Podkolesin (yksin).
PODKOLESIN. Mitä minä todellakin olen ollut tähän saakka? Olenko minä
ymmärtänyt elämän merkityksen? En ole ymmärtänyt, en ole ymmärtänyt
yhtään mitään? Mikä on ollut minun poikamiehen elämäni? Mitä minä olen
merkinnyt ja mitä minä olen tehnyt? Olen vain elänyt, palvellut, käynyt
departementissa, syönyt, maannut, sanalla sanoen, olen ollut maailman
mitättömin mies ja tavallisin ihminen. Nyt minä vasta huomaan, kuinka
tyhmiä ovat ne ihmiset, jotka eivät nai. Ja jos ajattelee kuinka paljon
ihmisiä vaeltaa tuossa sokeudessa. Jos minä olisin jossakin
hallitsijana, niin antaisin määräyksen, että kaikkien pitää naida,
kaikkien ilman poikkeusta, niin että minun valtakunnassani ei olisi
ainoatakaan naimatonta ihmistä. Ajattele, että muutaman hetken perästä
minäkin olen jo -- naimisissa! Äkkiä saat maistaa autuuden makua, josta
vain saduissa saa lukea, sellaista ihanuutta, että et löydä sanoja
millä sen kuvailisit. (Hetken vaiettuaan). Mutta kuitenkin, sano mitä
sano, tuntuu niin omituiselta kun oikein ajattelee tätä asiaa: koko
elämäsi ajaksi, koko ijäksesi tulla sidotuksi toiseen, ja sitte ei auta
enää mikään vastaanpaneminen eikä katumus, ei mikään, ei mikään:
kohtalosi on ratkaistu, lopullisesti ratkaistu. Nytkin jo on aivan
mahdotonta perääntyä: minutin perästä vihille; poistuakin on
mahdotonta, tuolla odottavat vaunut ja kaikki muukin on valmista. Mutta
tokkohan se nyt on aivan mahdotonta päästä täältä pois? Luonnollisesti
aivan mahdotonta. Ovella ja kaikkialla on ihmisiä! Jos tahdot lähteä
pois, kysytään, miksi, mihin? Ei, on mahdotonta sitä tietä poistua!
Mutta ikkuna on auki, mitähän jos ikkunan kautta? Ei, mahdotonta, ja
myöskin epäsäädyllistä olisi ikkunan kautta. Ja sekin on korkealla.
(Menee ikkunan luo.) No, ei se nyt ole juuri niin korkeallakaan, yksi
kivijalka vain ja sekin matala. Mutta mitä minun on tehtävä. Hattuakaan
ei löydy. Kuinka minä voisin lähteä ilman hattua? Olisi epämukavaa!
Mutta eiköhän todellakaan voisi poistua ilman hattua? Jos olisi koettaa
-- vai mitä? Kyllä minä koetan. (Nousee ikkunalaudalle sanoen:) "Jumala
olkoon kanssani" (hyppää kadulle ja voivottelee.) Ah! kylläpä oli
korkealla. Ajuri hoi!
AJURIN ÄÄNI. Haluatteko?
PODKOLESININ ÄÄNI. Kanavalle Semenovin sillan viereen.
AJURIN ÄÄNI. Kymmenen kopeekkaa ei ole paljon.
PODKOLESININ ÄÄNI. Olkoon menneeksi! Aja!
(Kuuluu poistuvien rattaiden tärinä.)