Audrey menee päivällisille.
Audreyn läsnäolo ei ollut tarpeen sinä iltana — mr Torrington
korosti erikoisesti sitä seikkaa, vaikka hänen jyrkkyyteensä liittyi
eräänlainen lieventävä sävy, jonka Audrey heti huomasi.
"Niin että jos olette saanut jonkin kutsun teatteriin tai
päivällisille, tai jos teillä on jotakin käsityötä tehtävänä, voitte
käyttää illan mielenne mukaan."
"Aiotteko mennä ulos...?" aloitti Audrey mutta huomasi heti
hairahduksensa. "Minun ei olisi pitänyt kysyä teiltä sitä", sanoi
hän anteeksipyytävästi, "enkä minä oikeastaan kysynytkään sitä
amatöörisalapoliisina, vaan ainoastaan..." Tässä hän pysähtyi etsien
onnistumatta sopivia sanoja ajatuksensa ilmaisemiseksi.
"Pelkästä ystävällisyydestä", neuvoi Torrington, ja Audrey nyökkäsi.
"Ei, lapseni, pysyn kotona tänä iltana." Torrington katsahti uunin
reunustalla olevaan kelloon. "Päivällisen jälkeen minulla on tärkeä
keskustelu."
Hän avasi oven Audreylle, joka meni ulos pitäen hänestä. Audrey oli
iloinen saadessaan käyttää illan omiin asioihinsa, sillä Dora oli
kutsunut hänet luokseen syömään päivällistä. Dora aikoi lähteä ulos,
sanoi hän, eikä senvuoksi pukeutuisi päivällistä varten, joten Audrey
voisi tulla sellaisena kuin oli.
Audrey ei ollut nähnyt eikä kuullut mitään Dick Shannonista sinä
päivänä, ja hän etsi turhaan sanomalehdistä jotakin mainintaa
timanttivarkaudesta. Kun Torrington oli puhunut asiasta edellisenä
päivänä, oli Audrey luullut, että uutinen oli jo yleisesti tunnettu;
mutta nähtävästi Torringtonilla oli jokin tietolähde, joka ei ollut
sanomalehtien käytettävissä, sillä Audrey ei löytänyt yhdestäkään
lehdestä riviäkään tästä tapahtumasta. Hän toivoi voivansa tavata
Dickiä - edes pariksi minuutiksikin, vaikka ei ollutkaan mitään
erikoista asiaa, josta hän olisi tahtonut keskustella tämän kanssa.
Mutta Dick ei ollut soittanut eikä käynyt katsomassa, joten Audrey oli
iloinen Doran kutsun tarjoamasta ajanvietteestä.
Kun hän saapui perille, avasi hänen sisarensa hänelle oven.
"Käy sisään, rakkaani", sanoi Dora suudellen häntä. "Minulla on ollut
taas yhteenotto palvelusväen kanssa. Keittäjättäreni jätti paikkansa
tänään iltapäivällä, ja uusi sisäkköni on ulkona tänä päivänä; minulla
ei ollut sydäntä kieltää häntä — hän on katsomassa sairasta äitiään.
Saat siis antaa anteeksi kaikki päivällisen puutteellisuudet — onneksi
on herkkusuu Martin mennyt klubiinsa."
"Luulin teidän molempien aikoneen mennä ulos", sanoi Audrey
hämmästyneenä.
"Siinä oletkin oikeassa", sanoi Dora hymyillen, "sillä. Martin tulee
takaisin noutamaan minut. Hänen täytyi tavata eräs mies, ja minä
ehdotin, että hän söisi päivällistä klubissa ja tulisi senjälkeen tätä
kautta."
Pöytä oli katettu kahdelle, ja se oli kaunis katsella, sillä Dora oli
kaikista vioistaan huolimatta erinomainen emäntä. Päivällinen, joka
sitten seurasi, oli niin täydellinen, että Audrey olisi saattanut
epäillä keittäjättären valmistaneen sen ennen poistumistaan näyttämöltä
— niinkuin asia olikin; sillä tämä suuttunut nainen oli lähtenyt vasta
puoli tuntia ennen Audreyn saapumista, ja lähdön oli aiheuttanut
perusteeton syytös epärehellisyydestä, jonka Dora oli suunnitellut niin
hyvin, että sen oli pakko haavoittaa paksunahkaisintakin palvelijatarta.
Kun oli päästy puoliväliin päivällistä, sanoi Dora iloisesti:
"Juokaamme pieni pullo viiniä juhliaksemme sovintoamme."
Hän nousi pöydästä, otti hopeisesta jäähdyttimestä pullon ja katkaisi
kätevästi korkkia pidättävän langan. Audrey nauroi.
"En ole maistanut viiniä sen jälkeen..." Hän kuisti illan, jolloin oli
syönyt päivällistä Marshaltin kanssa, ja poisti nopeasti mielestään
tämän vastenmielisen muiston.
"En luule sinun koskaan maistaneen tällaista viiniä", jatkoi Dora
lörpöttelyään. "Martinilla on monia vikoja, mutta hän on ihmeellinen
asiantuntija. Tätä samppanjaa ei ole Englannissa kaikkiaan neljää
tusinaa, pulloa, ja kun sanoin hänelle, että aiomme käyttää yhden
pullon tänä iltana, hän suorastaan vääntelehti tuskasta!"
Korkki pamahti pullon suulta, ja Dora täytti lasin, niin että vaahto
valui yli reunojen.
"Seuraavan hauskan yhdessäolomme malja", sanoi Dora ja kohotti lasinsa.
Audrey nauroi pehmeästi ja maistoi hiukan lasistaan.
"Juo!" sanoi Dora. "Ei maljaa juoda sillä tavalla."
Audrey kohotti juhlallisesti lasinsa eikä pannut sitä pois, ennenkuin
se oli tyhjä.
"Oh!" sanoi hän sitten ja veti henkeä. "Luultavasti se on erinomaista,
mutta minä en ehkä ole perillä viineistä. Minusta se maistui koko
lailla karvaalta — aivankuin kiniiniltä."
Puolta tuntia myöhemmin Doran uusi sisäkkö ilmestyi odottamatta.
"Luulin teidän aikoneen mennä teatteriin?" sanoi Dora terävästi.
"Minulla on päänkipua", sanoi sisäkkö. "Olen hyvin pahoillani, että se
pääsylippu, jonka annoitte minulle, jää käyttämättä."
"Tulkaa sisään", sanoi Dora.
"Ehkä voisin palvella teitä pöydässä, ettei teidän ja miss Bedfordin..."
"Olemme jo päättäneet päivällisen", sanoi Dora, "ja miss Bedford on
juuri lähtenyt täältä. Ihmettelen, ettette tullut häntä vastaan."