Agafja Tihonovna (tulee sisään vihkiäispuvussa,
arkana, pää alaspainettuna.)
AGAFJA. Minä en itsekään voi tietää, mikä minun on! Taaskin hävettää ja
koko ruumiini vapisee. Ah! jospa hän olisi edes hetkeksi poistunut
huoneesta; oi, jospa hän olisi mennyt jotakin hakemaan, (Arkana
silmäilee ympärilleen.) Mutta missä hän on? Täällä ei ole ketään. Mihin
hän on mennyt? (Avaa eteiseen vievän oven ja puhuu:) Fjokla, mihin Ivan
Kusmitsh on mennyt?
FJOKLA. Hän on siellä.
AGAFJA. Missä siellä?
FJOKLA (Tullen sisään.) Hän istui täällä huoneessa koko ajan.
AGAFJA. Hän ei ole täällä, kuten näet.
FJOKLA. Mutta, ei hän ole täältäkään mihinkään mennyt, -- olen istunut
eteisessä koko ajan. Minä vain en tiedä, mihin hän on joutunut. Kenties
hän on mennyt toista tietä, keittiön kautta, tai kenties hän on
pistäytynyt Arina Pantelejevnan luo?
AGAFJA. Täti! täti!