Epäjumalan poisvienti.
Kersantti Steel oli kutsusta tullut Shannonin virkahuoneeseen ja tapasi
tämän lukemassa hyvin pitkää kaapelisähkösanomaa. Western Unionin
otsakkeesta hän päätti sen olevan Amerikasta ja odotti, että hänen
päällikkönsä mainitsisi jotakin sen sisällyksestä. Mutta nähtävästi
sillä ei ollut mitään tekemistä sen asian kanssa, jota varten Steel
oli kutsuttu, sillä Dick pani liuskat ylösalaisin pöydälle, ennenkuin
ryhtyi puhumaan hänen kanssaan.
"Ottakaa mukananne siviilipukuinen poliisi ja menkää Portman Squaren
551:een. Odottakaa siellä ja valvokaa Malpasin jumalan poisvientiä. Kun
se on tehty, sulkekaa talo ja ilmoittakaa minulle."
"Aiotteko viedä pois epäjumalan?" kysyi toinen hämmästyneenä. Dick
nyökkäsi.
"Olen sopinut Builders' Transport Companyn kanssa siitä, että
kuorma-auto ja kaksikymmentä miestä on talon edustalla puoli neljän
aikaan. Pitäkää huoli siitä, että miehet pääsevät sisään, pitäkää
silmällä epäjumalan siirtämistä autoon ja saattakaa sitä Scotland
Yardiin. Olen antanut kuljetusyhtiölle määräyksen peittää sen hyvin,
sillä muuten puoli Lontoota seuraisi saattueena luullen meidän
olevan antamassa jotakin näytöstä. Olen järjestänyt sen vastaanoton
Scotland Yardissa. Kun olemme saaneet sen sinne, niin kaksi meidän
insinööreistämme tarkastaa sen perinpohjaisesti, ja minä luulen sen
tutkimuksen tuovan selvitystä Malpasiin ja hänen menetelmiinsä nähden,
ja — Steel!"
Kersantti kääntyi takaisin.
"Keskustelin tänään erään Marshaltin palvelijattaren kanssa. Hän kertoi
koko joukon hyödytöntä lorua asioista, jotka eivät merkitse mitään,
mutta mainitsi erään mielenkiintoisenkin seikan. Marshalt pelkäsi
toden teolla naapuriaan. Olen luullut, että koko tuo Stormerin miesten
palkkaaminen vartioimaan taloa oli pelkkää silmänlumetta, mutta se
johtui todellisesta pelosta. Eräänä päivänä tämän naisen oli mentävä
Marshaltin lukuhuoneeseen hakemaan sieltä hiiliä, ja hän oli juuri
tullut huoneeseen, kun kolme koputusta kuului toiselta puolen seinää.
Muistatte kai minun kertoneen teille, että miss Bedford kuuli saman
merkin. Marshalt ja Tonger olivat yhdessä, ja Marshalt oli koputuksen
kuultuaan pelästynyt puolikuoliaaksi."
"Minä en ymmärrä, millä tavoin tämä lisää meidän tietojamme, sir",
sanoi Steel, ja Dick Shannon hymyili.
"Se lisää koko lailla minun tietojani", sanoi hän. "Se sanoo minulle,
kuka oli se kaksinaamainen lurjus, joka oli toisella puolella! Nyt
matkalle."
Puolta tuntia myöhemmin kersantti Steel siviilipukuisen konstaapelin
seuraamana nousi n:on 53 portaille, pisti avaimensa lukkoon ja avasi
oven itselleen ja seuralaiselleen. Valo paloi hallissa, ja suuressa
huoneessa ylhäällä ei ilmeisesti ollut tapahtunut mitään muuta
muutosta, kuin että joku oli vetänyt verhon epäjumalan eteen.
"Vetäkää syrjään nuo ikkunaverhot", sanoi Steel. "Päästetään tähän
paikkaan hiukan oikeata valoa."
Niin sanottuaan hän väänsi sähkölamput sammuksiin. Päivänvalossa
Malpasin huone näytti vielä hautamaisemmalta kuin sähköjen palaessa.
"En ymmärrä, miksi päällikkö tahtoo, että meidän on valvottava
muuttoa", murisi Steel katsoen kelloaan. "Miesten pitäisi olla täällä
puolen tunnin kuluessa, ja sitten saamme nähdä, miltä tämä vanha
epäjumala näyttää Mustassa museossa."
Konstaapeli kääntyi kuvapatsaaseen päin ja tarkasteli sitä uteliaana.
"Sen siirtäminen ei ole niinkään helppoa", sanoi hän. "Se näyttää
olevan valettu yhdeksi kappaleeksi ja painaa ainakin yhden tonnin. Onpa
ihme, että lattia kannattaa sen."
"Lattia ei sitä kannatakaan; seinä on rakennettu leveämmäksi sen
alapuolella. Kapteeni Shannon antoi hakata reiän siihen nähdäkseen,
oliko siellä mitään salaista koneistoa, mutta sellaista ei näkynyt."
"Kuka suorittaa siirtämisen?"
"Builders' Traction Company", sanoi Steel. "Panitteko kiilan oven
väliin alhaalla?" kysyi hän teeskennellen välinpitämättömyyttä. Paikka
kävi hänen hermoilleen.
Kului puoli tuntia, mutta miehistä ei näkynyt merkkiäkään. Steel
tarttui puhelimeen ja huomasi sen olevan epäkunnossa. Hän katsahti
hermostuneena ovelle ja noudattaen äkillistä mielijohdetta astui
lattian poikki ja asetti erään tuolin siten, että oven sulkeutuminen
kävi mahdottomaksi. Valo taivaalla alkoi himmetä; hän tahtoi sytyttää
lamput jälleen palamaan, mutta huomasikin sähkövirran katkaistuksi.
"Luulen, että on parasta lähteä ulos", sanoi hän äkkiä, "mutta älkää
koskeko tuohon tuoliin!"
Itse hän loikkasi sen yli ja meni alas portaita ketterämmin, kuin
oli liikkunut muulloin kuin poikana ollessaan. Kiila oli vielä
paikallaan ulko-oven välissä. Siinä seisoessaan hän kuuli oven ylhäällä
sulkeutuvan.
"Mistä tämä kiire tuli?" kysyi siviilipukuinen mies tultuaan ulos hänen
jälkeensä.
"Oletteko koskaan ennen ollut täällä?"
"En. Eipä silti, että sillä olisi väliä. Meidän miehemme tekivät siitä
suurenkin numeron, mutta minusta se näyttää helpolta hommalta."
"Niinhän sitä luulisi", murahti Steel. "Se näyttäisi helpolta hommalta
jokaisesta, joka ei ymmärrä sitä. Menkää Orchard Streetillä olevaan
kauppaan, soittakaa sieltä kuljetusyhtiöön ja kysykää, kuinka kauan
miehet aikovat viipyä."
Hän itse käveli edestakaisin jalkakäytävällä pitäen silmällä avonaista
ovea ja puristaen terveen kätensä taskussaan olevan revolverin perän
ympärille.
Kävellessään hän joutui muutamien metrien päähän avonaisesta ovesta ja
kääntyessään takaisin näki keltaisen käden tulevan esiin oven takaa ja
tarttuvan kiilaan — luusta ja lihasta olevan miehen käden, ja Steel ei
pelännyt ketään miestä koko maailmassa.
Vetäen äkisti esiin revolverinsa hän juoksi ylös portaita, mutta
silloin oli kiila jo ehditty ottaa pois oven välistä, joka alkoi
sulkeutua. Se oli enää vain tuuman verran raollaan, kun Steel
heittäytyi sen tummaa laudoitusta vastaan, ja sekunnin verran rako
pysyi sellaisena. Mutta sitten joku sisäpuolella lisäsi painonsa
jousien voiman avuksi, ja ovi sulkeutui. Steel seisoi huohottaen ja
uupuneena nojaten oveen ja näki apulaisensa tulevan juosten paikalle.
"Soitin kuljetusyhtiöön, ja siellä sanottiin, että kapteeni Shannon oli
itse peruuttanut määräyksensä tänään iltapäivällä."
"Siitä voisi vaikka lyödä vetoa", sanoi Steel katkerasti. Hän katsahti
kiiltäviin ikkunoihin. "Kun tulemme takaisin kapteenin luo, saamme
kuulla, ettei hän ole antanut mitään sellaista määräystä. Parasta
onkin, että soitan heti täältä hänelle."
Shannon kuunteli ääneti hänen ilmoitustaan.
"Ei — en ole antanut mitään sellaista määräystä. Jättäkäämme asia
sikseen täksi illaksi. Huomenna avaan talon, ja saatte nähdä jotakin
tapahtuvan. Menkää talon takapuolelle ja pitäkää silmällä, mitä siellä
tapahtuu."
Sitten hän soitti sähkölaitokselle, ja kun hän lopulta sai puheilleen
tarvitsemansa virkailijan, sanoi; hän: "Täällä on kapteeni Shannon
Scotland Yardista. Toivon, että huomenna kello neljä iltapäivällä
kaikki sähkövirta katkaistaan Portman Squaren 551:stä. Täsmälleen
mainitulla hetkellä. Voitteko tehdä sen tarvitsematta päästä sisälle
taloon?... Hyvä!"
Sillä välin olivat Steel ja konstaapeli menneet Malpasin talon takana
olevaan kujaan. He olivat ehtineet muutaman metrin päähän portista,
kun hienosti puettu mies tuli ulos heiluttaen kävellessään kiiltävää
kävelykeppiään.
"Slick Smith!" huohotti Steel. "Ja hänellä on keltaiset käsineet!"