"P‰iv‰‰."
"P‰iv‰‰ p‰iv‰‰."
"Mist‰ matka?"
"Kirkonkylist‰ tuolta."
"Asioissako se Pekka siell‰ oikein?"
"Mitenp‰ lie --"
"Taitaa niiss‰ sulhaspuuhissaan kuleksia?"
"Ei tuota niiss‰, he-he."
"Ne kieliv‰t sit‰ Pekkaa jo kuulutetun."
"Kuulutti mit‰ kuulutti, ei niist‰ kaikista kuulutuksista."
"Purutko tuli?"
"Oisi tuota nekin, vaan ei sopiutuneet t‰ss‰."
"Vai ei sopiutuneet."
"Ei sopiutuneet."
"No, eip‰ auta sitten muu kuin vihint‰."
"Mit‰p‰ tuota."
"Mik‰ ettei?"
"Tokko tuota."
"Mik‰s on vaimolla vikana?"
"N‰kyy sit‰ vikaa olevan itsekussakin."
"Neh‰n sit‰ sanoi, ett‰ tyˆteli‰s ihminen se on, joko silt‰ nyt siell‰
selk‰ katkesi -- ett‰ tyˆteli‰s ne siit‰ Riittastiinasta sanoi."
"Tyˆteli‰s, tyˆteli‰s ihminen, ei sen puolesta, vaan kovin on muuten
rohmu."
"Vai on rohmu?"
"Rohmu. Se siihen mˆkille kapristiin ensi kuulutuksen pyh‰n‰ sit‰
j‰rjestyst‰‰n pit‰m‰‰n. Pit‰kˆˆn kun pit‰‰, se karja sen ihmisens‰
tahtoo -- kyll‰h‰n t‰m‰ sit‰ karjaa ja muutenkin, mik‰p‰ siin‰,
vaimoihminen, vaan annas kun se voita lokkasi kakulleen, no jo
ihmett‰."
"Vai lokkasi."
"Lokkasi. Nokare se ei ollut mik‰‰n menness‰‰n suupalalla, ei se sit‰
siloittamaan eik‰ tasoittamaan kuin tuo muu ihminen, 'ved‰ pitemp‰‰n
tuota', sanoin min‰, vaan ei se sit‰ vet‰m‰‰n -- eik‰ se niin ett‰ yht‰
palasta paljaaltaan. Ja kun siit‰ sanalle sakenin, se terhent‰m‰‰n,
ett‰ h‰n menee muualta palveluspaikkaa hakemaan, jos t‰ss‰ s‰rpimett‰."
"Vai niin tuo."
"Niin; sanot niit‰ pit‰v‰si, vaan voilla ei meill‰ em‰nti‰ lihoteta --
sanoi se ‰itivainaa aina ennen, ett‰ siit‰ sen, Pekka, oikean vaimon
merkin tied‰t, ettei se kuivaa leip‰palaa suunsa sivu kierr‰."
"On se sit‰kin."
"On se -- jo se Riittastiina hˆk‰ystiin l‰hte‰ siit‰, vaan min‰
kielottelemaan, ett‰ palvelusihminenh‰n se on otettava t‰h‰nkin, ja jos
t‰st‰ ei nyt t‰‰n enemp‰‰ t‰st‰ kaupasta sakia, niin sopii sit‰
t‰ss‰kin."
"Siihenkˆ se j‰i?"
"Siihenh‰n se j‰i, se siihen nelj‰ll‰ markalla kuun sitten ja talon
keng‰t ja pitovaate -- vaan se suuhunsa sen kaikki, ei niin ett‰ penni
kiertyisi taskuun, se sit‰ voita ja sit‰ kahvia minulta ostaa kiehitt‰‰
-- ja kun on omissaan, ostakoon, mit‰p‰ min‰ h‰nest‰."
"No jo on."
"No jo on, sit‰ min‰kin. Muuten tuo on ihminen, enemm‰n kuin kunnon
ihminen ja riski, se siin‰ pojan tehd‰ kapristi sivussa viime
viikolla."
"Vai jo pojan."
"Jo."
"Se on Pekan poika?"
"He-he, kenenk‰s se muiden, sit‰h‰n se on minun perua."
"Joko siit‰ papille sanoit?"
"Sanoinhan tuota."
"Eikˆ pappi nuhdellut?"
"Mit‰p‰ se olisi nuhdellut."
"Niin, mit‰p‰ tuo."
"Se kun on pantu niill‰ keinoin lis‰‰ntym‰‰n tuo ihminen, niin mik‰p‰
auttoi, eip‰ tuo niist‰ puuhista ole irti pappikaan."
"Eip‰ ei, mit‰p‰ sit‰ pappikaan."
"Min‰ sit‰ v‰h‰n niinkuin kysyin, ett‰ onko h‰nell‰ k‰ynti‰ siell‰p‰in,
ett‰ jos olisi ristitt‰‰ ja ripitt‰‰ niit‰ siin‰, ett‰ jos mik‰
tapaturma ja se siin‰ ristim‰tt‰ kuolisi, niin mitenkuten tied‰p‰s se
viimeisell‰ tuomiolla siell‰ toisten jalkoihin sotkeutuisi."
"No, sanoiko tuo olevan siell‰p‰in k‰ynti‰?"
"-- niin min‰ manasin, ett‰ jos se pappi ei sinnep‰in, niin ne on
kirkolle kyyditt‰v‰t."
"Sanoiko tuo olevan k‰ynti‰?"
"Sanoi, ett‰ kun h‰n tuo nahkoja sinne suutarin mˆkille, kun kuului
saappaan tietto olevan, niin sanoi, ett‰ samalla h‰n k‰ypi, osta vain
kahvit siksi."
"Vai kahvit."
"Kahvit, johan nuo nyt raskii, jos ei entist‰ -- on sit‰ pastorilla
meist‰ nurkkakuntalaisista huolta, sit‰ kun syntyy ja kuolee ja el‰‰
ihmisellisiss‰ menoissa t‰m‰ syntinen -- vaan ei tuo tuosta pahaa
tyk‰nnyt, nauroi vain ja vakuutti tulevansa."
"Mik‰ siin‰, ett‰ se ei niihin purkuihin ryhtynyt?"
"Ei ryhtynyt -- kovin se niill‰ hintaa piti."
"Vai piti, paljonko tuo tahtoi?"
"Sanoi 5 markkaa tahtovansa, pyytelin siin‰, ett‰ eikˆ se pastori
huokeammalla, kun sit‰ ollaan vain mˆkin miehi‰ ja se kihlattu morsian
palvelusihmisi‰, vaan ei sanonut voivansa, sanoi ett‰ se juoksee
joihinkuihin tuomiokirjoihin, mihin juossee."
"Niihinh‰n se."
"No, joutaapahan sitten kuulutus olla voimassaan, eip‰h‰n se siin‰
kiikastane, onpahan siin‰ se ihminenkin paremmin kuin lain varjon alla
ja pit‰‰p‰ h‰net siin‰ leiv‰n leipojana ja karjan katsojana, kun sit‰
ei kuitenkaan vaimoihmisett‰ --"
"Vihit‰ pois."
"Sanoi se pappikin ja naureskeli, ett‰ vihit‰ pois, Pekka, ett‰ kyll‰
h‰n vihkii, vaan min‰ sanoin, ett‰ joutipahan olla, pysyyp‰ se siin‰
vihkim‰tt‰kin, jos sen siihen vihkii, niin se siin‰ sit‰ voita lokkii
kuin mik‰kin voilokki."