sydämensä syvyyteen. Ah! Ovatko he sitten kaikki mädänneitä?
ROBESPIERRE
On neljä, viisi semmoista, joista pidän — rehellinen Couthon, joka
ajattelee vain maailman kärsimyksiä, vähät välittäen omistaan;
herttainen ja vaatimaton Le Bas; minun veljeni, joka on jalo luonne,
mutta liian huvinhaluinen, — kaksi lasta ja kuoleva mies.
ELEONORE
Entä Saint-Just?
ROBESPIERRE
Häntä minä pelkään. Saint-Just on vallankumouksen elävä miekka,
järkähtämätön ase, joka olisi valmis uhraamaan minut niinkuin
kaikki muutkin rautaiselle lailleen. — Kaikki muut pettävät. Minun
tarkkanäköisyyteni kiusaa heitä, he ovat kateellisia kansan rakkaudesta
ja siksi koettavat herättää vihaa minua vastaan. Marseillen ja
Lyonin prokonsulit kuittaavat hirmutyönsä Robespierre'in nimellä.
Vastavallankumous esiintyy milloin lempeyden, milloin kauhun
naamarissa. Jos minä annan hetkeksikään väsymykselle valtaa, olen
minä mennyttä, on tasavalta mennyttä. Couthon on sairas. Le Bas ja
minun veljeni ovat kaksi ajattelematonta poikaa. Saint-Just on poissa
pitämässä armeijaa kurissa. Minä olen yksin näiden petturien keskellä,
jotka hyörivät ympärilläni koettaen lyödä minut takaapäin. He tappavat
minut, Eleonore.
ELEONORE (tarttuu hänen käteensä nuorekkaan vilkkaasti)
Jos te kuolette, ette te kuole yksin.
(Robespierre katsoo häneen hellästi. Eléonore punastuu.)
ROBESPIERRE
Ei, rakas Eléonore, teidän ei tarvitse kuolla. Minä olen vahvempi kuin
kurjat viholliseni. Totuus on minun puolellani.
ELEONORE
Ah, mitkä huolet kalvavat teitä, jonka pitäisi olla onnellinen, te kun
teette työtä kaikkien onneksi. Kuinka elämä onkaan epäoikeudenmukainen!
ROBESPIERRE
Olen tehnyt teidät surulliseksi. Olen tehnyt väärin himmentäessäni
teidän luottamustanne elämään. Suokaa minulle anteeksi!
ELEONORE
Teidän ei tarvitse katua mitään. Minä olen ylpeä teidän
luottamuksestanne. Olen koko yön ajatellut niitä kohtia Rousseausta,
jotka te luitte meille eilen. Ne viihdyttivät niin suloisesti sieluani.
Kuulin teidän äänenne soinnin ja kauniit, hellät sanat... ah, minä
osaan ne ulkoa.
ROBESPIERRE (siteeraa hellästi ja hiukan haikeasti hymyillen, hieman
pateettisesti, mutta vilpittömin tuntein):
»Kahden sydämen välinen seurustelu painaa suruun sellaisen
selittämättömän vienouden ja liikutuksen leiman, joka tyytyväisyydestä
puuttuu, ja ystävyys on olemassa erikoisesti onnettomia varten, heidän
kärsimystensä lievitykseksi ja heidän surunsa lohdutukseksi.» (Eléonore
on vaiti, hän hymyilee ja punastuu, pitäessään kättään Robespierren
kädessä.) Te ette sano mitään?
ELEONORE (siteeraa)
»Voiko milloinkaan se, mitä sanomme ystävällemme, vastata sitä, mitä me
tunnemme hänen rinnallaan?»
ROUVA DUPLAY (ulkopuolelta)
Maximilien, Saint-Just on täällä.
(Eléonore pakenee.)
4. kohtaus.
Robespierre, Saint-Just.
(Saint-Just astuu tyynesti huoneeseen. Robespierre menee häntä vastaan.
He antavat toisilleen kättä kuin olisivat eronneet muutama tunti
sitten.)
SAINT-JUST
Hyvää päivää.
ROBESPIERRE
Hyvää päivää, Saint-Just.
(Istuutuvat.)
SAINT-JUST (katsoen tyynesti Robespierreä)
On hauska taas saada nähdä sinua.
ROBESPIERRE
Le Bas kirjoitti, että olit vähällä jäädä sinne ainiaaksi.
SAINT-JUST
Niin olin. (Hetkisen kuluttua) Sinne tarvitaan aseita. Armeijassa on
puute kivääreistä.
ROBESPIERRE
Koko Pariisi on pantu siihen työhön. Kirkoissa taotaan. Kaikki muu
työ on pantu syrjään. Olisit voinut nähdä tänne tullessasi Duplayn
kisällien paraikaa tekevän kiväärintukkeja. Kellosepät valmistavat
lukkoja; vasarat paukkuvat alasinta vasten kaikilla toreilla ja
aukeamilla.
SAINT-JUST (oltuaan vaiti)
Elintarpeista on puute. Useilla divisionilla ei ole ruokaa hevosilleen.
Aikaa ei saa yhtään hukata, viimeistään kolmen viikon kuluttua alkavat
taistelut — Ranskan kaikki veri on johdettava pohjoiseen.
ROBESPIERRE
Määräykset on jo annettu. Ranska paastoaa, jotta sen sotamiehillä olisi
ruokaa.
SAINT-JUST
Kun ette enää tarvitse minun neuvojani, lähettäkää minut sinne
takaisin. Ensi taistelut tulevat olemaan ratkaisevia. Meidän täytyy
ponnistaa kaikki voimamme.
ROBESPIERRE
Eikö tuo elämä kuluta sinua ihan loppuun?
Saint-Just (vilpittömän ja hartaan innokkaasti, tekemättä ainoatakaan
elettä)
Päinvastoin se on lepoa kaikkein näiden hedelmättömien neuvottelujen
jälkeen. Siellä ovat ajatus ja teko yhtä, niinkuin pilvien
yhteentörmäys ja salama joka siitä sinkoaa. Jokainen tahdon ilmaus
piirtyy heti ja kaikiksi ajoiksi ihmisten vereen ja maailman
kohtaloihin... Suurenmoinen tehtävä! Jumalainen jännitys!... Siellä
etuvartiopaikoissa, keskellä lunta ja pimeyttä, flaamilaiskenttäin
synkillä aavikoilla, jäisen taivaankannen alla, tunnen riemunväreiden
kiitävän lävitseni ja sydämen sykkivän rajusti rinnassani. Yksin ja
hyljättynä keskellä maailman pimeyttä, vihollisten ympäröiminä, haudan
partaalla seisten, olemme me kuitenkin täällä Euroopassa Järjen ja
elävän Valon henkivartioita. Jokaisesta meidän ratkaisustamme riippuu
maailman kohtalo. Me luomme ihmisen uudestaan.
ROBESPIERRE
Onnellinen se, jota ei raihnas ruumis pakota olemaan täällä, kaukana
kaikesta toiminnasta.
SAINT-JUST
Kuka toimii enemmän kuin sinä. Maailman vapaushan on ahdettu Pariisiin.
ROBESPIERRE
Täällä tuntee tahrautuvansa taistellessaan pahaa vastaan. Siitä
likaantuu väkisinkin. Kun minä näen minkä rikosten loan vallankumouksen
hyöky vyöryttää hyveen seassa, pelkään minä, että jälkimaailma on
pitävä minua riettaiden miesten likaisen naapuruuden tahraamana.
SAINT-JUST
Pane mestauskirves heidän ja itsesi väliin! Ei pidä koskea likaiseen
muuten kuin raudalla.
ROBESPIERRE
Turmelus tarttuu kaikkiin — niihinkin, joista minulla on ollut
suurimmat toiveet. Vanhoihin ystäviin.
SAINT-JUST
Ei mitään ystävyyttä! Vain isänmaa.
ROBESPIERRE
Danton uhkaa. Danton on epäilyttävä. Hän syytää kiivaita ja herjaavia
sanoja. Hän kokoaa ympärilleen vehkeilijöitä, renttuja, häviöön
joutuneita rahamiehiä ja erotettuja upseereja. Kaikki, jotka ovat
tyytymättömiä, kasaantuvat hänen ympärilleen.
SAINT-JUST
Danton kadotkoon!
ROBESPIERRE
Danton oli tasavaltalainen. Hän rakasti isänmaata. Hän rakastaa sitä
kenties nytkin.
SAINT-JUST
Se ei rakasta isänmaataan, joka ei osoita sille kunnioitustaan elämänsä
ankaruudella. Se ei ole tasavaltalainen, jolla on aristokraatin paheet
ja tavat. Minä vihaan Catilinaa. Hänen häikäilemättömyytensä, hänen
holtiton älynsä, hänen häpeällinen politiikkansa, joka horjuu kaikkien
puolueiden välillä hyötyäkseen niistä kaikista, häpäisee tasavaltaa.
Kaadettakoon Danton!
ROBESPIERRE
Hän vetää kukistuessaan mukaansa varomattoman Desmoulins'in.
SAINT-JUST
Tuo pöyhkeä suupaltti, jolle isänmaan onnettomuudet ovat vain aineksena
tyylin efekteihin, tuo itserakas neropatti, joka mielellään möisi
vapauden hyvästä sanakäänteestä.
ROBESPIERRE
Ymmärtämätön lapsi, joka antautuu ystäviensä ja leikittelevän
sukkeluutensa narrattavaksi.
SAINT-JUST
Sukkeluuskin on rikos, kun Ranska on vaarassa. Isänmaan onnettomuudet
ovat antaneet koko valtakunnalle synkän, uskonnollisen leiman. Minä en
luota niihin, jotka nauravat.
ROBESPIERRE
Minä pidän Desmoulins'istä.
SAINT-JUST
Minä pidän sinusta. Mutta jos sinä olisit rikoksellinen, menisin minä
itse antamaan sinut ilmi.
ROBESPIERRE (Siirtyy kauemmas kiusaantuneena. Hetken vaitiolo.)
Kiitos. — Sinä olet onnellinen, kun et milloinkaan horju. Sinä vihaat
pahetta niin ettei mikään pääse vihaasi järkyttämään.
SAINT-JUST
Minä olen nähnyt paheen lähempää kuin sinä.
ROBESPIERRE
No missä?
SAINT-JUST
Itsessäni.
ROBESPIERRE (ihmeissään)
Vaikka sinun elämäsi on ollut kieltäymyksen ja ankaran uhrautuvaisuuden
esikuva!
SAINT-JUST
Sinä et tiedä sitä.
ROBESPIERRE (epäilevästi)
Jokin nuoruudensynti?
SAINT-JUST (synkästi)
Minä olen seisonut kuilun reunalla — minä olen nähnyt rikoksen sen
syvyydessä valmiina nielemään minut. Silloin vannoin hävittäväni sen
muualta kuten itsestänikin.
ROBESPIERRE
Väliin minä väsyn tähän taisteluun. Vihollinen on liian suuri. Voimmeko
me muuttaa ihmiskuntaa? Voimmeko me toteuttaa unelmamme?
SAINT-JUST
Sinä päivänä, jona minä tulen vakuutetuksi, ettei se ole mahdollista,
pistän minä tikarin rintaani.
ELEONORE (avaa oven. Hiljaa.)
Täällä ovat Billaud-Varenne ja Vadier.
5. kohtaus.
Robespierre, Saint-Just, Billaud-Varenne, Vadier
(Billaud-Varenne, synkkä, väsymyksestä nuutunut, pää riipuksissa
ja silmissä tuijottava katse. Vadier, huulet kokoonpuristettuina,
ivallisena ja katkerana, puhe vahvasti eteläranskalaista. — Robespierre
ja Saint-Just nousevat kylmästi. Tervehtivät hiukan päätään nyökäten,
antamalta kättä toisilleen.)
BILAUD-VARENNE
Tervehdys ja veljellisyys!
VADIER (huomaa Saint-Justin)
Saint-Just!... Sepä hyvä. Nyt me voimme ottaa takaisin hukkaan menneen
ajan.
(Billaud ja Vadier istuutuvat kursailematta. Saint-Just kulkee
edestakaisin. Robespierre seisoo ikkunaa vasten nojaten. Hetken
vaitiolon jälkeen sanoo:)
BILLAUD
Giljotiini! Sinä olet odottanut liian kauan, Robespierre — me olemme
vaarassa. Jos Danton on elossa vielä huomenna, on vapaus hukassa.
ROBESPIERRE
Mitä uutta?
BILLAUD (paperi kädessä)
Katso. Petturi jatkaa yhä työtään.
ROBESPIERRE
Kuka?
VADIER
Ystäväsi Camille, Maximilien, rakas Camille.
ROBESPIERRE
Onko hän taas kirjoittanut jotain?
BILLAUD
Nämä korehtuuriarkit on takavarikoitu. Lue.
VADIER (hykertelee käsiään)
_Le Vieux Cordelier'n_ uusi mielenpurkaus. Jatkoa tuon mainion munkin
uskontunnustukseen.
ROBESPIERRE
Se houkkio! Eikö hän opi milloinkaan olemaan vaiti?
BILLAUD (yhä vain päähänpinttymänsä vallassa)
Giljotiini!
SAINT-JUST (lukee yhdessä Robespierren kanssa)
Kuin ilotyttö — hänellä on sairaalloinen halu häpäistä itseään.
ROBESPIERRE
Entä Danton?
BILLAUD
Danton häärää ja herjaa, pitää puheita Palais-Royalissa ja haukkuu
Vadier‘ta ja minua ja kaikkia muita patriootteja. Desmoulins on
liittynyt häneen. He istuvat ryypiskelemässä Westermannin ja
kaikenlaisten katulutkain seurassa ja syytävät ruokottomia herjauksia
Yhteishyvänvaliokuntaa vastaan. Heidän ympärilleen kokoontuu väkeä
nauramaan.
SAINT-JUST
Siinä kuulet, Robespierre!
ROBESPIERRE (halveksivasti)
Ei mitään hätää! Ennenkuin Danton on lakannut juopottelemasta, on
meillä aikaa neuvotella rauhassa. (Katselee papereita.) Se mieletön
tekee itsemurhan.
VADIER
Niin, tällä kertaa hän on paiskannut kaiken säädyllisyyden menemään.
BILLAUD
On parasta, että me paiskaamme samalla lailla hänen päänsä!
SAINT-JUST (lukee)
Hän vertaa konventtia Neroon ja Tiberiukseen.
BILLAUD (lukee)
Hän uskaltaa sanoa, että me olemme vainonneet Custine'iä Pittin käskystä
ja että emme ole tehneet sitä siksi, että Custine oli petturi, vaan
siksi, ettei hän ollut tarpeeksi suuri petturi.
VADIER (lukee)
»Yhteishyvän valiokunta alentaa kansalliskokouksen pelkäksi
orjamaiseksi neuvottelukunnaksi, jonka uppiniskaiset jäsenet pistetään
tyrmään.»
ROBESPIERRE (oikaisee)
Siinä seisoo »voi alentaa», eikä »alentaa».
VADIER
Se on sama asia.
BILLAUD (lukee)
»Mikä estääkään valiokuntaa tasavallan tuhoamisesta, jos se lähettää ne
edustajat, joita se ei voi ostaa, Luxembourgin vankilaan?»
ROBESPIERRE (oikaisten)
Siinä on »jos se voi lähettää» eikä »jos se lähettää».
BILLAUD (kärsimättömänä)
Älä aina saivartele!
SAINT-JUST (lukee)
Hänellä on röyhkeyttä väittää, »että sotadepartementin viranomaiset
nimittävät rakastajattariensa veljiä armeijan päälliköiksi.»
VADIER
Hän ei välitä vähääkään siitä, että hän vaikuttaa hajoittavasti
puolustukseen ja halventaa kansaa ulkomaiden silmissä, kun hän vain saa
pieksää lörpöttelevää kieltään.
BILLAUD
Ja kaiken kääreenä vetoomuksia lempeyteen ja korulauseita
ihmisyydestä!...
VADIER
Oikeita karamellikirjoituksia!
SAINT-JUST
Tunteelliset ihmiset ovat pahemmat kuin mikään Egyptin maanvaivoista.
Ei mikään tyranni voi tuottaa maalle niin paljon pahaa. Puhuivathan
girondistipetturitkin tunteellisuudestaan, kun heittivät kapinansoihdun
yli koko Ranskan.
ROBESPIERRE
Desmoulins on heikko ja lapsellinen, mutta ei mikään kapinanlietsoja.
Hän on minun lapsuudenystäväni, minä tunnen hänet.
BILLAUD (luulevaisena)
Onko Robespierren ystävillä joitakin etuoikeuksia?
VADIER (halveksivasti, lukien yhä korehtuuriarkkeja)
Kuules, Maximilien, tässä on vähän sinullekin. Kun sinä suljet
irstailulaitokset ja osoitat kaunista intoasi tapojen puhdistamiseen
ja porttojen karkoittamiseen, niin se kuuluukin tapahtuvan Pittin
neuvosta, sillä »siten sinä riistät hallitukselta yhden sen suurimmista
voimakeinoista, nimittäin tapain höltymisen.» Kuulepas, järkähtämätön?
Se kai ilahduttaa sinua?
SAINT-JUST
Alhainen ja teeskentelevä sielu!
BILLAUD (kiivaasti)
Giljotiini!
(Lysähtää alas, pää pöytää vasten, kuin teurastettu härkä.)
ROBESPIERRE
Onko hän pyörtynyt?
VADIER (välinpitämättömänä)
Pään huimausta.
(Saint-Just avaa ikkunan. Billaud tointuu.)
SAINT-JUST
Oletko sairas, Billaud?
BILLAUD (ääni koristen)
Kuka sinä olet?... Lurjukset!— Minä en enää jaksa. Minä en ole nukkunut
kymmeneen yöhön.
VADIER
Hän viettää yöt Valiokunnassa ja päivät kokouksessa.
ROBESPIERRE
Sinä teet liian paljon työtä. Tahdotko että joku muu hoitaa sinun
tehtäviäsi muutamina päivinä?
BILLAUD
Minun toimeeni ei pystytä noin vain. Hoitaa kirjeenvaihtoa
departementtien kanssa, pitää kädessään kaikki langat koko Ranskaan,
sitä ei osaa kukaan muu kuin minä. Jos tulee pieninkään pysähdys, menee
koko vyyhti sekaisin. Ei, minun on pakko pysyä paikallani, kunnes
kaadun.
SAINT-JUST
Me kaadumme vielä kaikki tyynni.
BILLAUD
Oi luonto! sinä et luonut minua näihin rajuilmoihin. Erämaan
surmantuulet kuristavat minun sieluani. Oi, sinä liian tunteellinen
sydämeni, sinä olit luotu hiljaisuuteen ja ystävyyteen, hellän perheen
suloisiin liikutuksiin!
VADIER (ivallisesti)
Välttäkäämme liikutusta, Billaud.
BILLAUD (palaa rajuun äänensävyyn)
Ilma on puhdistettava! Desmonlins giljotiinille!
ROBESPIERRE
Minun täytyy näyttää hyvää esimerkkiä. Minä luovutan Desmoulins'in.
VADIER (salaisen ivallisesti)
Jalo mies, ylevä Brutus, tiesinhän minä, että sinä selvittäisit
epäröimättä välisi ystäväsi kanssa.
ROBESPIERRE
Mutta Desmoulins'in kohtalo on yhdistynyt toisen miehen kohtaloon.
BILLAUD
Pelkäätkö lausua Dantonin nimeä?
ROBESPIERRE
Minua peloittaa rikkoa erästä tasavallan taikakalua.
VADIER
Jota hän saa kiittää onnestaan.
ROBESPIERRE
Danton on minun vihamieheni, mutta jos minun ystäväntunteeni eivät
paina mitään asioita ratkaistessamme, eivät vihamieliset tunteetkaan
saa vaikuttaa minun arvosteluihiini. Ennenkuin ryhdymme taisteluun,
harkitkaamme kylmäverisesti niitä vaaroja, jotka voisivat olla
seurauksena tämän vallankumouksellisen linnoituksen alasrepimisestä.
BILLAUD
Linnoituksen, joka on ostettavissa!
VADIER
Vallankumouksen pelätti! Kun yleinen vaara uhkaa, tuodaan tuo hirveä
epäjumalankuva säikyttämään vihollista pakoon, mutta se synnyttää
eniten pelkoa niissä, jotka sitä kantavat. Sen inhoittavat kasvot ovat
vapaudelle kauhistus.
ROBESPIERRE
Ei voi kuitenkaan kieltää, että hänen kasvonsa ovat tutut ja pelätyt
koko Euroopassa.
VADIER (ilvehtien)
Niin, on totta että hän hyvänä sankylottina näyttää mielellään
maailmalle
minkä Cesar arkailutta alisti
Nikomedekselle elon keväimessä,
mitä muinoin Kreikan sankari
ihaili niin. Hefaistionissansa,
ja min Adrien vei Pantheonihin...
SAINT-JUST (kiivaasti)
Lopeta likaiset kaksimielisyytesi! Vai epäsiveellisyyden nimessäkö sinä
taistelet epäsiveellisyyttä vastaan?
VADIER
Et kai vaadi, että minä rupean tässä lausumaan Rousseauta?
ROBESPIERRE (pakottaa itsensä puolueettomuuteen, mutta tekee sen
osoittamatta vähääkään vakaumusta)
Luulen olevan paikallaan, että Dantonin entiset ansiot otetaan huomioon.
SAINT-JUST
Mitä enemmän ihminen on tehnyt hyvää, sitä enemmän hän on velvollinen
tekemään. Voi sitä, joka on taistellut kansan asian puolesta ja sitten
hylkää sen! Hän on rikollisempi kuin se, joka on aina ollut kansan
vastustaja, sillä hän on tiennyt oikean ja vapaaehtoisesti pettänyt sen.
ROBESPIERRE
Hebert'in kuolema on vaikuttanut yleiseen mielipiteeseen. Minun saamani
poliisiraportit tietävät, että meidän vihollisemme käyttävät hyväkseen
kansan hämminkiä ja äkillistä pettymyksentunnetta horjuttaakseen kansan
luottamuksen sen todellisiin ystäviin. Kaikkea epäillään nykyisin,
Marat'n muistoakin. Meidän on toimittava varovasti ja katsottava,
ettemme lisää epäluuloa sisäisillä taisteluillamme.
SAINT-JUST
Tehkäämme loppu epäluulosta teloittamalla epäluulonalaiset.
ROBESPIERRE
Sellainen pää ei putoa järkyttämättä valtiota.
BILLAUD (epäilevästi ja pahansuovasti)
Pelkäätkö sinä, Robespierre?
VADIER (kiihoittaa viekkaasti Billaud‘ta)
Kysy häneltä, Billaud, käyttääkö hän Dantonia täytettynä patjana,
asettuakseen sen taakse kuulilta suojaan?
BILLAUD (raa'asti)
Sano suoraan — sinä pelkäät paljastuvasi Dantonin kukistumisesta. Sinä
tarraudut häneen kuin suojelevaan kilpeen. Hän johtaa huomion ja nuolet
pois sinusta.
ROBESPIERRE
Minä halveksin näitä kavalia syytöksiä. Mitä minä välitän vaaroista?
Minä en pane elämälleni suurta arvoa. Mutta minulla on kokemusta
entisestä ja minä voin nähdä eteenpäin tulevaisuuteen. Te olette
mielettömiä houkkioita, kun annatte vihanne sokaista itsenne. Te
ajattelette vain itseänne eikä tasavaltaa.
SAINT-JUST
Tarkastakaamme sitten intohimottomasti, mitä tasavalta saa odottaa
salaliittolaisilta. Ja älkäämme kysykö, onko Danton kyvykäs, vaan
onko hänen kyvystään hyötyä tasavallalle. — Mistä ovat viimeisten
kolmen kuukauden aikana lähteneet kaikki vallankumousta vastaan tehdyt
hyökkäykset? Dantonista. Kenestä oli lähtöisin Philippeaux'n kirje
Yhteishyvänvaliokuntaa vastaan? Dantonista. Kuka kuiskaa Desmoulins'in
korvaan hänen myrkylliset herjauksensa? Danton. Jokaikinen _Le Vieux
Cordelier'n_ numero tuodaan hänelle nähtäväksi, hänen mielipidettään
kysytään, hänen kanssaan harkitaan ja hänen kätensä tekee kirjoituksiin
korjauksia. Jos joki on myrkyllinen, niin on paha etsittävä joen
lähteestä. Missä on Dantonin rehellisyys? Missä hänen rohkeutensa?
Mitä on hän tehnyt vuoden aikana tasavallan hyväksi?
ROBESPIERRE (On vähitellen tulevinaan vakuutetuksi, osittain
vilpittömästi, osittain teeskennellen, ja siirtyvinään toisten
kannalle.)
Totta on, ettei hän ole milloinkaan käyttänyt puhetaitoaan Montagne'ia
vastaan tehtyjen hyökkäysten torjumiseksi.
SAINT-JUST
Ei, vaan kyllä Dumouriez'n ja omien rikostoveriensa, kenraalien.
Jakobinit syyttivät häntä — sinä puolustit häntä, Robespierre. Kun
sinua syytettiin, sanoiko hän sanaakaan sinun puolestasi?
ROBESPIERRE
Ei, mutta kun hän näki minun seisovan yksin girondistien syytösten
maalitauluna, sanoi hän ystävilleen: »Koska hän tahtoo mennä turmioon,
niin menköön! Me emme aio seurata häntä.» — Mutta tässähän ei ole
kysymys minusta.
BILLAUD
Sinä olet itse kertonut minulle, Robespierre, että hän teki kaikkensa
pelastaakseen girondistit ja kukistaakseen Hanriot'n, joka vangitsi
petturit.
ROBESPIERRE
Se on totta.
SAINT-JUST
Ja sinä olet itse sanonut minulle, Robespierre, että hän oli
kyynillisesti tunnustanut sinulle konnantyönsä samoinkuin
sihteerinsä Fabre'in puijaukset sinä lyhyenä aikana, jonka hän oli
oikeusministerinä.
ROBESPIERRE
Minun täytyy se myöntää.
SAINT-JUST
Hän oli Lafayette'in ystävä. Mirabeau osti hänet. Hän oli
kirjeenvaihdossa Dumouriez'n ja Wimpfenin kanssa. Hän mielisteli
Orléans'ia. Kaikki vallankumouksen viholliset ovat olleet hänen
läheisiään.
ROBESPIERRE
Ei pidä liioitella.
SAINT-JUST
Sinä olet itse sanonut sen. Minä en tietäisi näistä seikoista mitään,
jollet sinä olisi puhunut niistä minulle.
ROBESPIERRE
Niin kyllä... mutta...
BILLAUD (kiivaasti)
Aiotko kieltää sen?
ROBESPIERRE
Sitä minä en voi kieltää. Danton oli alinomaa vieraana niissä
kuningasmielisten illanvietoissa, missä Orléans itse kaatoi
punssin. Fabre ja Wimpfen olivat läsnä. Sinne koetettiin
myös houkutella edustajia Montagne'in luota lahjomis- tai
kompromettoimistarkoituksessa. — Mutta tämähän on vain pikkuseikka.
BILLAUD
Ei, päinvastoin sangen tärkeä! Ilmeinen salaliitto.
ROBESPIERRE
Muistui mieleeni eräs toinen asia, joka ei tosin paljoa merkitse. Hän
kuuluu äskettäin kehuneen, että jos häntä vastaan nostettaisiin syyte,
hän kaataisi meidät perintöprinssillä.
BILLAUD
Lurjus! Onko hän sanonut niin! Ja sinä voit puolustaa häntä!...
ROBESPIERRE
Westermann lähti äsken täältä! Hän uhkasi minua Dantonilla ja kapinalla.
BILLAUD
Ja me istumme vielä keskustelemassa! Eivätkä tiikerit ole vielä
kopissaan!
ROBESPIERRE
Se on siis teidän tahtonne?
SAINT-JUST
Se on isänmaan tahto.
VADIER (pilkallisesti nauraen, syrjään)
Oikea suurveijari! Jos mitä niin juuri tätä hän itsekin tahtoo, mutta
panee meidät tässä pyytämään sitä peijakkaalta itseltään.
ROBESPIERRE
Hän oli suuri mies. — Ainakin oli hänellä kaikki suuruuden ulkonaiset
merkit, niin, välistä hyveenkin.
SAINT-JUST
Ei mikään ole niin hyveen näköinen kuin suuri rikos.
VADIER (sarkastisesti)
Sinä saat pitää hänen hautapuheensa vähän myöhemmin, Maximilien. Tällä
kertaa meidän on katsottava, että elukka saadaan maahan.
SAINT-JUST
Vadier, minä pyydän sinua osoittamaan kunnioitusta kuolemalle.
VADIER
Henki ei ole vielä lähtenyt.
SAINT-JUST
Danton on pyyhitty pois elävien kirjoista.
BILLAUD
Kuka laatii syytteen?
VADIER
Saint-Just. Nuori mies tekee sen loistavalla tavalla. Jokainen hänen
sanansa on kuin giljotiinin isku.
SAINT-JUST
Minä mittelen ilomielin voimiani sen hirviön kanssa.
ROBESPIERRE (menee hakemaan paperia, jonka hän antaa Saint-Justille)
Tässä on muistiinpanot, kaikki mitä tarvitaan.
VADIER (syrjään)
Niitä on hänellä kaikista ystävistään.
ROBESPIERRE
Meidän ei tule suoda Dantonille sitä kunniaa, että haastaisimme hänet
yksin oikeuteen — kansan katseet vain kohdistuisivat liiaksi häneen.
BILLAUD
Ei, hukutetaan hänet joukkosyytteeseen.
VADIER
Ketäs me sitten pistämme mukaan ruokalistaa höystämään?
SAINT-JUST
Kaikki, jotka ovat tahtoneet turmella vapautta rahoilla, irstailulla
tai sukkeluuksilla.
VADIER
Täsmällisemmin. Kaikki häilyvä herättää vain levottomuutta.
ROBESPIERRE
Danton on aina rakastanut kultaa. Seuratkoon se häntä hautaan asti!
Me sekoitamme hänet pankkijuttuun. Sijoitetaan hänet rahankiristäjäin
joukkoon. Siellä hän saa tavata vanhan ystävänsä ja sihteerinsä, Fabre
d'Eglantine'in.
VADIER
Fabre'in, Chabot'n, juutalaiskiskurit, itävaltalaiset pankkiirit,
herrat Frey ja Diederischen — sangen hyvä; asia alkaa olla tolallaan.
BILLAUD
Olisi hyvä ottaa syytettyjen joukkoon myöskin Hérault, emigranttien
ystävä.
SAINT-JUST
Ennen kaikkea Philippeaux, joka on saanut armeijan sekamelskaan ja
hävittänyt kurin.
ROBESPIERRE
Ja Westermann, verinen sapeli, joka on aina valmis kapinaan. — Onko
siinä kaikki?
VADIER
Sinä unohdat rakkaan Camille'si.
ROBESPIERRE
Ettekö tahdo mieluummin Bourdonia tai Legendre'ia, jotka ovat
kapinoitsijapuolueen puhetorvena kansalliskokouksessa?
VADIER
Ei. Camille.
BILLAUD
Camille.
SAINT-JUST
Oikeus!
ROBESPIERRE
Ottakaa!
SAINT-JUST
Hyvästi. Minä menen valmistamaan raportin. Huomenna minä murskaan
heidät konventissa.
VADIER
Älä, älä, nuori mies, nuoruutesi ajattelemattomuus vie sinut harhaan.
Aiotko tosiaan vetää Dantonin oikeusistuimen eteen?
SAINT-JUST