Viimeinen uhri.
Dick hypähti Stanfordin luo ja suoritti pikaisen tarkastuksen.
"Hän ei ole kuollut", sanoi hän, "mutta hän kuolee pian, jollemme
hanki hänelle apua. Tahdotteko juosta takaisin taloonne ja soittaa
Middlesexiin pyytäen lähettämään sairasvaunut? Tämä puhelin ei ole
kunnossa", sanoi hän nähdessään Lacyn katsahtavan pöydällä olevaan
puhelimeen.
Kun Marshalt oli mennyt, tarkasti Shannon pikaisesti Stanfordin vammat.
Hänessä oli kolme kuulanhaavaa, yksi olkapään läpi, toinen, joka oli
tunkeutunut sisään sydämen alta, ja kolmas, joka oli viiltänyt haavan
niskaan. Mies oli tiedottomana ja ehkä viimeisillään. Shannon tarkasti
kuvan jalustan: se oli paksulta veressä; ja hän oli tuskin lopettanut
tarkastuksensa ja tyrehdyttänyt verenvuodon olkapäässä olevasta
haavasta, kuin sairasvaunujen kellon kimeä ääni kuului kadulta, ja
parin minuutin kuluttua valkovaippaiset miehet nostivat tiedottoman
miehen paareille.
"Kuinka se on voinut tapahtua?" kysyi Marshalt otsa rypyssä ja
neuvottomana. "Erosin hänestä varastohuoneessani, missä säilytän
kaikenlaisia tarpeettomia tavaroita. On totta, että vaihdoin muutamia
teräviä sanoja hänen kanssaan. Minä en usko, ettei hän tiedä mitään
Audrey Bedfordista, ja minä sanoin sen hänelle, ja hän sanoi jättävänsä
koko talon. Olen täydellisesti vakuutettu siitä, että hänet on murhattu
sen jälkeen, kuin te ja minä lähdimme ulos. Se on kamalaa, kamalaa!
Mikä mies se Malpas onkaan? Hänen täytyy olla ruumistunut paholainen!"
"Siinä olette oikeassa", sanoi Dick. Hän katsoi miettiväisenä ovea.
"Minä olen niin kyllästynyt tämän talon tutkimiseen kaikkien näiden
tapahtumien jälkeen, etten luule enää välittäväni koko asiasta.
Stanfordilla ei ollut kaulusta eikä kaulanauhaa. Huomasitteko sen?"
"Kyllä. Minusta se oli omituista. Kun minä näin hänet aikaisemmin, niin
hänellä olivat ne molemmat."
"Näyttäkäähän minulle, missä hän oli", sanoi Dick, ja he palasivat
yhdessä viereiseen taloon.
Ensimmäinen asia, jonka he näkivät varastohuoneessa, oli kaulus ja
kaulanauha, jotka riippuivat siellä naulassa seinällä.
Shannon puhutteli toista kahdesta jäljelläolevasta palvelijattaresta.
Stanford oli nähty sinä aamuna; tyttö, joka oli päästänyt Dickin
sisään, sanoi nähneensä Stanfordin varastohuoneessa vähän ennen
salapoliisin saapumista, ja siinä olivatkin kaikki tiedot, jotka Dick
kykeni saamaan. Stanford oli asunut Marshaltin huoneessa siihen saakka,
kunnes talon omistaja oli palannut, minkä jälkeen hän oli muuttanut
tavaransa niihin huoneisiin, jotka Tongerin eläessä olivat olleet tämän
hallussa.
Dick oli nähnyt nämä huoneet aikaisemmin eikä nyt löytänyt mitään,
mistä hänelle olisi ollut apua. Stanfordin vaatimattomassa
matkalaukussa oli ainoastaan muutamia pukukappaleita, mannermaajunien
aikataulu ja joitakin toalettitarpeita.
Dick tuli jälleen alas katkerasti pettyneenä, sillä hän ei ollut saanut
käsiinsä mitään, mikä olisi saattanut hänet lähemmäksi Audrey Bedfordin
katoamisen arvoitusta.
Hän oli lähettänyt Steelin haavoittuneen Stanfordin vuoteen viereen
antaen hänelle ohjeet, että hänen oli pysyttävä paikallaan siihen
saakka, kunnes toinen mies tulisi hänen tilalleen, ja merkittävä
muistiin kaikki, mitä haavoittunut puhuisi joko houraillessaan
tahi tultuaan jälleen tajuihinsa, mihin mahdollisuuteen sairaalan
viranomaiset eivät olleet valmistautuneet. Heti kun Dick oli laatinut
raporttinsa tästä uudesta tapahtumasta, hän ajoi Middlesexiin, missä
hänet päästettiin siihen yksityisosastoon, johon Stanford oli otettu.
Steel seisoi vuoteen vieressä pitäen silmällä tajutonta miestä.
"Hän tietää, missä tyttö on", sanoi kersantti.
"Onko hän puhunut?" kysyi Dick nopeasti.
"Ainoastaan unissaan; kun hänelle annettiin huumausainetta, ennenkuin
kuulaa ryhdyttiin poistamaan, huusi hän: 'En tahdo sanoa teille, missä
hän on!'"
"Se ei ole paljoa; luultavasti hän luuli puhuvansa minulle. Täältä ei
ole saatavissa mitään."
Hän seisoi epävarmana Middlesex-sairaalan portailla tuntien olevansa
lyöty mies ja ihmetellen, mille tielle hänen nyt olisi käännyttävä.
Hän ei voinut uskoa, että Audrey oli Lacyn talossa — mahdotonta oli,
että hänet olisi viety salaperäiseen taloon, jonka jokainen huone oli
milloin tahansa tarkastettavissa. Niin Dick päätteli, ja täsmälleen
samalla hetkellä Audrey Bedford juoksi kiljuen käytävää pitkin, ja
hänen jäljessään mr Malpasin peloittava hahmo.