Kuinka aika kuluu.
Ja iltasilla kun h‰n rupesi nukkumaan ja rieputyyny tuntui kovalta
muistuttaen h‰nt‰ siit‰ kˆyhyyden alennuksesta, joka oli riist‰nyt
h‰nelt‰ oikeuden Ernstiin, voihkasi h‰n ‰‰neen, kuin joku olisi h‰nt‰
takaap‰in pist‰nyt. H‰nelle teki niin pahaa muistella sit‰ ‰kki‰ ja
sill‰ tavalla varustautumatta.
H‰n kohosi vuoteelleen istumaan, risti k‰tens‰ ja rukoili, etteiv‰t
h‰nen ajatuksensa v‰‰r‰‰n hairahtaisi. Eikˆ el‰m‰ ollut antanut h‰nelle
parastansa? Kuinka kauan sieti ihmisluontoa taltuttaa, ennenkuin se
oppi oikein ymm‰rt‰m‰‰n?
Vanhat piirteet puristuivat ankaroiksi. Sitten kohenti h‰n rieputyyny‰
ja painautui tyytyv‰isen‰ vanhoille matoille lep‰‰m‰‰n.
Ja hymy kirkasti h‰nen kasvonsa. H‰n muisti taas sit‰ p‰iv‰‰, Ernstin
p‰iv‰‰, siihen ei mit‰‰n ik‰v‰‰ liittynyt, se p‰iv‰ oli h‰nen onnensa
korkea huippu -- kuinka, kuinka h‰n kiitti siit‰ Jumalaa.