Rutakkalan pappilan herrasväki oli pihassa kävelylle lähdössä.
Renkituvan puolelta kuului äänekästä puhetta ja Sirkka-neiti tuli
sieltäpäin puolta juoksua.
"Mitä siellä niin hirveästi huudetaan, Sirkka?" kysyi mamma.
"Riika ja Hilma pakottivat Maijaa pyytämään papalta lupaa, josko he
saavat mennä juhlille."
"Mihin juhlille?" kysyi kirkkoherra.
"Täällähän pitäisi oleman nuorisoseuran juhlat," selitti Sirkka.
"Sellaiset juhlat!" huudahti Täti-Manda napiten hansikastaan.
"Joutavia... ja nythän tulee sitäpaitsi sade", virkkoi kirkkoherra.
"Pane Sirkka sanomaan piioille, etteivät saa mennä tänään."
"Eikö Manda ja Sirkka halua sinne?" kysyi mamma. Sirkka venytti
huultaan, Manda-täti virkkoi:
"Fyi!"
Pappa sanoi:
"Kuuleppas Sirkka, mene sanomaan niille piioille sinne tupaan, että
he pääsevät huomenna kaikin karjanäyttelyyn, jos pysyvät tämän illan
kotona."
Sirkka juoksi.
Maantietä, joka melkein otti kappaleen pappilan pihaa yhdeltä puolelta,
meni kävellen opettaja Visulainen Jaakko Huttusen kanssa, joka oli
Rutakkalan nuorisoseuran esimies. Visulainen tervehti täti-Mandalle.
"Kuka hän oli?" kysyi kirkkoherra.
"Ellen aivan väärin muista", sanoi Manda-täti muistelevan näköisenä,
"niin oli hän opettaja Visulainen. Mutta mitä tekoa hänellä täällä
olisi?"
Kirkkoherra arvasi:
"Kaiketi hän on tullut pitämään juhlapuhetta siihen juhlaan. Hänhän on
niiden puhujia."
"Aivan varmaan!" huudahti Manda.
"Ja sellaisen matkan on tullut! Siinä pitää olla innostusta", ihmetteli
rouva.
"Viisi peninkulmaa!"
"Emmekö mene kuulemaan mitä hänellä on sanottavaa?"
"Te voitte mennä, jos haluatte", sanoi kirkkoherra, "mutta minä en
saata tulla ihmisten tähden. Joutuisivathan ne aivan pyörälle, jos
kirkkoherransa nuorison juhlassa näkisivät."
Naisväki tyytyi tähän. Sirkka tuli renkituvasta, kertoi tyttöjen vähän
mutisseen vastaan, vaan lopulta suostuneen, kun hän oli huomauttanut,
ettei juhlassa nyt ole mitään tanssiakaan ohjelmassa.
"Eikö ole tanssia? Mutta mitä niillä sitten on?" kysyi kirkkoherra.
"Puheentapaisia ne siellä pitävät, lausuvat runoja, juoksevat kilpaa,
laulavat ja..."
"Vai niin!" Ystävällinen tyytyväisyyden hymy levisi kirkkoherran
koko olemukseen. Sen ohessa hän alkoi uudestaan ihmetellä opettaja
Visulaista, joka niin pitkään matkaan oli viitsinyt lähteä sellaisen
asian vuoksi. "Eiväthän ne täällä vielä ymmärrä edes 'valistus' sanan
merkitystä. Mitäpä niille osaisi siitä puhua?"
"Tehdä sitä ymmärretyksi, onhan nyt olemassa oikein erityinen
kansanvalistus-innostus maassa?" huomautti rouva.
"On, tahi oikeastaan: _näkyy_ olevan", myönsi kirkkoherra, "mutta se
kulkee aina vääriä uria silloin, kun se liikkuu pelkän _valistus-nimen_
varjossa. Liike, näettekös, ei voi silloin perustua _uskoon._ Sen
vuoksi en minä antaudu tämän innostuksen virtaan."