Entiset. Talonpoika.
TALONPOIKA (hiipii esille): Herra viskaali, uskaltaako tulla?
(Törnskjöld näyttäytyy perällä.)
SOFIA: Taas tuo sama talonpoika! Pois täältä!
SAMUEL CRÖELL: Antaa hänen tulla, koska on uskaltanut näin
vaarallisille poluille.
TALONPOIKA: Uskaltaako tulla, herra viskaali?
SAMUEL CRÖELL: Tule, mitä haet?
TALONPOIKA: Oikeutta.
SAMUEL CRÖELL: Minultako?
TALONPOIKA: Olet jo kaiketi rouvalta kuullut mikä asia minulla on.
Velipuoli, näet, otti puolet perintöä isän jälkeen, vaikka meillä on
eri isät, hänen on kuollut jo vuotta parisenkymmentä takaperin, äiti on
meillä sama. Näät minkä vääryyden teki minulle. Tuomari piti hänen
puoliansa. Mitä lienevätkin supattaneet. Tuomio lankes ja oli väärä,
vastoin Ruotsin lakia, jonka alla nyt eletään. Olen käynyt kahdeksat
käräjät tästä asiasta. Ei auta.--Sinusta olen kuullut, että olet mies
ylen taitava ja tiedät tarkkaan sanat, jotka tuovat voiton.
SAMUEL CRÖELL: Jos minua uskot, tee niinkuin minä sanon: sovi veljes
kanssa.
TALONPOIKA: Et ymmärtänyt, mitä minä haastoin sinulle. Veli on ottanut
minun osani vääryydellä.
SAMUEL CRÖELL: Ja sinä alotat kohta yhdeksännet käräjäjutut. Ja näänhän
minä päältäsikin: olet niissä riidoissa köyhtynyt, tuomarille puolet
omaisuuttasi jo jakanut.
TALONPOIKA: Kun saan oikeuteni, niin jälleen nousen.
SAMUEL CRÖELL: Totisesti, ei lopu tämä juttusi ennenkuin istut
velkavankilassa.
TALONPOIKA: Mutta senpätähden sinä, joka asian tiedät ja ymmärrät, sano
mitkä sanat ovat pantavat tuomarin eteen.
SAMUEL CRÖELL: Katso minun murtunutta vartaloani ja näitä vaatteitani
ja minun päätäni. Kaiken sen olen saanut osakseni, kun hain oikeutta ja
uskoin sitä saavani. Älä sinä tee niin. Sinun käy samalla tavalla. Älä
hae oikeutta omilta sortajiltasi. Ne eivät sitä sinulle anna. Ne elävät
ja lisääntyvät sinun tyhmyydestäsi ja syövät sinun omaisuudestasi.
TALONPOIKA: Olisinko mies, jos oikeuttani antaisin polkea. Yhtähyvin
antaisin silmiini sylkeä.--Ja vaikka viimeisen roponi kadottaisin,
oikeuden kuitenkin tahdon saada. Vaaroista en välitä. Jos kuristaa
joku, kuolen. Mutta niinkauan kuin elän, haen oikeuttani. Menen vaikka
tulen läpi. Vääryyteen en tyydy, sano sinä, keltä oikeutta saa
vääryyttä vastaan. Sen toki sanonet.
SAMUEL CRÖELL: Ei keltäkään. Niinkauan kuin haet oikeuttasi, olet orja.
TALONPOIKA: Minä ymmärrän sinut: jos herroilta jotain pyytää, niin
herroille täytyy jotain antaakin; (kuiskaten intohimoisesti): mutta
sano nyt kuitenkin minulle tällä kertaa vaan, mitä minun pitää tehdä.
Sano,--sano yksi sana!
SAMUEL CRÖELL: Sovi veljesi kanssa. Se on sinun ainoa oikeutes.