Entiset, Samuel Cröell, Pekka.
SAMUEL CRÖELL (tulee vasemmalta peräovelta, laahaten Pekan kanssa
perässään suurta, lumista karhuntaljaa.): Hii, hoo! Sisälle vaan!
Katsokaa, katsokaa, mitä minä tuon! He-heei! Näin suurta taljaa ei ole
kellään koko kaupungissa.
LlSBETA: Huu, kuinka luminen se on!
SOFIA: Viekää herrantähden pois. Katsokaa kuinka paljon lunta te tuotte
mukananne!
SAMUEL CRÖELL: Mutta katsohan ensin! Oletko moista ennen nähnyt!
SOFIA: Viekää, viekää!
SAMUEL CRÖELL (Pekalle, joka on pudistanut lumen hänen hartioiltaan):
Vie se ja lämmitä ja tuo sitten tänne takasin. (Pekka vie taljan pois).
Sofia, minne me ripustamme sen?
SOFIA: Samuel, ensin tervehditään, ensin kysytään, kuinka sinä olet
voinut, ensin suudellaan kädelle!
SAMUEL CRÖELL: Ha-ha-ha. No terve sitten ja kuinka sinä olet voinut?
Hyvin, näen minä!--Ja sinä, Lisbeta, tule tänne syliin, tule-tule!
(avaa sylinsä.)
LISBETA: Mutta muista, isä, minulla, on uusi kaulus--se rutistuu niin
helposti.
SAMUEL CRÖELL: Tule, tule! (Ottaa Lisbetan syliin). Voi sinä minun
Liisukkani.
LISBETA: Oi isä, päästä, näetkös nyt, arvasinhan minä, voi-voi!
SAMUEL CRÖELL: Laitetaan uusi huomenna.