[179] »Lyyryn kauniin» = sielujen laulun Marsin taivaassa.
[180] Valo, jonka Dante näkee kehässä liikkuvan, muistuttaa hänen
mieleensä Ankiseen, kun tämä Elysiumissa kohtasi poikansa Aineiaan.
Vergiliuksen säkeet, joissa kohtaus on kuvattuna, kuuluvat:
Isque ubi tendentem adversus per gramina vidit
Aenean, alacris palmas utrasque tetendit,
Effusaque genis lacrimae, et vox excidit ore:
»Venisti tandem, tuaque expectata parenti
Vicit iter durum pietas? datur ora tueri,
Nate, tua et notas audire et reddere voces.» etc.
(Nyt kun hän niityllä näki Aineiaan rientävän luokseen, Ilosta ojensi
hän hänelle molemmat kätensä, Kyyneleet valuivat poskille ja ääni
huulilta puhkesi: Tulitko vihdoinkin, onko rakkaus isääsi keventänyt
vaivojen tien? Minun suodaan katsella sinun kasvojasi, Poikani, ja
kuunnella tuttua ääntäsi ja vastata siihen).
[181] Puhuja on Danten kantaisä Cacciaguida. Hänen tervehdyssanansa
kuuluvat suomeksi: »Oi jälkeiseni, oi Jumalan armo, niin runsaasti
vuodatettu! Kenelle on koskaan, niinkuin sinulle, taivaan ovi kahdesti
avautunut.» Vrt. myös X:s laulu:
sinussa niin jo moninkerroin loistaa,
ett' tuo se portaita sun näitä, alas
joit' astuta ei jälleen nousematta.
[182] »Janon pitkän jne.»--Tarkoittaa aikaa (yli puolitoista vuosisataa)
siitä asti, jolloin Cacciaguida oli noussut taivaaseen ja alkanut nähdä
tapahtuvat seikat Jumalassa. Jumala on se kirja, johon ihmisten kohtalot
ovat kirjoitetut ja jossa ei mikään muutu.
[183] Tahtoessaan pyytää anteeksi ettei osaa ilmaista kantaisälleen sitä
mitä tuntee, Dante selittää: autuaitten tunne ja järki painavat yhtä
paljon, koska Ensi-tasapaino, Jumala lämmittää niitä rakkaudella ja
valaisee totuudella, mutta kuolevaisilla ovat tunne ja järki eri suuret;
siksi minä, joka olen kuolevainen, voin kiittää ainoastaan sydämellä,
koska järkeni on siihen riittämätön.
[184] Cacciaguidalla oli kaksi lasta: Preitenitto ja Alighiero, jonka
viimemainitun mukaan Dante on saanut lisänimensä. Hän lienee kuollut v.
1201 ja oli senjälkeen viettänyt yli sata vuotta Kiirastulessa,
ylpeitten piirissä. Hänellä vuorostaan oli kaksi lasta: Bello (k. n.
1268) ja Bellincione (eli vielä 1268), ja tällä neljä poikaa: Brunetto,
Gherardo, Bello ja Alighiero. Viimemainittu, josta ei ole säilynyt juuri
mitään tietoja, oli Danten isä.
[185] Gacciaguida kuvaa oman aikansa firenzeläisten moraalista tilaa
vastakohtana Danten ajalle.--Firenzen vanhoilla muureilla sijaitsi
Badia-niminen kirkko, johon säe 2 viittaa.
[186] Isä ei pelännyt, että myötäjäiset tulisivat liian suuriksi taikka
avioikä liian alhaiseksi--Benvenuto da Imolan mukaan se oli alentunut
20-21 vuodesta 10-11 vuoteen. Edellisistä Lana sanoo: ei silloin
käytetty niin leimuavia myötäjäisiä, että firenzeläisen, jolla oli kaksi
tytärtä, olisi täytynyt pitää itseään perikadon omana.
[187] Talot ja palatsit eivät olleet suhteettoman suuria niissä asuville
perheille eivätkä muhkeita ja ylellisesti kalustettuja.--Sardanapaliin
Dante lienee tutustunut historioitsija P. Orosiuksen kautta, joka sanoo
S:ia viimeiseksi assyrialaiseksi kuninkaaksi ja kuvaa häntä veltoksi ja
ylelliseksi mieheksi, joka rakasti purppuravaatteita ja muita
naisellisia koruja. Pietro di Danto taas viittaa Juvenaliksen säkeeseen
(_Sat._ X 762): »et Venere et cenis et pluma Sardanapali».
[188] Montemalo (nyk. Monte Mario), kumpu lähellä Roomaa, ja
Uccellatoio, lähellä Firenzeä, olivat Danten aikana kumpikin hyvin
komeasti rakennettuja. Cacciaguida tarkoittaa siis, että rakennusten
loistossa ja suuruudessa Firenze ei ollut vielä voittanut Roomaa.
[189] Bellincione Berti dei Ravignani, Helvetissä mainitun »hyvän
Gualdradan» isä, josta polveutui kuuluisa kreivillinen suku
Guildi.--Villani (_Cron._ IV I) mainitsee hänet kunnianarvoiseksi
firenzeläiseksi porvariksi.
[190] Nerlit ja Vecchit olivat vanhoja firenzeläisiä konsulisukuja;
edelliset 1215 vaiheilla vaikutusvaltaisia guelfi-johtajia.
[191] Cacciaguidan aikoina saivat vaimot elää ja kuolla kotonaan eikä
heidän tarvinnut seurata miehiään maanpakoon. Danten aikana karkotus oli
mielettömien puolueriitojen seurausta. Eikä heidän myöskään tarvinnut
elellä hyljättyinä, koska miehet eivät niin paljon matkustelleet
vieraissa maissa, erityisesti Ranskassa, kauppa- ym. asioissa.
[192] Gianghella, kotoisin Tosasta, ylpeydestään ja irstaudestaan
tunnettu firenzeläinen nainen.--Lapo Salterello, firenzel. lainoppinut,
joka otti osaa melkein kaikkiin Firenzen julkisiin asioihin
puolueriitojen aikana. Dante mainitsee hänet ilmeisesti poliittisten
turmelijain perikuvana.--Gornelia, Tiberius Gracchuksen äiti.
[193] Tästä Cacciaguidasta ei ole säilynyt mitään muita tietoja kuin
mitä Dante itse tässä kertoo, nimittäin että hän oli syntynyt
Firenzessä, kuudennessa l. Porta San Pieron kaupunginosassa n. v. 1090
ja kuului luultavasti vanhaan firenzeläiseen Elisei-sukuun, joka kerskui
polveutuvansa roomalaisista; että hänet kastettiin vanhassa Johanneksen
kappelissa Firenzessä; että hänellä oli kaksi veljeä, Moronto ja Eliseo;
että hänen puolisonsa oli syntyisin Po-joen laaksosta; että hän seurasi
keisari Konrad III:a toiselle ristiretkelle (1147-1149), lyötiin
ritariksi ja kaatui vihdoin taistelussa pakanoita vastaan v. 1147.