"Ukko, nousetko siit‰ ylˆs."
"Noustaanpa, noustaanpa -- mik‰ h‰t‰n‰?"
"Niit‰ tuli nyt sinne tupaan."
"Vai tuli, joutaapa tulla."
"Tokko tuosta kohenet!"
"Pit‰‰kˆˆn tuota, oliko ne mit‰ miehi‰‰n?"
"Ne niit‰ poliisimiehi‰ n‰kyiv‰t."
"Vai niit‰ ne, no, siet‰‰p‰, siet‰‰p‰ t‰st‰ sitten v‰hitellen koheta."
"Voi, voi, nyt ne viev‰t sinut, kun eh‰titkin kulettelemaan niit‰
hirvenlihoja, johan min‰ sanoin, ett‰ sakottavat sinua viel‰. Olisi
Matti itse joutanut kaupita kaatamansa."
"Kaupittu mik‰ kaupittu."
"Maksetaan pois se sakko, eikˆh‰n nuo tuota, jos oikein pyyt‰isi --"
"Johan sin‰ nyt, jopa jo, niinkuin ei t‰st‰ sinne joutaisi."
"Sinne sen mieli n‰kyy palavan, enkˆ min‰ sit‰, ett‰ sinne sen mieli
palaa."
"Ehee, vai palaa."
"Kun viimeisi‰ henki‰‰n tuossa haukkomassa, jalat kuin mitk‰kin pˆlkyt,
ei ylˆs en‰‰ omin voimin p‰‰se."
"H‰t‰kˆs siell‰ on istuessa?"
"Mene tied‰, jos tuota kuollet tuonne viel‰."
"Mik‰p‰ tuossa, jos tuota tuotakin."
"Linnassa, voi-voi --"
"Kuoltavahan sit‰ on kuolevan kuitenkin."
"Kun synnillisen‰ siell‰, et armon osuuteen joudu. Haettaisit papin,
kun l‰htˆ l‰henee."
"Vai papin, ehee --"
"Ett‰ suurinta synti‰‰n tuossa sovittaisi, ennenkuin hetki on myˆh‰."
"Synti‰kˆ, synti‰kˆ tuota lienee ollut t‰‰ll‰ tekem‰ss‰?"
"Kun olisi menn‰ tuntoonsa itsekunkin, t‰m‰ lihojen myyntikin,
mitenkuten sekin synnin puolelle pantanee, ottaneeko tuo tuosta
helpottuakseen, ett‰ sit‰ t‰ss‰ ajallisessa ajassa sovitellaan?"
"Niin, mitenp‰, mitenp‰ tuo tuosta ottanee."
"Ja jos sinulle niinkuin se l‰htˆ -- niin sit‰ on sit‰ rikett‰ minunkin
puolellani. -- T‰ss‰ tuonoissa vuonna kun otin sen 25-pennisen, jota
kaipasit, otin kirkonkukkaroon vied‰kseni, se kun se lehm‰kin poti
sin‰ vuonna, vaan se synti sokaisi, ett‰ sinne kukkaroon pistin siit‰
10-pennisen -- sit‰ sitten sill‰ lopulla join kahvia suntion mˆkill‰ --
niin ett‰ el‰ sin‰ siit‰ viimeisell‰ tuomiolla p‰‰lleni kanna."
"Ho, joutaapa, joutaapa olla kantelematta -- ehee -- sit‰ kaikenlaisia
hupakoita, mink‰ sinuakin, l‰hdep‰s parisenkymment‰ vuotta vanhemmalle
kˆmpyr‰lle -- ehee -- nuori ihminen -- no se teet‰tt‰‰."
"No nyt se --"
"Vaan taisivatpa, taisivatpa ne petty‰ nyt tuomariherrat, jos t‰st‰
jollakulla p‰iv‰ll‰ -- se on tuo turvotus tainnut t‰nne syd‰nalaan
kohota, kovin se j‰ykent‰‰ -- koetapas."
"Niinp‰ n‰kyy, voi-voi tokkiinsa."
"Jotta -- ehe -- eip‰ tainnut olla niin asetettu, jotta sit‰ sakkoaikaa
istuisi en‰‰ t‰m‰, jos hyvilleen ottaa."
"Eip‰ istu, n‰kyisip‰ olevan maksun asia."
"Vai maksun, no sit‰ kuulee, tuo joku kun tuota tarinataan pit‰‰,
kuuleepa kuulee --. Et niit‰ rahapennej‰ muka en‰‰ tarvitse -- no jo
tarvis loppui. -- Tokko tuota tiet‰net, miss‰ nuo ovatkaan? -- Siell‰
ne ovat aitan katonrajassa, siin‰ hirrenkolossa sukanter‰n sis‰ss‰,
jotta ota ja anna ne sille Matille."
"Tottapahan annetaan."
"Se on niin, jotta se on se Matti otettavasi t‰h‰n mˆkille ik‰‰nkuin
sit‰ isannuutta pit‰m‰‰n, kun minusta aika j‰tt‰‰ -- se on jo puhuttu,
jotta se naipi sinut."
"Hyv‰ is‰ siunatkoon."
"Ja ne kirstulaudat ovat liiterin ylisill‰, niiden pehkujen alla, jotta
anna Matin pist‰‰, pist‰‰ ne kokoon. -- Min‰ Matille siit‰ jo koommin
mainitsin -- no, ja se on se hevonen tietenkin lainattava, jos sit‰
niinkuin minua sielt‰ perim‰‰n rupeaisi --"
"Peri‰, peri‰h‰n sit‰ toki pit‰‰."
"Ja jos tuota sitten kuitenkin sen kaksi nelj‰nnest‰ niit‰ kahvia
lis‰ksi, jos t‰ss‰ Matin kanssa niit‰ hautajaisentapaisia piteleisi --
ne kihlat sopii juoda samalla -- ja jos t‰ss‰ nyt, n‰in kun n‰ytt‰‰,
k‰ypi -- niin kuitenkin sit‰ siin‰ juhannuksen seutuvilla pappiloihin
-- jotta, ehee, mik‰s siin‰ --"
"Voi tokkiinsa."
"Niin, jotta antaisi tuon mˆkin pysy‰, pysy‰ tuossa paikoillaan, jotta
ei tuota tuosta h‰vitt‰isi. -- Se entinen ukko, tarinoipi siin‰
vanhassa, vanhassa juttusessa, jotta se entinen ukko aina kirstussaan
potkaisi, kun se n‰ki eukon kujeet -- jospa tuo pit‰nee minun j‰tt‰‰
tuo potkiminen sikseen -- ehee -- vai maksaisikoon tuo vaivan --"
"Mit‰h‰n puhunee viel‰ --"
"Sit‰p‰ t‰ss‰ viel‰ arvelen, jotta oisikoon nuo mitenkuten muuttaa
toiset jalkarievut t‰lle matkalleen?"
"Min‰ annan."
"No, jospa heid‰t."
"Tuossa on kuivat -- jos min‰ ne l‰htˆkahvit arvasin kiehauttaa, jos
tuota ei en‰‰ t‰‰n koommin --"
"No, annapa, annapa nuo itkut olla itkem‰tt‰ -- tiesit kaiketi, jotta
ei sit‰ yli ik‰‰ns‰ kukaan el‰, saati sitten vanha -- vai kahvit,
kahvit t‰ss‰ viel‰ -- ehee -- no sit‰ jotakin --"
"Joko se nyt l‰htee?"
"Mik‰p‰ t‰ss‰, l‰hdett‰v‰ mik‰ l‰hdett‰v‰."
* * * * *
"Voi, voi, nyt se jo meni -- olisin tuolle k‰tt‰ antanut ja hyv‰stit
sanonut, vaan kun ei en‰‰ katsonutkaan -- -- tuolla se nyt menee, voi,
voi, eih‰n tuo raukka en‰‰ astumaan kykene, menn‰ kˆntyst‰‰, menn‰
kˆntyst‰‰, voi, voi, ja sille tielleen se uppoo --"