_Rakas Seni!_
On aika kulunut. En ole voinut kirjoittaa.
ƒl‰ s‰ik‰hd‰, minulla on ik‰v‰ asia sanottavana. Lapsi syntyy
meille taas, olen kammokseni sen huomannut.
Mit‰ min‰ teen? Mit‰ min‰ teen? Teen mit‰ ikin‰, mutta se ei
saa nyt tapahtua. En jaksa en‰‰ valehdella, eik‰ se ole nyt
mahdollista. Kaikkea, mink‰ tekee, seuraa kosto, tied‰n sen. Nyt on
koston vuoro. Ja min‰ pelk‰‰n.
Tunnen mieheni. H‰n on s‰‰lim‰tˆn. Jos h‰n sen huomaa, on el‰m‰
hirvitt‰v‰‰.
Olen niin v‰synyt ja tahtoisin melkein pois. Jos sin‰ tiet‰isit
keinon. Kuvittelen mieless‰ni, ett‰ tulisin luoksesi viimeisen
kerran ja saisin leponi sinun k‰tesi kautta.
Mutta se on kuvittelua, se ei sovi. Sen t‰ytyy tapahtua t‰‰ll‰, jos
tapahtuakseen.
Tuska pakkauttaa syd‰nt‰ni. Mit‰ min‰ teen? Mit‰ min‰ teen? Jos
olisi keinoja, joilla ehk‰ist‰, niit‰ en kuitenkaan tied‰.
Olen rukoillut Jumalaa ja kerj‰nnyt, ettei niin tapahtuisi. Se
ei auta, se ei auta. Seni, kirjoita, kirjoita pian, minun t‰ytyy
selvit‰ t‰st‰.
_Nettasi_.