Samat ja Agafja Tihonovna.
KOTSHKAREV. Neitiseni, minä toin nyt luoksenne tämän kuolevaisen, jonka
tässä näette. Ei vielä koskaan ole tavattu niin rakastunutta miestä, en
vihamiehenikään soisi olevan hänen sijassaan...
PODKOLESIN (Nykii häntä hihasta.) No, hyvä veli, sinä lasket liikoja.
KOTSHKAREV (Podkolesinille.) Ei se mitään, ei se mitään! (Agafjalle
hiljaa.) Olkaa rohkea, hän on niin hiljainen, älkää ujostelko.
Vaikuttakaa häneen suloisilla silmillänne, menkää lähemmäksi ja
nykäskää ilkiötä olkapäällänne. Olisitte muuten pukeutunut
lyhythihaiseen pukuun. Hyvähän tosin on tuokin puku, joka nyt on
yllänne. (Ääneen.) No, minä jätän nyt teidät molemmat toistenne
suloiseen seuraan! Menen vain hetkeksi ruokahuoneeseen ja keittiöön:
täytyy järjestää, sillä kokki saapuu kohta, jolta illallinen on
tilattu, kenties viinikin on jo tuotu... Näkemiin! (Podkolesinille.)
Rohkeutta, rohkeutta!
(Menee pois).