[171] Tuomas Akvinolainen oli puhuessaan seisonut kehässä, jonka sielut
muodostivat ja jonka keskuksessa Dante ja Beatrice seisoivat; Beatricen
puhe tapahtuu nyt päinvastoin keskuksesta kehään.
[172] »Totuuden toisen jne.»--Dante epäili kestääkö se valo joka
autuaita verhoaa ikuisesti, ruumiiden ylösnousemuksenkin jälkeen yhtä
voimakkaana.
[173] »Iäisen kasteen» = Jumalan armon antaman onnen.
[174] Danten kysymykseen vastaa Salomo (»valo valkein»). Hänen
selityksensä on Tuomas Akvinolaisen opin mukaan seuraava: meidän valomme
kestää ikuisesti ja sen voimakkuus on suhteessa kunkin ansioihin
(rakkauteen); ruumiillisen ylösnousemuksen jälkeen me nautimme suurinta
jumalallista armoa ja säteilemme senvuoksi kirkkainta valoa; mutta
silloin on meidän näkömmekin voimistunut niin että kirkkainkaan valo ei
rasita meidän silmiämme.
[175] Dante ja Beatrice ovat nousseet viidenteen l. Marsin taivaaseen.
Siellä sielut muodostavat (kreikkalaisen) ristin, jonka haarat ovat yhtä
pitkät. Sielut ovat uskonmarttyyrejä ja Dante luettelee niistä muutamia
Parat. XVIII.
[176] Linnunrata oli Dantelle samoinkuin yleensä keskiajan oppineille
ratkaisematon arvoitus. Itse hän _Convitossaan_ (II: 15) esittää ne eri
tulkinnat, jotka aikojen kuluessa tälle ilmiölle oli annettu: taru
Phaetonista, Pytagoraan oppi, jonka mukaan aurinko kerran oli suistunut
radaltaan jättäen jälkeensä tämän valovyön, edelleen Aristoteleen,
Anaksagoraan ja Demokritoksen mielipiteet ja vihdoin se kansanluulo,
että linnunrata oli määrätty olemaan öisin oppaana niille, jotka olivat
pyhiinvaellusretkellä apostoli Jakobin pyhättöön Compostelassa
Galiciassa (josta johtunee linnunradan keskiaikainen nimitys _Galassia_,
jota Dantekin käyttää).
[177] »_Nouse, voita_» = Kristukselle tarkoitetut hymnin sanat, joiden
alkuperä on tuntematon.
[178] Dante tahtoo osoittaa, ettei sielujen laulu ollut saanut häntä
unohtamaan Beatricen silmien kauneutta.