Savukekotelo.
"Sorkkarauta, pian!" kiljaisi hän ja kävi raskaiden ikkunankehyksien
kimppuun.
Muutamissa minuuteissa ikkuna oli auki, ja hän oli kiivennyt
tasaiselle, peltipeitteiselle katolle. Hän kiersi varovaisesti lähellä
olevan savutorven ympäri. "Kädet ylös!" kajahti silloin äkkiä käskevä
ääni, ja taskulamppunsa valossa hän näki päällystakkiin puetun
miehen muistaen samassa, että Willitt oli kertonut hänelle vartijan
asettamisesta katolle.
"Oletteko Willittin miehiä?" kysyi hän.
"Kyllä, sir."
"Minä olen kapteeni Shannon päämajasta. Oletteko nähnyt kenenkään
kulkevan tästä ohi?"
"En, sir."
"Oletteko varma siitä?" kysyi Dick epäillen.
"Aivan varma, sir. Kuulin joitakin askelten ääniä, ennenkuin kuulin
kattoikkunan avautuvan — luultavasti se oli kattoikkuna — mutta ne
äänet tulivat toisesta päästä kattoa."
Dick kiiruhti takaisin aukon toiselle puolelle lähtien päinvastaiseen
suuntaan, kunnes hänet pysähdytti viereisen talon seinä, joka oli
kerrosta korkeampi kuin n: o 551. Hän valaisi taskulampullaan ylöspäin
ja näki, että oli mahdotonta, että kukaan olisi voinut kiivetä ylös
tätä paljasta seinää myöten.
Mutta sitten hän näki muutakin. Katon reunan yli riippui solmuilla
varustettu köysi, jonka pää oli kiinnitetty savutorven ympärille. Hän
silmäili alas pimeyteen.
"Jos se mies meni tätä tietä, niin hän meni varmasti hyvää vauhtia",
sanoi hän ja palasi puhuttelemaan vahdissa olevaa miestä.
Tämä sanoi, ettei ollut kuullut mitään muuta kuin mahdollisesti
kattoikkunan avaamisesta syntyvän äänen, ja vakuutti, ettei katolta
ollut kuulunut murtamismelua, ennenkuin Dickin sorkkarauta teki
tehtävänsä.
"Oletteko amerikkalainen?" kysyi Dick äkkiä.
"Kyllä, sir, olen amerikkalainen", sanoi mies. "Olen ollut tällaisessa
työssä jo siellä toisella puolella."
Katolla täytyi olla jokin toinen kätkeytymispaikka, mutta vaikka Dick
käytti kokonaisen neljännestunnin etsimiseen, koputtelipa paksua
savutorveakin, ei hän löytänyt mitään, minkä vuoksi hän laskeutui
takaisin pieneen ullakkohuoneeseen jättäen Steelin jatkamaan
tarkastusta.
Steelin tarkastus oli verkkaista mutta perinpohjaista. Taskulamppunsa
avulla hän tarkasti kauttaaltaan koko katon. Hänen ensimmäinen
löytönsä oli pieni kuparisylinteri, ilmeisesti automaattisen pistolin
patruuna ja aivan äskettäin ammuttu. Toinen ja tärkeämpi löytö ei
ilmestynyt, ennenkuin hän oli jo melkein luopunut etsimisestä. Se
oli räystäskourussa, ja sen kultaisen nurkan kimmellys ilmaisi sen
olinpaikan. Hän onki sen esiin räystäskouruun pysähtyneestä vedestä ja
vei sen alas ullakkokerrokseen.
Se oli pieni, kultainen kotelo ja sisälsi kolme märkää savuketta.
Yhdessä nurkassa oli nimimerkki. Hän pyyhki kotelon kuivaksi ja vei sen
päällikölleen. Dick Shannon näki nimimerkin.
"Luulen, että olemme nyt perillä siitä miehestä", sanoi hän vakavasti.