Olen kotona maalla. T‰‰ll‰ on minun paikkani. T‰‰ll‰ on j‰lleen nuori.
T‰‰ll‰ t‰ytyy kuunnella rintansa ‰‰nt‰. T‰‰ll‰ odottavat minua mets‰ni,
omat puuni ja nurmeni, joille hiljaa puhelen kuin omille lapsilleni.
Omenapuut ikkunani alla kukkivat. Kukkarangat, lumivalkeat ja puhtaat
kuin hohtavat unelmat, ne minua ymm‰rt‰v‰t. Ne puhuvat minulle
auringosta, rakkaudesta, joka hedelm‰n kantaa. Te kultaiset, el‰m‰ni
kauneimmat ajatukset, te ruokitte taas sieluni kaipausta, puhkaisette
vapaat v‰yl‰t niille sitkeille, kuolemattomille ajatuksille ja
unelmille h‰nest‰ -- h‰nest‰ -- h‰nest‰ --