESPIERRE
Tasavallan perustajain ei ole suotu levätä ennenkuin haudassa.
ESIRIPPU
KOLMAS NÄYTÖS.
Vallankumouksen tuomioistuin.
Fouquier-Tinville, yleinen syyttäjä,'Herman, presidentti,
valamiehistö, asemiehiä, kansaa. — Syytettyjen penkillä Danton,
Desmoulins, Herault, Philippeaux, Westermann. — Chabot, veljekset
Frey, äänettöminä; — Fabre d'Eglantine, nojatuolissa heidän
keskellään. — Katsojain joukossa ensi rivissä maalari David ja hänen
ystäviään. — Salin ikkunat ovat auki. Ulkoa kuuluu ihmisjoukon hälinää.
Väliin pilkistää ovenluukusta, presidentin takaa, oikeudenkäyntiä
valvovan Vadier‘n pää. Oven luona seisoo kenraali Hanriot. Herman ja
Fouquier-Tinville luovat joskus levottomia katseita häneen.
Kuulustellaan Chabot'a ja Frey-veljeksiä. Danton ei voi katkeruudesta
istua hiljaa, Desmoulins näyttää aivan murtuneelta. Herault katselee
tyynenä hymyillen, Philippeaux, huulet yhteenpuristettuina, silmät
tuijottaen, valmistautuu vastauskuntoon. Fabre on sairas ja istuu
kokoonvaipuneena tuolissaan. — Kansanjoukko tunkeilee ja katselee
ahnaasti. Se kuvastaa oikeudenkäynnin kaikkia vaiheita samalla
tavoin kuin teatteri-yleisö jotain melodraamaa — huvitettuna ja
liikutettuna yhtaikaa.
PRESIDENTTI (veljeksille Frey)
Te olette Pittin kätyreitä. Te olette tahtoneet lahjoa konventin.
Edistääksenne omia huijauksianne ja ryöstöjänne olette te suunnitelleet
kansan edustajien lahjomista. Te olette arvioineet jokaisen omantunnon
hinnan.
DANTON (kaikuvasti)
Esimies, anna minulle sananvuoro!
KANSA (liikkuu uteliaana nähdäkseen)
Danton... Danton... se on Danton, joka puhuu.
PRESIDENTTI
Teidän vuoronne tulee, Danton.
DANTON
Mitä minulla on noiden haaskojen kanssa tekemistä? Mitä yhteistä on
minun ja noiden varkaiden välillä?
PRESIDENTTI
Te tulette kyllä tietämään sen.
DANTON
Te väärinkäytätte minun jalomielisyyttäni ja äänettömyyttäni,
koettaaksenne sekottaa minut kansan silmissä noihin saastaisiin
pankkiireihin, keinottelijoihin ja kiristäjiin.
HERAULT
Älä kiihoita itseäsi, Danton.
PRESIDENTTI
Osoittakaa kunnioitusta oikeutta kohtaan — te saatte heti kohta antaa
selityksenne. (Frey-veljeksille.) Te olette juutalaista alkuperää,
syntyisin Mähristä, teidän oikea nimenne on Tropuscka. Te otitte ensin
nimen Schönfeld ja sen varjossa te ostitte itsellenne aateliskirjan
Itävallassa; sitten te muutitte Ranskaan ja käytätte nykyään nimeä
Frey. Yksi sisaristanne on antanut kastaa itsensä ja on erään
saksalaisen paronin suojattina. Toinen on naimisissa Chabot'n, entisen
kapusiinimunkin kanssa, joka nykyään on konventin jäsen. Te olette
liitossa toisten yhtä epäilyttävää alkuperää olevien seikkailijain
kanssa: Diederischen'in, joka on kotoisin Holsteinista ja on ollut
pankkivirkamiehenä Wienissä; Gusman'in, jota kutsutaan espanjalaiseksi
ja on tahtonut käydä saksalaisesta paronista, ja entisen apotin,
d'Espagnac'in, joka on toiminut armeijan hankkijana. Muutamat ostetut
kansanedustajat ovat rikollisella myötävaikutuksellaan edistäneet
teidän huijausyrityksiänne. Chabot on toiminut välittäjänä. Itse on hän
arvioinut itsensä 150,000 livres'in arvoiseksi. Hän on suostunut teidän
puolestanne viemään Fabre d'Eglantine'ille 100,000.
ERÄS NAINEN (osottaen Fabrea)
Se on tuo, tuolla takana, nojatuolissa.
PRESIDENTTI
Siitä summasta on Fabre väärentänyt kansalliskokouksen päätöksen
Intialaisen kauppaseuran tilinteosta. Minä jätän tässä alkuperäisen
käsikirjoituksen juryn silmäiltäväksi.
VADIER (raottaa hiljaa ovenluukkua ja tekee merkin Hanriot'Ile, joka
seisoo ovella)
Käykö kaikki hyvin, Hanriot?
HANRIOT (hiljaa)
Käy kyllä.
VADIER (osottaen Fouquierta ja oikeutta)
Eivätkö ne kimpuroi vastaan?
HANRIOT (kuten edellä)
Älä pelkää. Minä pidän silmällä.
VADIER
Hyvä on. Älä epäröi, ja jos syyttäjä rupeaa horjumaan, niin vangitse
hänet. (Sulkee luukun.)
HERAULT (silmäisten kansanjoukkoon)
Miten ne katsovat meihin!
DANTON (pohjimmaltaan häpeissään, mutta pakoittautuen nauravaksi)
Ne eivät ole tottuneet näkemään tätä kärsää häpeän penkillä. Se ei
olekaan mikään roskanäytäntö: Danton noitten markkinaräyhääjien
pimittämänä. Ha-ha! Täytyy nauraa!
DAVID (ottaen muistikirjan taskustaan)
Annahan kun minä piirrän hänen kuononsa.
DANTON
Katsohan Davidia tuolla; hänen kielensä riippuu suusta; hän kuolaa
ja huohottaa vihasta kuin koira.
DAVID
Minä tahdon että jälkimaailma saa nauttia hänen apinannaamastaan.
DANTON
Saamari sentään! pidä pääsi pystyssä Desmoulins! Ojenna selkäsi,
piru vie! Kansa katsoo meihin.
CAMILLE
Oo, Danton, minä en enää koskaan näe Lucile'iä?
DANTON
Ole vaiti, sinä nukut hänen vieressään ensi yönä.
CAMILLE
Pelasta minut, Danton; minä en enää tiedä mitä teen, minä en osaa
puolustaa itseäni.
DANTON
Sinä olet heikompi kuin tyttö. Lujita itsesi. Muista, että me teemme
historiaa.
CAMILLE
Minä vähät historiasta!
DANTON
Jos sinä tahdot jälleen nähdä Lucile'in, niin älä tuijottele kuin
mikäkin kiinnisaatu rikoksellinen. Mitä sinä katsot?
CAMILLE
Katso, Danton, — tuolla...
DANTON
No? Mitä sitten?
CAMILLE
Tuo nuori mies tuolla ikkunan luona...
DANTON
Tuoko röyhkeä vintiö, jolla on tukka silmillä ja joka halailee naista
vyötäisistä?
CAMILLE
Ei se ollut mitään, minulla oli hallusinatsioni, minä näin... näin oman
itseni...
DANTON
Itsesi?
CAMILLE
Minä näin yhtäkkiä itseni seisomassa siinä hänen paikallaan,
seuraamassa Girondelaisten, minun uhrieni, tuomitsemista. — Oh, Danton!
(Sillaikaa on Fabre'in väärentämäksi väitelty paperi
ollut valamiesten tarkastettavana.)
PRESIDENTTI
Fabre, pysyttekö te yhä kiellossanne?
FABRE d'EGLANTINE
On hyödytöntä, että minä ryhdyn uudelleen selittämään, te ette
kuitenkaan kuuntele minua, teidän päätöksenne on jo tehty. Minä olen
vastikään osottanut, että siihen oikeaan lakiehdotukseen, jonka minä
olen laatinut, ovat kavaltajat tehneet lisäyksiä ja poistoja, jotka
muuttavat sen luonteen. Se on ilmeistä jokaiselle, joka tahtoo katsoa
asioita oikeuden hengessä. Niin ei ole asian laita täällä; minä tiedän
olevani tuomittu edeltäkäsin. Minulla on ollut onnettomuus olla
epämieluinen Robespierre'ille ja teidän harrastuksenanne on laastaroida
hänen haavoitettua itserakkauttaan. Minun elämäni on hukkaanmennyt.
Olkoon! Se on liiaksi kulunut ja tuottaa minulle liiaksi kärsimystä,
että minä väsyttäisin itseäni ponnistelemalla sen pelastukseksi.
FOUQUIER
Sinä häpäiset oikeutta ja panettelet Robespierre'iä. Ei Robespierre
vaan Cambon se syyttää sinua itsesi myymisestä. Se ei ole myöskään
Robespierre, joka syyttää sinua osallisuudestasi salaliittoon — se on
Billaud-Varenne. Sinun vehkeilyhalusi tunnetaan. Se saa sinut punomaan
alhaisia salajuonia ja kirjoittamaan huonoja näytelmiä.
FABRE
Seis! _Ne sutor ultra crepidam_... Hyvä herrasväki siellä katsomossa,
minä pyydän teitä todistajiksi — eivätkö minun näytelmäni ole aina
tuottaneet teille huvia?... Fouquier voi kyllä saada pääni putoamaan,
mutta ei minun _Philinte'iäni_.
FOUQUIER
Sairaloinen uteliaisuus saattoi sinut pitämään kansalliskokousta
jonkinlaisena teatterina, jossa sinä koetit pelata sielun
salaisilla johtolangoilla. Sinä käytit hyväksesi kaikkea — toisten
kunnianhimoa, toisten laiskuutta, rauhattomuutta, kateutta, —
kaikki kelpasi sinulle. Tuo julkea taito on tehnyt sinut todellisen
vastavallankumousjärjestelmän johtajaksi, onko sitten sinun
hävyttömyytesi ja sinun juonikas luonteesi houkutellut sinut kumoamaan
voimassaolevaa järjestystä vai onko ennemminkin siihen syynä sinun
tunnettu ylimysmielisyytesi ja ahneutesi, joka on jo pitkät ajat saanut
pestirahoja Pittiltä tasavallan hävittämiseksi.
(Hälinää.)
DAVID
Ähää! — Näettekös? — Niin... Niin...
FOUQUIER
Jo vuonna 92 tavattiin sinut salavehkeissä vihollisen kanssa. Danton
lähetti sinut Dumouriez'n luo niihin rikollisiin keskusteluihin, jotka
pelastivat preussilaiset, juuri kun ne olivat tuhoutumaisillaan.
(Hälinää.)
Mutta tämä johtaa meidät toisiin rikollisiin.
(Hälinää. »Ah! Aa!»)
Minä jätän siis sinut nyt, koska heilläkin näkyy olevan kiire päästä
naamareistaan. Minä palaan heti takaisin sinuun ja näytän sen solmun,
joka sitoo yhteen tämän inhottavan juonen kaikki langat.
(Syytetyt liikahtelevat. Kansa tulee tarkkaavaisemmaksi.
Danton sanoo joitakin sanoja rohkaistakseen omaisiaan.)
FABRE (nenäkkäästi Fouquier'ille)
Suunnitelma huono, juoni hatara. Liian paljon henkilöitä, ei tiedetä
mistä ne tulevat, ja tiedetään liian hyvin minne ollaan menossa —
turhaa puhua niin paljon. Sinun kappaleesi on surkea, Fouquier. Tekisit
paremmin jos leikkaisit kaulani nyt samalla: minun hammastani särkee.
PRESIDENTTI (Herault de Séchelles'ille)
Syytetty, nimenne ja asemanne.
HERAULT
Herault Séchelles vainaja. Tätä ennen pääsyyttäjä — pitänyt istuntoja
tässä salissa. Sitä ennen konventin puheenjohtaja ja sen nimessä
juhlallisesti vihkinyt tasavaltaisen hallitusmuodon. Sitä ennen yleisen
Yhteishyvänvaliokunnan jäsen; sitä ennen Saint-Just'in ja Couthon'in
ystävä, jonka he nyt murhaavat.
PRESIDENTTI
Te olette aristokraatti. Teidän varallisuutenne polveutuu teidän
suhteistanne hoviin, jossa nainen Polignac esitti teidät Capet'n
vaimolle. Te olette ollut keskeymättömissä suhteissa siirtolaisten
kanssa. Itävaltalainen Proly, ruhtinas Kaunitzin äpäräpoika, joka
giljotinoitiin viime kuussa, oli teidän ystävänne. Te olette levitellyt
Yhteishyvänvaliokunnan salaisuuksia ja toimittanut tärkeitä papereja
ulkomaitten hoveihin. Vastoin lakia olette te ottanut vastaan ja
kätkenyt luoksenne entisen sotakommissarion Catus'n, joka on syytteessä
siirtolaisuudesta ja kapinanhankkeista. Te olette mennyt julkeudessanne
niin pitkälle, että olette vaatinut hänen vapauttamistaan ja
puolustanut häntä Lepelletier'n jaostossa, jossa hänet vangittiin.
HERAULT
Lukuunottamatta yhtä kohtaa — valtionsalaisuuksien kavaltamista,
minkä minä jyrkästi kiellän ja minkä minä uhallakin vaadin teidän
todistamaan, on kaikki muu aivan oikein. Minä tunnustan sen avoimesti.
PRESIDENTTI
Minkä selityksen te annatte siitä?
HERAULT
Ei mitään selitystä. Minulla oli ystäviä. Ei mikään valtiomahti voi
estää minua pitämästä heistä ja auttamasta heitä hädässä.
PRESIDENTTI
Te olette ollut konventin puhemies. Teidän olisi tullut antaa
kansakunnalle esikuva lainkuuliaisuudesta.
HERAULT
Minä annan sille esikuvan kuinka kuollaan velvollisuuden tähden.
PRESIDENTTI
Onko siinä kaikki, mitä teillä on sanottavaa?
HERAULT
Kaikki.
FOUQUIER
Mennään seuraavaan, Herman!
KANSANJOUKKO
Se on Desmoulins... Desmoulins... Camille, Camille...
(Sitten äkkiä hiljaisuus.)
PRESIDENTTI
Nimenne, etunimi, asema.
CAMILLE (hyvin levottomana)
Lucie-Camille-Simplice Desmoulins, kansanedustaja konventissa.
PRESIDENTTI
Minkä ikäinen?
CAMILLE
Saman ikäinen kuin sankylotti Jesus, kun hänet uhrattiin: kolmekymmentä
kolme vuotta.
PRESIDENTTI
Teitä syytetään tasavallan herjaamisesta. Te olette häpäissyt valtion
toimia, ja verrannut tätä kunniakasta aikaa, jossa me elämme;
Rooman keisarien riettauksiin. Te olette herättänyt uudelleen eloon
ylimysten toiveet, kiihoittanut kansassa epäuskoa pakkotoimenpiteiden
välttämättömyyteen, häirinnyt kansallisen puolustuksen työtä.
Petollisella inhimillisyydellä, minkä teidän varhaisempi luonteenne
paljastaa, olette te tahtonut avata vankilat epäluulonalaisille
hukuttaaksenne tasavallan vastavallankumouksen kostontulvaan. — Mitä
teillä on siihen vastattavana?
CAMILLE (hyvin hämmentyneenä, koettaen vastata, änkyttää ja vie käden
tuskaisesti otsalleen. Hänen ystävänsä katsovat häneen rauhattomina.)
Minä pyydän oikeusistuinta suomaan anteeksi. Minä en tiedä mikä minun
on. Minä en voi puhua.
PRESIDENTTI
Te tunnustatte tehneenne mistä teitä syytetään?
CAMILLE
Ei, en.
PRESIDENTTI
Siis, puolustautukaa.
CAMILLE
Minä en voi. Suokaa anteeksi, äkillinen heikkous.
(Hänen ystävänsä tunkeutuvat hänen ympärilleen. Hän on
istuutunut, huohottaa ja pyyhkii otsaa nenäliinallaan.
Presidentti kohauttaa olkapäitään.)
FOUQUIER
Tunnustatko vai etkö?
PHILIPPEAUX
Lukekaa mihin te nojaatte syytöksenne!
DANTON
Niin, lue ne, uskalla lukea ne kansalle, niin se saa päättää,
kummallako puolen ovat sen ystävät!
PRESIDENTTI
Minä olen maininnut ne kyllin selvästi. Ei ole sopivaa nostaa uudelleen
hälinää niin vaarallisista sanoista.
DANTON
Vaarallisista kenelle? Rosvoille itselleen?
(Uteliasta ja tyytyväisiä liikehtimisiä kansanjoukossa.)
FOUQUIER
Tämä komedia on edeltäkäsin valmistettu, antaa mennä eteenpäin.
CAMILLE
Minä häpeän... minä pyydän teiltä kaikilta anteeksi... Mutta minä en
ole nukkunut useampaan yöhön. Ne väärät syytökset, joiden uhriksi minä
olen joutunut, ovat hämmentäneet mieleni, minä en ole oman itseni herra
ja puhun huonosti. Antakaa minulle hetkinen hengähdysaikaa: minua
pyörryttää.
FOUQUIER
Me emme voi hukata aikaa.
DANTON
Millä kellonlyömällä olet sinä sitten sitoutunut antamaan meidän
päämme? Etkö sinä voi odottaa, pyöveli?
PHILIPPEAUX
Sinä saat odottaa Desmoulins'iä. Teillä ei ole vielä oikeutta murhata
ihmisiä kuulematta heitä.
FABRE
Sinä tiedät, että hän on herkkä ja tahdot käyttää hyväksesi hänen
tilapäistä heikkouttaan murhataksesi hänet: sitä sinä et tee niinkauan
kuin me elämme.
HERAULT (ivallisesti)
Se on keisari Commoduksen kaksintaistelutapaa ratsuväenmiekalla
korkkipäistä florettia vastaan.
PRESIDENTTI
Hiljaa!
KAIKKI NELJÄ
Ole itse hiljaa, pyöveli! Kansa, suojele meidän oikeuksiamme,
puolustautumisen pyhää oikeutta!
(Kansa liikehtii.)
DANTON (tarttuen Desmoulins'iä käsiin)
No niin poikaseni, karkaise luontosi.
CAMILLE (yhä vielä raukeana, mutia jälleen itsensä halliten, puristaa
Dantonin kättä, hymyilee hänelle ja nousee)
Kiitos, ystävät, minun käsittämätön heikkouteni menee ohi. Teidän
ystävyytenne antaa minulle uutta voimaa. — Kas siinä on mitä teillä
julmureilla ei koskaan tule olemaan: ystäviä sellaisia kuin nämä! — Te
syytätte minua siitä että minä olen sanonut vapaasti ajatukseni? Minä
luen sen itselleni kunniaksi. Uskollisena sille tasavallalle, jonka
minä olen perustanut, pysyn minä vapaana, maksoi mitä maksoi. Minä
olen häväissyt vapautta, sanotte te? Minä olen sanonut, että vapaus
se on onnea, se on järkeä, yhdenvertaisuutta, oikeutta. Siinä ovat
herjaukseni! Kansa, päätä siitä millaisia kiitossanoja he vaativat.
(Hyvähuutoja.)
PRESIDENTTI
Älkää kääntykö kansan puoleen.
CAMILLE
Kenen puoleen pitäisi minun sitten kääntyä? Ylimystönkö? Minä olen
kaivannut laupeudenvaliokuntaa; minä olen tahtonut, että kansa
vihdoinkin saisi nauttia vapaudestaan, jonka se näyttää valloittaneen
vain sitä varten, että kourallinen lurjuksia saisi vihankaunansa
tyydytetyksi. Minä olen tahtonut, että ihmiset tekisivät lopun
riidoistaan ja että rakkaus liittäisi heidät veljellisesti suureksi
yhteiseksi perheeksi. Mutta tämäntapaiset toivomukset näkyvät olevan
rikos. — Vaan minä, minä nimitän rikokseksi sitä raivoisaa politiikkaa,
joka alentaa kansakuntaa, joka häväisee kansan maineen pakottaessaan
sen pistämään kätensä viattomien vereen koko maailman silmien edessä.
(Liikuntoa. — Kansanjoukko seuraa D:n sanoja intohimoisen
tarkkaavasti.)
PRESIDENTTI
Te ette ole syyttäjä, vaan syytetty.
CAMILLE
No hyvä, minä syytän itse itseäni, jos niin tahdotte, syytän siitä,
etten ole aina ajatellut niinkuin tänään. Minä olen liian kauan
uskonut vihaan, taistelun hehku on minut eksyttänyt, minä olen itse
tehnyt liian paljon pahaa. Minä olen lietsonut kostonhalua, minun
kirjoitukseni ovat toisenkin kerran teroittaneet mestauskirvestä.
Minun sanani on saattanut täällä viattomia turmioon: siinä on minun
rikokseni, minun todellinen rikokseni, joka tekee minut teidän
kanssarikollisiksenne ja jonka minä tänään saan sovittaa.
PRESIDENTTI
Kenestä te puhutte?
FOUQUIER
Kenen kuolemaa sinä valitat?
PHILIPPEAUX
Ole vaiti, Desmoulins!
FABRE
Siinä on ansa. Varo itseäsi!
DANTON
Suu poikki, perhanan poika!
CAMILLE
Minä puhun girondisteista.
(Hälinää joukossa.)
DAVID
Hän tunnustaa, hän tunnustaa!
PRESIDENTTI
Syytetty myöntää itse että hän on ollut osallisena Brissotistien
salajuonessa.
CAMILLE (kohauttaa olkapäitään)
Minun julkaisemani _Brissot'n paljastushan_ se saattoi heidät tuomiolle.
FOUQUIER
Mutta sinä kadut sitä nyt?
CAMILLE (vastaamatta)
Oi, toverini! minä sanon teille niinkuin Brutus Cicerolle: »Me
pelkäämme liiaksi kuolemaa ja karkoitusta ja köyhyyttä. _Nimium
timemus mortem et exilium et paupertatem_». Onko tämä elämä tosiaan
sen arvoista, että me pidennämme sitä kunniamme kustannuksella?
Meidän joukossamme ei ole ketään, joka ei olisi jo ehtinyt elämän
vuorenhuipulle. Meillä on jälellä vain laskeutuminen alas tuhansien
kuilujen poikki, joita ei syrjäisinkään ihminen voi välttää. Ja se
laskeutuminen ei tarjoa meille mitään näköaloja, jotka eivät olisi
tarjoutuneet tuhat kertaa suloisempina tuolle Salomolle, joka seitsemän
sadan vaimonsa keskellä, kaiken onnen yltäkylläisyydessä lausui: »Minä
olen huomannut, että kuolleet ovat onnellisempia kuin elävät ja että
onnellisin on se, joka ei koskaan ole syntynyt.» (Istuutuu.)
DANTON
Houkkio! sinä saat meiltä päät poikki! (Hän syleilee häntä.)
(Dantoniille tullaan huomauttamaan, että hänen vuoronsa on
tullut. Hän nousee ja käy oikeudenpöytää kohti. Kuohu käy
kansanjoukossa, liikettä ja hälinää.)
PRESIDENTTI (Dantonille)
Syytetty, teidän nimenne, etunimi, ikä, asema ja olinpaikka.
DANTON (jylisevällä äänellä)
Olinpaikkako? Hetikohta olemattomuus. Nimenikö? Pantheonissa,
kuolemattomien joukossa!
(Liikuntaa kansajoukossa ja hyväksyvää hälinää; sitten
äkkiä syvä hiljaisuus presidentin sanojen jälkeen.)
PRESIDENTTI
Te tunnette lain: vastatkaa kunnollisesti.
DANTON