Kirje.
Kaikista sanomalehdistä antoi _Globe Herald_ täsmällisimmän selonteon
edellisen illan tapahtumista:
"Kymmenen minuutin kuluessa eilen illalla ammuttiin kuoliaaksi
senaattori Lacy Marshalt Etelä-Afrikasta, samalla kuin hänen ruumiinsa
vietiin pois, ja hänen uskottu kamaripalvelijansa murhattiin,
murhaajan ollessa ilmeisesti sama henkilö. Ensinmainittu näistä
murhenäytelmistä tapahtui A. Malpasin, yksinäisen ja tunnetun
miljoonamiehen, talossa Portman Squaren varrella. Malpas, tavoiltaan
omituinen mies, on kadonnut, ja poliisi etsii häntä.
"_Globe Herald’in_ kokoamat tiedot rikoksesta muistuttavat
enemmän lukua jostakin Edgar Allan Poen teoksesta kuin selostusta
tapahtumasta, joka sattui Lontoon hienossa kaupunginosassa eilen
illalla. Viisi minuuttia vailla kahdeksan etsivän poliisin komissaari
Shannon saattoi miss Audrey Bedfordia, Malpasin sihteeriä, Portman
Squaren n:oon 551. Miss Bedford oli luvannut klo 8 tavata kadonneen
miehen, ja mr Shannon, joka oli tehnyt useita tuloksettomia yrityksiä
päästäkseen Malpasin puheille, arveli nyt saaneensa tilaisuuden päästä
tähän niin huolellisesti vartioituun taloon. Nyt tiedetään, että
huoneiston ovet ja ikkunat olivat varustetut sellaisilla laitteilla,
että ne aukenivat ja sulkeutuivat sähkövirran avulla, ja että Malpas
voi kovaäänisten puhelimien välityksellä keskustella kaikkien taloon
pyrkivien kanssa näiden näkemättä häntä. Täsmälleen kello kahdeksan
ovi aukeni, ja miss Bedford ja komissaari astuivat sisään taloon.
Varmaa on, että Malpas oli tähän aikaan saapuvilla, sillä tulijat
kuulivat ja tunsivat hänen äänensä. Miss Bedford oli parhaillaan
koputtamassa vanhan miehen yksityishuoneiston ovea, kun sisältä kuului
kaksi laukausta. Saatuaan oven auki mr Shannon näki Lacy Marshaltin
kuolleen ruumiin makaavan Malpasin lukuhuoneen lattialla..."
Sitten seurasi jokseenkin luotettava kertomus kaikesta, mitä myöhemmin
oli saatu selville.
"Poliisi on saanut ratkaistavakseen melkein käsittämättömän
arvoituksen, tai oikeastaan sarjan arvoituksia, jotka tässä lyhyesti
mainittakoon.
"1) Kuinka tuli Marshalt erakon huolellisesti vartioituun taloon, joka
erakko, niinkuin tiedetään, vihasi häntä ja jota Marshalt pelkäsi niin
kovin, että oli palkannut yksityisetsiviä suojelemaan häntä vanhan
miehen juonitteluilta? Selvää on, että kuolleella miehellä on täytynyt
olla jokin hyvin voimakas vaikutin, joka sai hänet tulemaan tähän
salaperäiseen taloon.
"2) Millä tavalla Lacy Marshaltin ruumis vietiin murhan jälkeen pois
n:osta 551?
"3) Kuka murhasi Tongerin, kamaripalvelijan, ja mistä syystä? Poliisin
teoria on, että murhaaja on mies, jota tämän kauhean verityön uhrit
ovat kumpikin loukanneet yhtä suuresti.
"4) Missä on Malpas, ja onko hänkin joutunut hämäräperäisten
rikollisten käsiin?"
Dick luki selostuksen ja antoi hiljaisessa mielessään tunnustuksen
reportterin kirjoittaman kuvauksen paikkansapitävyydelle. Selostuksesta
oli kuitenkin jäänyt pois eräitä kohtia, ja siitä hän oli kiitollinen.
Kello kymmenen hän kuulusteli Marshaltin keittäjätärtä, lyhyttä ja
paksua keski-ikäistä naista, johon edellisen illan tapahtumat eivät
olleet tehneet niin järkyttävää vaikutusta kuin Marshaltin muuhun
henkilökuntaan.
"Mihin aikaan mr Marshalt meni ulos?" oli hänen ensimmäinen
kysymyksensä, ja keittäjätär kykeni antamaan hänelle täsmällisen tiedon.
"Puoli kahdeksan, sir. Kuulin ulko-oven paukahtavan, ja Milly, joka
on ensimmäinen sisäkkö, meni ylös keittiöön luullen, että se oli mr
Tonger, joka oli tullut takaisin. Arvaten sitten, että ovessakulkijan
oli täytynyt olla isäntä, hän meni lukuhuoneeseen ja huomasi, että mr
Marshalt oli mennyt."
"Oliko täällä sattunut minkäänlaisia selkkauksia?"
"Tarkoitatteko mr Tongerin ja mr Marshaltin välillä?" Keittäjätär
pudisti päätään. "Ei, sir. Vaikka he melkein aina riitelivät keskenään,
mr Tonger ei ollut niinkuin tavallinen palvelija; hän tunsi mr
Marshaltin niin hyvin, että palvelustytöt toisinaan kuulivat hänen
sinuttelevan häntä. He olivat erittäin hyviä ystäviä."
"Söikö Tonger ateriansa keittiössä?"
"Ei, sir, ne vietiin aina ylös hänen huoneeseensa. Hänellä oli oma
huoneisto yläkerroksessa, erillään palvelijain asunnoista. Me nukuimme
talon takaosassa; hänen huoneensa olivat aukion puolella."
Dick silmäsi muistikirjaansa aikaisemmin merkitsemiään kysymyksiä.
"Oliko Tonger kohtuullinen? Tarkoitan, joiko hän ollenkaan?"
Keittäjätär epäröi.
"Viime aikoina hän käytti koko paljon väkijuomia", sanoi hän.
"Aikaisemmin minä tavallisesti lähetin hänen lounaansa ja päivällisensä
mukana ylös vettä tai sitruunamehua, mutta parina viime viikkona hän
otti huoneeseensa huomattavia määriä väkijuomia, vaikka minä en koskaan
nähnyt niiden tekevän häneen sen pahempaa vaikutusta."
Nainen kertoi Dickille hiukan enemmän, kuin mitä tämä tiesi tai oli
epäillyt. Hänen täytyi saada tavata Audrey ja nähdä, voisiko tämä
täyttää jonkin avonaiseksi jääneen kohdan.
Audrey oli syömässä myöhästynyttä aamiaistaan hotellin ruokasalissa,
jossa sillä hetkellä oli vain vähän muuta yleisöä, kun Dick tuli
näyttämölle.
"Odotin kello kahteen viime yönä ja sitten, kun te ette tullut, menin
nukkumaan."
"Järkevä tyttö", sanoi Dick. "Lupasin tulla tapaamaan teitä, mutta
minulla oli tuskin hetkeäkään vapaata aikaa. Oletteko lukenut kaiken
siitä?" sanoi hän luoden silmänsä lehteen, joka oli kokoontaitettuna
Audreyn lautasen vieressä.
"Kyllä", sanoi Audrey rauhallisesti. "Ne näyttävät tehneen koko joukon
huomioita, joihin muun muassa kuuluu sekin seikka, että minä olin
teidän mukananne."
"Minä kerroin sen heille", sanoi Dick. "Ei ollut saavutettavissa mitään
salaamalla teidän läsnäolonne. Muistatteko tämän?"
Hän asetti Audreyn eteen paperiarkin. Se oli kirje, joka oli löytynyt
Malpasin huoneesta.
"Tämä on minun käsialaani", sanoi Audrey heti. "Luulen sen olevan yhden
niistä kirjeistä, jotka kirjoitin puhtaaksi mr Malpasille."
"Ettekö muista, mikä niistä? Voitteko palauttaa mieleenne sen
sanamuodon?"
Audrey pudisti päätään.
"Ne olivat kaikki minulle merkityksettömiä, ja minä kirjoitin ne
puhtaaksi koneellisesti." Hän rypisti kulmiaan ajatellen. "Ei — se ei
ollut mikään tavallisuudesta poikkeava kirje. Useimmat niistä olivat
hiukan arvoituksellisia. Mistä olette saanut tämän?"
Dick ei tahtonut järkyttää häntä, joten hän jatkoi keskustelua
vastaamatta kysymykseen.
"Onko Malpasilla jokin toinen talo? Oliko jossakin kirjeessä jotakin
viittausta mahdolliseen kätköpaikkaan?"
"Ei mitään", sanoi Audrey ja kysyi sitten äkkiä: "Mitä minun on tehtävä
niille rahoille, jotka hän antoi minulle?"
"Teidän on parasta pitää ne, kunnes hänen perillisensä ilmestyy", sanoi
Dick välinpitämättömästi.
"Mutta eihän hän ole kuollut, vai mitä?" kysyi Audrey säikähtyneenä.
"Hän tulee olemaan kuollut seitsemän viikon kuluttua siitä päivästä,
jolloin saan käsiini sen vanhan paholaisen", vastasi Dick.
Hän kysyi Audreylta vielä kerran, millaiseksi tämä muisti sen vanhan
miehen ulkonäön, ja kirjoitti muistiin siitä saamansa kuvauksen. Se oli
sama mies, jonka kasvot hän oli nähnyt kattoikkunan läpi!
"Hän on jossakin Lontoossa, luultavasti talossa Portman Squaren
varrella. Se talo on täynnä mahdollisia kätköpaikkoja."
Siellä oli ainakin kaksi sellaista kätköpaikkaa, joita hän ei tietänyt.
Jos hän olisi löytänyt toisen niistä, niin Portman Squaren arvoitus ei
olisi ollut enää mikään arvoitus.