Hän syntynyt
on kotimaassa banaanin ja taatelin
laps mulatin
ja ekvaattorin päivän syleilyt
hän tuntee
ja El Ajadin, Jussufin...
Mut palkeilla nyt Tavernin
hän tanssii.
Häll' elfenluust' on hampahat
niin valkeat,
kuin saalistava pantteri hän nauraa.
Kil kal lyö nilkkain renkahat
kuin kastanjetit, bambulat,
ja niitä vastaan kuparinen pinta
kuin kumu maan.
Ja huutoon kiimaisaan
kuin villin linnun, apinan
yöss' Afrikan
sun ahnas viikuna tuon tuosta puhkee.
Kas tytär mustan Nubian
hän tietää:
heimoille veren kalpean,
tuon riutuvan,
on veren veto silmän kiivain pyynti,
ja kaupungissa kulttuurin
on paras olla barbaarin!
On rikkautta villiriistan myynti,
kimmoisat pohkeet, kaulan kaarto, rinta...
Siit' annetahan korkein ilon-hinta!