Sovinto.
Kun Audrey heräsi seuraavana aamuna, oli hän hiukan ymmällään
huomatessaan olevansa huoneistossa, joka oli yhtä ylellinen, kuin
hänen äskeinen asuntonsa oli ollut yksinkertainen. Arkihuoneen
ovea koputettiin; hän aukaisi sen ja hyppäsi takaisin sänkyyn, kun
siististi puettu palvelijatar tuli sisään tuoden mukanaan pyörillä
kulkevan aamiaispöydän. Lautasen vieressä oli kirje, ja luotuaan siihen
silmäyksen hän päästi hämmästyneen huudahduksen. Se oli Doralta ja oli
osoitettu hänelle ei ainoastaan Ritz-Carltoniin, vaan suoraan hänen
huoneistonsa numeroon. Audrey hymyili. Hyvät uutiset kulkevat melkein
yhtä nopeasti kuin huonot, ajatteli hän ja avasi vahvasti alleviivatun
kirjeen ihmetellen, mikä oli saanut hänen sisarensa ryhtymään
tähän epätavalliseen keinoon. Jo ensimmäiset rivit täyttivät hänet
hämmästyksellä.
"Rakas lapsi! Voitko koskaan antaa minulle anteeksi kaikki ne kauheat
asiat, jotka olen tehnyt ja sanonut sinulle, sekä minun _kamalan_ ja
_häpeällisen_ käyttäytymiseni sinua kohtaan vuosi sitten? Ajatus, että
sinä menit vankilaan _syyttömästi_ rikoksen takia, joka oli oikeastaan
Martinin, ei anna minulle mitään rauhaa. Ja kun muistelen _hirveätä_
hyökkäystäni sinun kimppuusi, niin voin tuskin uskoa olleeni silloin
täydessä järjessä. Pyydän sinua antamaan _menneiden olla menneinä_ ja
tulemaan käymään luonani. Minulla on paljon sanottavaa sinulle — yhden
tekoni voin ainakin palauttaa ennalleen. Tahdotko olla _anteeksiantava
enkeli_ ja soittaa minulle?