[248] = Jupiterin taivaan.
[249] »Sit osaa jne.»--(silmää = yksikössä, koska kotka näkyi
sivukuvana, kuten vaakunoissa ym. oli tavallista.) Sielut, jotka sen
muodostavat ovat hyviä ja oikeudenmukaisia hallitsijoita, joista
seuraavassa luetellaan muutamia.
[250] = Kuningas David.
[251] = Keisari Trajanus (98-117), joka lohdutti erästä leskeä
kostamalla tämän pojan surman. Nyt hän tietää mitä on olla seuraamatta
Kristuksen oppia, koska hän omasta kokemuksestaan tuntee paratiisin
autuuden ja helvetin tuskat.
[252] = Juudan kuningas Hiskia, joka kuolemansairaana rukoili Jumalaa ja
Jumala antoi hänelle 15 vuotta lisää elonaikaa (ks. Kun. kirj. 20:1-11).
[253] = Konstantinus Suuri (274-337). Hän »kreikkalaistui» siirtäessään
(324) Rooman keisarillisen istuimen Bysanttiin jättäen siten Rooman
paavin huomaan. Nyt hän tietää, että tämä teko ei ollut hänelle
vahingoksi, sillä Jumala näkee hyvän tarkoituksen olivatpa seuraukset
miten turmiolliset tahansa.
[254] = Vilhelm II Hyvä, Sisilian ja Capulian kuningas (synt. 1154,
kuol. 1189). Historioitsijat ylistävät häntä viisaaksi ja maineikkaaksi
ruhtinaaksi, jota hänen molemmat kansansa suuresti rakastivat. Nyt ne
surevat kehnojen hallitsijoittensa, Kaarlen, »Jerusalemin Ramman», ja
Fredrik Aragonialaisen tähden.
[255] Troijan Rifeus, kreikkalainen sankari, jonka Vergilius sanoo
kaatuneen Troijan valloituksessa ja lausuu hänestä (_Aeneis_ II
426-427): »iustissimus unus Qui fuit in Teucris et servantissimus
aequi». Hänen kääntymyksestään ks. jäljempänä 9 säettä, jotka alkavat
Kautt' armon.
[256] »_Regnum coelorum_ jne.»--Evankeliumin sanat (Matt. 11:12), jotka
Dante on ottanut Vulgatasta: »Regnum coelorum vim patitur, et violenti
rapiunt illud» = Taivaan valtakunta kärsii väkivallasta ja väkivaltaiset
tempaavat sen itselleen.
[257] = Keisari Trajanus ja Rifeus, joista jälkimmäinen kuoli ennen,
edellinen jälkeen Kristuksen syntymän.
[258] Tarina kertoo, että pyhä Gregorius, rukoili palavasti Trajanuksen
oikeuden työstä kuultuaan, että Jumala antaisi hänelle ikuisen autuuden.
Keisarin kerrotaan sitten palanneen helvetistä maalliseen ruumiiseensa
ja ottaneen kasteen, joten hän oli arvokas otettavaksi autuaitten
joukkoon.
[259] Mikään perimätieto tms. ei ole antanut Dantelle aihetta asettaa
Rifeusta pelastettujen joukkoon, vaan se on hänen omaa keksintöään, hän
tahtoi ehkä sillä antaa esimerkin Raamatun pakanoita koskevista
kirjoituksista (esim. Hesek. 18:27-28) tai myös Tuomas Akvinolaisen
opista (_Summa theol._).--Kasteen korvasivat Rifeukselle usko, toivoja
rakkaus (»kolme naista»), jotka Dante oli nähnyt personoituina Kirkon
vaunujen oikeanpuolisessa pyörässä.
[260] = Trajanus ja Rifeus.