Käynti Slick Smithin asunnossa.
Autonkuljettaja oli yhä vielä odottamassa. Hän oli nähnyt
"herrasmiehen" tulevan ulos kantaen käsilaukkua, ja sitten oli nainen
tullut ulos, ja siinä oli melkein kaikki, mitä hän tiesi. Hän myönsi
olleensa enemmän kiintynyt keskusteluun erään toisen auton kuljettajan
kanssa. Hän ei tietänyt, mitä tietä he menivät, tai menivätkö he
yhdessä. Hän oli aivan varma siitä, että nuori nainen tuli ulos
herrasmiehen jälkeen.
"Miltä se hiivatin herrasmies näytti?" murisi Shannon. "Oliko hän nuori
vai vanha?"
Autonkuljettaja ei tietänyt. Hän oli juuri silloin katsonut toiseen
suuntaan, joten hän ei ollut voinut nähdä häntä selvästi. Mutta hän
luuli, että hän oli ollut vanhahko herrasmies. Hän väitti, että varas
oli ollut hienompaa väkeä, ja korosti erikoisesti, ettei hän voinut
varmasti sanoa, että hän oli ensinkään nähnyt naisen lähtöä.
Dick palasi asuntoonsa sydän lyijynraskaana.
"Olen pahoillani, että moitin teitä, konstaapeli", sanoi hän. "Se oli
minun oma vikani. Minun olisi pitänyt varmistautua siitä, ettei sisällä
ollut ketään, ennenkuin ryhdyin hoitamaan palvelijaani. Tulkaa ylös.
Tiedättekö mitään ensiavusta? Voitte hoitaa palvelijaani sillä aikaa,
kuin minä puhun puhelimessa."
Minuutin kuluttua oli Lontoon jokainen poliisiasema saanut tiedon
ryöstöstä. Moottoripyörillä varustetut miehet olivat liikkeellä
varoittamassa vartiokonstaapeleita pitämään silmällä käsilaukku
mukanaan kulkevaa miestä ja — tässä kohden tuntomerkit olivat selvät —
sadetakkiin pukeutunutta tyttöä.
William oli nyt kylliksi toipunut kyetäkseen kertomaan kaiken, minkä
tiesi, ja sitä ei ollut paljoa. Kuitenkin hän vahvisti oikeaksi
Shannonin teorian, että ryöstö oli tapahtunut vain muutamia minuutteja
ennen hänen saapumistaan.
"Istuin pöydän ääressä lukien iltalehtiä, kun luulin kuulleeni ääntä
makuuhuoneesta. Kuunneltuani tarkemmin minusta tuntui, että se oli
ainoastaan avonaisen ikkunan kaihtimen liikkeestä aiheutuvaa ääntä,
minkä vuoksi en noussut paikaltani. Viimeinen seikka, jonka muistan,
oli se, että olin lukemassa selostusta eräästä oikeudenkäynnistä Old
Baileyssä."
Sen talon takaosa, jossa Dick Shannon asui, liittyi Lower Regent
Streetiltä käsin rakennetun lisärakennuksen tasaiseen kattoon, ja Dick
huomasi vasta nyt ensikerran, kuinka yksinkertainen asia varkaalle oli
päästä sisään talon takapuolelta.
"Ne olivat koko lailla teräviä työntekijöitä", oli kaikki, mitä hän
sanoi, ja lähetettyään Williamin sairaalaan hän lähti ulos aikoen ajaa
vuokra-autolla Scotland Yardiin.
Hänen kulkiessaan jalkakäytävän poikki eräs mies kosketti hattuaan.
Se oli sillä alueella toimessa oleva siviilipukuinen poliisimies, ja
Shannon tunsi hänet ulkonäöltä. Muutamin sanoin hän kertoi, mitä oli
tapahtunut, ja antoi kuvauksen Audreysta. Salapoliisi pudisti päätään.
"Ei, sir, en ole nähnyt sellaista nuorta naista, enkä muista kenenkään
kantaneen käsilaukkua. Seisoin Haymarketin maanalaisen radan aseman
ulkopuolella, missä tuhansia ihmisiä kulkee ohi, mutta luuli että
muistaisin, jos joku olisi kantanut käsilaukkua tähän aikaan illasta."
"Ettekö ole nähnyt ketään, joka voisi tulla kysymykseen ryöstön
yhteydessä — ketään 'pojista'?"
Salapoliisi epäröi.
"Tosiasiassa näin yhden", tunnusti hän; "erään miehen, josta minulle
huomautitte muutamia kuukausia sitten".
"Slick Smithinkö?" kysyi Dick nopeasti.
"Juuri niin, sir."
"Mitä tietä hän tuli?"
"Hän tuli pitkin Haymarketia, ja minusta näytti, että hänellä oli koko
lailla kiire. Sanoin hänelle hyvää iltaa, kun hän meni ohitseni, mutta
hän joko ei nähnyt tai ei tahtonut nähdä minua. Hänellä oli yllään
tummansininen päällystakki, ja hän oli ilmeisesti ollut ulkona sateessa
jonkin aikaa, sillä se oli läpimärkä."
"Mihin aikaan se oli?"
"Noin viisi minuuttia sitten. Hän kulki Pavilionteatterille päin, ja
siellä kadotin hänet näkyvistä."
Päämajassa ei ollut mitään uutisia, kun Dick saapui sinne. Hän olisikin
hämmästynyt, jos siellä niitä olisi ollut; ja hän viipyi siellä vain
niin kauan, että sai neuvotella vuorossa olevan päällikön kanssa, minkä
jälkeen hän lähti etsimään Slick Smithiä. Amerikkalainen veijari ei
ollut kotona. Hän oli lähtenyt ulos jo hyvin varhain illalla.
"En tiedä, mihin aikaan hän saapuu", sanoi isäntä. "Itse asiassa en
koskaan kuule hänen tulevan sisään. Hän on hyvin hiljainen mies,
parhaita vuokralaisia, mitä minulla on koskaan ollut."
Asunnon isäntä ei pannut vastaan, kun Shannon meni ylös Smithin
hallussa oleviin huoneisiin, sillä hän oli hyvin perillä asukkinsa
maineesta, koska poliisi oli huomauttanut siitä hänelle jo paljon
aikaisemmin. Ovi oli kiinni, mutta lukko oli helposti käsitelty, ja
Dick meni huoneeseen tehden siellä pikaisen mutta perinpohjaisen
tarkastuksen.
Jos Slick Smith olisi ollut sunnuntaikoulun opettaja tai mitä tahansa
muuta, mikä oli täysin viatonta ja puhdasta, eivät hänen tavaransa
olisi voineet esittää vähemmän todistuksia hänen rikollisista
taipumuksistaan. Dick oli päässyt puoliväliin tarkastuksessaan, kun
hän kuuli oven alhaalla avautuvan ja matalaäänistä keskustelua. Hiukan
myöhemmin Smith astui hymyillen sisään hyvin iso sikari suupielessä.
"Hyvää iltaa, kapteeni", sanoi hän iloisesti. "Jos olisitte lähettänyt
minulle kirjelipun, olisin ollut kotona ottamassa teidät vastaan.
Kuinka minä pidänkään englantilaisista heidän ystävällisyytensä takia.
On hauskaa, että tulitte minua katsomaan!"
Dick sulki oven.
"Kertokaa minulle tarkkaan, mitä olette puuhannut kello viiden
jälkeen", sanoi hän lyhyesti.
Smith raapi leukaansa.
"Se ei ole niinkään helppoa", sanoi hän. "Ainoa asia, josta olen
ehdottomasti varma, on se, että olin Haymarketilla neljännestä vailla
kymmenen. Eräs verikoiristanne näki minut, joten olisi järjetöntä
kieltää sitä, että olin siellä. Lopun aikaa olen maleksinut siellä ja
täällä. Eikä siitä ole mitään hyötyä, että kerron teille, missä olen
maleksinut, kapteeni Shannon", sanoi hän ilmeisen vilpittömästi, "koska
te tiedätte, että jos minä sanoisin olleeni Boneylla klo 4.55. niin
Boney vannoisi, että minä todellakin istuin siellä uunin vieressä,
vaikka olisinkin ollut sadan mailin päässä sieltä. Mutta jos epäilette
minun juttujani, kapteeni, niin tässä kylässä on muuan toimisto,
nimeltä Stormer, joka on pitänyt erästä miehistään minun kintereilläni
kuukausikaupalla. Luulen tämän toimiston voivan antaa teille minun
edesottamuksistani luettelon, joka tulee teitä tyydyttämään — jollei
minun olen onnistunut pujahtaa häneltä piiloon." Hän naurahti. "Teen
sen toisinaan, ja se suututti häntä pahanpäiväisesti. Sanon teille
jotakin, kapteeni paljastakaamme korttimme. Teidän asunnossanne on
tapahtunut murtovarkaus tänä iltana."
"Kuinka sen tiedätte?" kysyi Dick tuikeasti. Slick Smith naurahti
jälleen. "Näin poliisin vahdissa oven ulkopuolella, kun kuljin ohi
kymmenen minuuttia sitten", sanoi hän kuivasti, "ja toisen poliisin
vievän puhkipäistä miestä sairaalaan. Ei tarvitse olla erikoisen
teräväpäinen huomatakseen, että siellä oli tapahtunut jotakin, jollette
ole siirtynyt elokuva-alalle, mutta en huomannut filmauskonetta ja
valonheittäjiä ympärillä. Viettekö minut sen murtovarkauden takia?"
"En vie teitä minkään takia", sanoi Dick lyhyesti. "Mutta teillä on
tunnetusti huono maine, ja te olitte Haymarketin läheisyydessä siihen
aikaan, kuin varkaat murtautuivat minun asuntooni. Kuinka on teidän
kasvojenne laita?"
Siitä saakka kuin Smith oli tullut huoneeseen, oli hän koko ajan
pitänyt kasvojensa toista puolta varjossa, mutta nyt Dick tarttui
häntä olkapäihin ja käänsi hänet ympäri niin, että valo lankesi hänen
kasvojensa sille puolelle. Poskipäästä vasemman korvan yläpuolelle
kulki pitkä, ruma naarmu, joka oli vienyt pois hiukan hiuksiakin.
"Se on kuulan jälki", sanoi hän.
Sitten hän huomasi Slickin leuassa lievän haavan, joka oli taitavasti
peitetty.
"Ja tuossa on haava — sellainen haava, jonka särkynyt lasi olisi voinut
tehdä. Kuka on ampunut teitä, Smith?"
"En kysynyt hänen nimeään ja osoitettaan", sanoi toinen venytellen
sanojaan. "Minulla oli kiire."
"Sanonko teille, kuinka teitä ammuttiin, ja millaisessa asennossa
olitte? Seisoitte ikkunan takana; kuula rikkoi ruudun, teki naarmun
teidän otsaanne ja ponnahti pois päästänne, ja lasinsirpale..."
Hän keskeytti puheensa. Smithin märän päällystakin olkapäällä hän näki
pienen kimaltelevan pisteen ja kaivoi sen esiin kankaasta, johon se oli
uppoutunut.
"Se on lasia."
He katsoivat toisiaan puhumatta kumpikaan mitään. Hymy oli poistunut
Slick Smithin kasvoilta, mutta humoristiset silmät välähtelivät yhä
vielä.
"Teissä on hyvän salapoliisin aineksia, Shannon", sanoi hän. "Niin,
totta on, että minua on ammuttu. Ja lasin lävitse — vuokra-auton
ikkunalasin lävitse. Eräällä Sohon syyhyisistä sälleistä on jotakin
vihaa minua vastaan. Voin antaa teille sen auton numeron, jossa ajoin,
jos tahdotte tarkemmin tutkia asiaa."
Hän otti taskustaan kortin ja pani sen pöydälle. Dick näki siinä
lyijykynällä kirjoitetun numeron. Slickin alibi oli hyvin valmisteltu.
Miehen kylmäverisyys raivostutti Dickiä. Hänen hermonsa olivat
jännittyneet äärimmilleen, ja hän tiesi sydämensä pohjalla, että
tavattoman suurta omaisuutta merkitsevien hiomattomien timanttien
menetys merkitsi hänelle vähemmän kuin kysymys Audreyn turvallisuudesta.
"Te saatte minut tuntemaan itseni narriksi. Se luultavasti olenkin",
sanoi hän. "Smith, tahdotteko olla minulle avomielinen yhdessä asiassa?
Minun asuntooni on murtauduttu, ja minä olen menettänyt hyvin arvokkaan
omaisuuden, joka kuuluu jollekulle muulle. Mutta se ei vaivaa minua
niin suuresti kuin" — hän epäröi — "eräs toinen asia. Kun minä tulin
kotiin, oli miss Bedford minun seurassani. Te kai tunnette hänet?"
"Olen nähnyt hänet kerran", vastasi Smith.
"No niin. Se seikka, oletteko ollut tekemisissä varkauden kanssa,
on minusta tällä hetkellä samantekevää. Tahdotteko sanoa minulle
ainoastaan yhden asian: oletteko nähnyt miss Bedfordin tänä iltana?"
"Olenko nähnyt hänet? Varmasti olen nähnyt hänet", sanoi Smith leveästi
hymyillen, "ja toivon näkeväni hänet jälleen, jollei joku ole vienyt
häntä tällä välin mukanaan. Doughty Street on koko lailla kylmä ja
tuulinen paikka nuorelle naiselle seisoskella ulkona tähän aikaan."
"Doughty Street!" läähätti Dick. "Missä hän on?"
"Hän oli oven ulkopuolella muutamia minuutteja sitten", sanoi Smith.