Keskiyˆt‰.
Berta tulee toisesta huoneesta puoliksi riisuutuneena, tukka
ep‰j‰rjestyksess‰. H‰nen juopunut katseensa harhailee synkk‰n‰ ja
rauhatonna ymp‰ri huonetta.
Halvattu mies on nukkumassa lepotuolissaan huoneen nurkassa. H‰nen
silm‰ns‰ tuijottavat sel‰ll‰‰n Bertaan. H‰n ei voi liikuttaa itse‰ns‰
eik‰ puhua.
Berta:
-- Jaa -- elossa viel‰ -- hauska, oikein hauska. Lep‰‰ vaan, rakas,
lep‰‰ ja vahdi, vaikka aina vahtisit.
-- Mit‰ tuijotat? No, tuijota, ole niin hyv‰, tuijota, ikuisesti
vaikka --
-- Annas kun katselen. Kuivanut olet -- mehuton ruumis, ja pienentynyt
-- Minnep‰in? Maahanp‰in, jonne on matka.
-- Kes‰‰ et n‰e -- vai luuletko n‰kev‰si? Kuulut syˆv‰n, vahvasti
syˆv‰n -- Syˆ vaikka, tingi vaikka, kes‰‰ et n‰e, on jo m‰‰r‰t, rakas.
-- Mit‰ sin‰ -- s‰nkykamariinko katsot? Katso, ole niin hyv‰, katso.
Pois se meni. Veljenpoikasi oli -- se pitk‰. Se pelk‰si t‰nne tulla.
"H‰iritsemme", sanoi, "menn‰‰n muuanne". "Viel‰ mit‰, ei h‰n ymm‰rr‰,
tajuton jo on."
-- Ha-ha-haa, tied‰nkˆ min‰, ymm‰rr‰tkˆ viel‰.
-- Kuka min‰ olen, vastaa!
-- Et vastaa. Katsos, et osaa. Vaimosi olen, kultaseni -- viel‰ nyt,
ymm‰rr‰tkˆ -- ha-ha-haa --
-- Viel‰ nyt -- kohta en.
-- Jumala, katsos, armossansa korkeassa pisti sormensa t‰h‰n --
pyˆritt‰‰ksens‰ asioita vihdoinkin, noin -- hiukan toiseen kuntoon.
-- H‰nt‰ huvitti se, rakas. -- Siit‰ se vauhti. -- El‰ pelk‰‰, kun
Jumala itse ryhtyy ajamaan asioitansa, ei h‰n kesken j‰t‰ -- vai
j‰tt‰isikˆ? Ei -- selv‰‰ j‰lke‰, sit‰ h‰n laittaa.
-- Mit‰ minun pitik‰‰n?
-- Niin -- joimme, hivenisen -- ett‰ irtautuu -- kohoaa yhteistuntoon,
ihmisymm‰rrykseen -- kiit‰‰, kiit‰‰ kauas -- ihanaan vapauteensa.
-- Ei h‰n osannut -- sieluton on -- koko teid‰n sukunne --
tyhj‰sieluisia. -- Ei ne osaa humaltua -- ei nauttia. Ne hiipiv‰t,
hiipiv‰t paheinensa ja myrkytt‰v‰t ilman.
-- Ne on niit‰.
-- Pois ajoin sen helvetin. -- Ennen humallun itsekseni -- tahi
ajattelen sit‰ -- sit‰, sin‰ tied‰t, sit‰ kuolemaasi.
-- Yˆt‰ p‰iv‰‰ sit‰ toivoin -- salaa rukoilin. -- Ja kun mit‰ lujasti
toivoo, se tapahtuu. -- Salaiset voimat joutuvat liikkeelle ja
kuristavat toista -- noin, noin, niin ettei tied‰k‰‰n, kun on
saarroksissa kokonaan.
-- Saarroksissa, se on hauska sana, saarroksissa, ha-ha-haa.
-- Nyt on minun vuoroni nauraa -- n‰iss‰ huoneissa on kaikunut
vierasten naisten nauru -- nyt ker‰‰n min‰ katuojista t‰nne kaikki --
ilman valintaa kaikki --
-- Ne kysyv‰t sinusta: "Milloin se kuoli", kysyv‰t.
-- "Kun syd‰n v‰‰rin lˆi -- noin, nips -- lˆi vaan kerran, silloin se
kuoli. Siin‰ silm‰nr‰p‰yksess‰."
-- "Tuliko h‰n autuaaksi", kysyv‰t ehk‰.
-- "Eikˆh‰n -- eikˆh‰n h‰n tullut autuaaksi, h‰n oli hyvin hurskas ja
eli Jumalan pelvossa aina."
-- En sinua vihaa enk‰ panettele -- siit‰ sen n‰et -- miksi vihaisin?
Sin‰ elit niinkuin elit, siin‰ se, mit‰ se muihin kuuluu.
-- Enk‰ sinua unohda, rakas, k‰yn sinun haudallasi. -- Annas kun
kuvittelen -- keng‰nkorot ovat korkeat, kun tallaan maata -- silkki
kahisee ymp‰rill‰ni.
-- "Hyv‰‰ p‰iv‰‰", sanon min‰ teille, "hyv‰‰ p‰iv‰‰".
-- Te ette vastaa -- te hymyilette, kaikki te samoin -- noin, ja teid‰n
leukanne on niin kummasti.
-- Te hymyilette. Se on sit‰ hyv‰ntahdon, ymm‰rryksen hymy‰ -- se on
toisenlaista -- T‰‰ll‰ maan p‰‰ll‰ hymyill‰‰n paljon kevytmielisemmin
-- niinkuin ei mit‰‰n ymm‰rrett‰isi eik‰ ajateltaisi -- vaan te sielt‰
kun asiaa katsotte --
-- Menen kotia. Se on nyt toinen, kultainen. Siell‰ on valoisaa -- niin
valoisaa on kaikki -- ja siell‰ odottaa minua se, jota olen ajatellut.
-- Niin.
-- Niin kauan kuin muistan --
-- Mutta h‰n j‰tti minut.
-- En jaksanut k‰sitt‰‰, mit‰ silloin tapahtui -- lapsi enkˆ ollut?
-- Siit‰ on kauan, kauan --
-- Niin, kauan siit‰ on.
-- Mutta nyt unohdin jotakin -- t‰rke‰t‰ -- mit‰, mit‰ min‰ unohdin?
-- Niin.
-- Senh‰n min‰ unohdin -- sen -- ettei minulla ole ket‰‰n, kenen luo
menn‰, ei ket‰‰n, kenelle sanoa, ett‰ nyt olen min‰ voittanut.
-- Senh‰n min‰ unohdin ja se oli t‰rkeint‰.
-- Taistella -- taistella itsens‰ v‰syksiin -- ja kun on voittanut, ei
ole kenelle sanoa -- -- Mink‰ eteen taisteli -- ei ollut
tavoitettavissa -- se oli paennut -- oli paennut kaikki --
-- Miksi se on niin? Miksi ei toisin?
-- Onko oikeutta? Kuka siit‰ puhuu -- se, joka ei tied‰ --
-- Ei pit‰isi tunnustaa, ei tunnustaa mit‰‰n. Mutta jos min‰ sanon sen
itselleni, ei kukaan sit‰ kuule:
-- Ett‰ min‰ olen k‰rsinyt v‰‰ryytt‰ -- koko el‰m‰ni. -- Ei kukaan,
kukaan voi aavistaa, mit‰ min‰ olen k‰rsinyt -- -- Kun min‰ ajattelen,
kirvelee sieluani -- koko ruumiini huutaa, mik‰‰n, ei mik‰‰n voi sit‰
sovittaa.
-- ƒsken min‰ siell‰ huojutin itse‰ni -- unta saadakseni -- ei siell‰
ollut ket‰‰n -- min‰ vaan yksin join -- join --
-- Min‰ huojutan p‰‰t‰ni ˆisin -- tuntikaudet, huojutan ja huojutan --
p‰‰ss‰ siell‰ polttaa loppumaton tuska.
-- Uni ei helpota minua -- uni ei helpota minua.
-- Miksi, miksi se ei helpota -- enkˆ min‰ ole ihminen niinkuin muutkin
-- tahi mik‰ min‰ olen, kun rauhaa en lˆyd‰. -- Enh‰n min‰ muuta
pyyt‰isik‰‰n -- hiukan unta, unta!