Sofia, Lisbeta.
LISBETA (ulkopuolelta): Mitä puhut, äiti? Minä jo pukeudun ja tulen
tuossa tuokiossa: Mitä sinä laitat loistavaksi?
SOFIA (kangastuolilla): Häähameesi laitan valkeaksi ja loistavaksi
kudon morsiushuntusi.
LISBETA: Päärlyillä ja helmillä koristat minun kaulani ja
rannerenkailla minun käteni.
SOFIA: Ja sidon kruunun sinun päähäsi.
LISBETA: Kuinka kauan olen unissani jo kuullut sinun kutomisesi, ja se
on tiedätkö minulle ihan kuin unijuomaa ollut, on niin turvallista ja
nukuttaa niin hirveästi! (Tulee oikealta.) Tänään siis!
SOFIA: Lisbeta, aamurukous?
LISBETA: Ah, olin unohtaa.
SOFIA: Mitä rukoilevat hyvät lapset aamusin?
LISBETA: Isän edestä, äidin edestä ja Ruotsin valtakunnan edestä.
SOFIA: Niin, että kaikkivaltias suojelisi Kustaa Aadolf vainajan
sotajoukkoja, jotka kaukana vieraalla maalla taistelevat meidän uskomme
puolesta,--sitä rukoilevat joka aamu prinssit ja prinsessat ja kaikki
valtakunnan ylimykset ja myöskin sinun Jöranisi.