SOFIA: Etkö lyö murskaksi tuota miestä!--Minun tähteni, Samuel, katso
ettei talonpoika sylje sinua silmiin.
SAMUEL CRÖELL: Hän ei tiennyt mitä teki. Luuli varmaan minua
vihamieheksensä.
(Törnskjöld lähestyy hiljaa seuraavan monoloogin aikana.)
SOFIA: Samuel, että sinä sallit semmoista! Eikö sinun ylpeytesi tule
loukatuksi! En ymmärrä sinua enää. Että olet ennenkin viihtynyt
talonpoikien seurassa, sen olen tiennyt, mutta että sinä paikaltasi
liikahtamatta sallit tuollaisen olennon sylkeä kasvoihisi, en olisi
voinut uskoa!
TÖRNSKJÖLD (Arasti): Samuel, näen että sinä voit paljon anteeksi antaa.
Mutta voisitko vielä pahemmalle--kaikkein pahimmalle.--voisitko
minulle--?
SAMUEL CRÖELL: Törnskjöld! (Antaa kättä Törnskjöldille.) Tässä on
enemmän kuin vaan sinä ja minä. Tässä on se suuri oikeus.
TÖRNSKJÖLD: Niin, niin!
(Menee, voimatta hillitä liikutustaan. Samuel Cröell jää
katsomaan hänen jälkeensä. Linnan ovi suljetaan.)