Oli kerran
prinsessa kuin hymy Herran,
pieni Ila-Shah.
Istui, katsoi ikkunaltaan
kultakalaa kulta-altaan,
kukkaa mantelin.
Toki toivotteli muuta:
kaukometsänrannan kuuta
pieni Ila-Shah,
päivää paistavaista lokaan,
onnen puuta kera okaan.
Niinpä kerran
säde päivän, terttu Herran,
pieni Ila-Shah
kadonneeksi kaivattihin.
Koskaan arvattu ei mihin.
Piili pilvehen.
Polki kaikki maantienloat,
taittoi onnen ruusut, oat,
pieni Ila-Shah.
Tuli rikkaaks köyhän lailla,
kuoli kuninkuutta vailla.