Martin Elton ennustaa oikeusjuttua.
Lacy Marshalt tuli aamiaiselle mitä synkimmällä tuulella. Dickin
antaman iskun jälki näkyi vielä punaisena hänen poskellaan; hänen
silmänsä olivat kuopallaan unen puutteesta. Tonger huomasi oireet ja
koetti huolellisesti olla vetämättä niskoilleen isäntänsä vihaa. Mutta
hänen raivonsa täytyi pakosta purkautua ennemmin tai myöhemmin. Ollen
jo kehittynyt ammatissaan jonkunlaiseksi tieteilijäksi kamaripalvelija
odotti, kunnes Marshalt oli lopettanut koko lailla tukevan aamiaisensa,
ja sanoi sitten:
"Mr Elton kävi täällä tahtoen tavata teitä — sanoin hänelle, ettette
ollut ylhäällä. Hän sanoi tulevansa uudelleen."
Marshalt katsoa muljautti häneen.
"Voit sanoa hänelle, etten ole kaupungissa", tokaisi hän.
"Hän sattuu tietämään, että olette kaupungissa. Ei ole minun asiani
antaa teille huomautuksia, Marshalt, mutta te olette saanut pahan tavan
seisoa ikkunan edessä, ennenkuin olette pukeutunut. Hän näki teidät."
Lacy Marshalt tunsi pistoksen sydämessään kuullessaan mainittavan
Martinin nimeä; mutta jos joitakin ikävyyksiä oli tuleva, niin oli
parempi, että ne selvitettiin hänen ollessaan nykyisellä tuulellaan.
"Tuo hänet sisään, kun hän tulee", sanoi hän. "Ja jos hän tekee sinulle
joitakin kysymyksiä mrs Eltonista..."
"Olenko minä lapsi?" sanoi toinen ylenkatseellisesti. "Sivumennen
sanoen, Elton ei ole sitä lajia. Häntä koulutettiin herrasmieheksi,
mutta hän murtui kesken koulunkäyntiä. Sellaiset eivät kysele
palvelijoilta."
Jos Elton olisi tullessaan uhkaavalla tuulella, niin hän voisi
käsitellä asian loppuun kerta kaikkiaan. Dora alkoi ikävystyttää häntä.
Lacyn ihannenainen oli itsetietoinen ja vapaa tunteellisuudesta. Hän
oli luullut Doran olevan sitä lajia, mutta tämä oli alkanut nojautua
yhä enemmän häneen tuoden hänen harkittavakseen sellaisia kysymyksiä,
jotka olisi voinut ratkaista itsekin, ja, mikä oli kaikkein pahinta,
osoittaen kyllästyttävää kiintymystä, joka sekä peloitti että kiusasi
häntä.
Hänen ei tarvinnut kauan odottaa Doran aviopuolison saapumista. Hän oli
ehtinyt puoliväliin "The Timesin" ensimmäistä johtavaa kirjoitusta, kun
Tonger tuli sisään ja sanoi hautamaisen kolkolla äänellä:
"Mr Elton, sir."
Hän katsahti ylös koettaen lukea ajatukset hienon nuoren miehen
kasvoista, joka astui huoneeseen silinteri toisessa ja ebenholtsipuinen
kävelykeppi toisessa kädessä.
"Hyvää huomenta, Elton."
"Hyvää huomenta, Marshalt."
Hän pani pois hattunsa ja veti hitaasti käsineet kädestään.
"Olen pahoillani, että keskeytän aamiaisenne." Bunny veti esiin tuolin
pöydän vierestä ja istuutui. Hänen kasvonsa olivat kalpeat, mutta se ei
ollut epätavallista; hänen tummat silmänsä olivat kirkkaat, niinkuin
tavallisesti. "Kirjoitin teille kirjeen jokin aika sitten, Dorasta",
sanoi hän leikkien haarukalla, joka oli pöydällä. "Olin hieman
suorasukainen; toivon, ettette pannut pahaksenne."
"En muista saaneeni teiltä mitään kirjettä, joka olisi loukannut minua,
Elton", sanoi Marshalt hymyillen.
"Luulen tuskin, että olisitte unohtanut juuri tämän epistolan", sanoi
Martin. "Se koski Doran pieniä päivälliskutsuja; ja jos muistan oikein,
niin pyysin teitä olemaan kutsumatta häntä enää."
"Mutta, rakas ystäväni...", sanoi toinen nuhtelevasta.
"Tiedän näyttäväni typerältä ja tyrannimaiselta ja kaikelta
sellaiselta, mutta olen koko lailla heikko Doraan nähden. Ja minä
tahdon säästää häneltä ilkeän kokemuksen saada selittää suhteitaan
teihin teidän äkillisen kuolemanne syytä tutkittaessa."
Hän kohtasi Lacyn katseen eikä kääntänyt pois silmiään.
"Luonnollisesti", jatkoi hän heikosti hymyillen, "minä en tahtoisi
antautua vaaraan joutua syytteeseen teidän surmaamisestanne, jollette
te poistuisi sellaisissa olosuhteissa, etten minä joutuisi millään
lailla epäillyksi. Minulla on nimittäin vielä niin paljon kunnioitusta
sukuani kohtaan, että tahtoisin säästää siltä sen huomion, johon juttu
antaisi aihetta sanomalehdissä."
"En ymmärrä teitä. Pelkään, että...", aloitti Lacy.
"Sitä minä en voi uskoa", keskeytti Martin Elton hänet. "Olen
pahoillani, että pakotatte minut sanomaan tämän. Dora on käynyt
luonanne kaksi kertaa sen jälkeen, kuin saitte varoituksen. Kolmas
käynti ei saa tulla kysymykseen."
"Vaimonne tuli eilisiltana luokseni sisarensa kanssa", sanoi kekseliäs
Lacy. "Hän ei ollut täällä minuuttiakaan."
Toisen silmät menivät selälleen.
"Sisarensa kanssa? Tarkoitatteko Audreyta? Oliko hän täällä?"
"Kyllä, hän oli täällä. Eikö Dora kertonut teille?"
Lacy Marshalt päätti röyhkeästi kieltää koko asian. Hänhän voisi
soittaa Doralle, kun hänen miehensä oli lähtenyt, ja kehoittaa häntä
puhumaan tarvittaessa samalla tavalla.
"Niin, Audrey oli syömässä päivällistä minun kanssani kahdenkesken, ja
Dora sai kuulla siitä ja tuli hakemaan hänet pois ajatellen, että minun
seurani voisi saastuttaa hänet." Hän hymyili röyhkeästi.
Martin ajatteli pitkän aikaa.
"Se ei kuulu Doran tapaiselta", sanoi hän. "Suoraan sanoen hän sanoi
minulle, ettei ollut täällä ensinkään, mutta sellaisen vähäisen
hairahduksen voin kyllä käsittää. Te siis tunnette Audreyn."
Afrikkalainen kohautti hartioitaan.
"En voi sanoa tuntevani häntä: olen tavannut hänet", sanoi hän.
"Mutta Audrey ei ollut täällä sinä iltana, jolloin oli konsertti Albert
Hallissa, eikö niin?"
Lacy ei vastannut mitään.
"En luule, että kykenette heti keksimään suojelusenkelin siihen
tilaisuuteen. Luulen, että se on kaikki, mitä tahdon sanoa."
Hän astui huoneen poikki sinne, minne oli jättänyt hattunsa ja
keppinsä, ja otti ne käteensä.
"Te olette ovela kaveri, Marshalt — ja minä olen varma, ettei minun
tarvitse heittäytyä runolliseksi saadakseni teidät vakuutetuksi
siitä, kuinka paljon edullisempaa on olla elävä miljoonamies kuin —
no niin, jotakin muuta. Valamiehistö ehkä tulee lausumaan osanottonsa
teidän sukulaistenne suruun, ja siinä suhteessa te olette minua
edullisemmassa asemassa. Mutta aina tuntee paljon suurempaa tyydytystä
lukiessaan jonkun toisen kuolemasta kuin ollessaan päätekijänä omassa
kuolinilmoituksessaan. Näkemiin, Marshalt."
Hän pysähtyi ovella.
"Teidän ei tarvitse soittaa Doralle — panin kaiken varalta puhelimen
epäkuntoon, ennenkuin lähdin kotoa", sanoi hän ja kumarsi vakavasti
hyvästiksi.