Podkolesin ja Agafja Tihonovna.
AGAFJA. Pyydän nöyrimmästi, istukaa.
(Istuvat ja ovat ääneti.)
PODKOLESIN. Neitiseni, pidättekö ajelemisesta?
AGAFJA. Kuinka, ajattelemisesta?
PODKOLESIN. Kesällä maalla on esim. sangen hupaista olla soutelemassa.
AGAFJA. Niin, joskus minä olen kävelemässä tuttavaini kanssa.
PODKOLESIN. Ei voi tietää, minkälainen kesä tulee.
AGAFJA. Olisi toivottava, että tulisi kaunis kesä.
(Molemmat vaikenevat)
PODKOLESIN. Neitiseni, mistä kukista enin pidätte?
AOAFJA. Niistä, jotka enin tuoksuvat -- neilikoista.
PODKOLESIN. Kukat sopivat erittäin hyvin naisille.
AGAFJA. Niin, onhan se hupaista askaroimista. (Äänettömyys.) Missä
kirkossa olitte viime sunnuntaina.
PODKOLESIN. Vosnesenskin kirkossa, mutta edellisenä sunnuntaina olin
Kasanin kirkossa. Muutoinhan on samantekevää, missä kirkossa rukoilee.
Vosnesenskin kirkko on vain paremmin koristettu. (Äänettömyys.
Podkolesin rummuttelee sormillaan pöytää.) Kohta tulevat Katarinanhovin
kansanhuvit.
AGAFJA. Niin, kuukauden perästä taitavat tulla.
PODKOLESIN. Ei täyttä kuukauttakaan ole enää.
AGAFJA. Varmastikin tulevat hupaiset juhlat.
PODKOLESIN. Tänään meillä on 8:s päivä (lukee sormillaan) yhdeksäs,
kymmenes, yhdestoista... kahdenkymmenen kahden päivän kuluttua.
AGAFJA. Ajatelkaa, kuinka pian.
PODKOLESIN. Minä en edes ottanut tätä päivää lukuun. (Äänettömyys)
Kuinka rohkeata tämä Venäjän kansa.
AGAFJA. Kuinka niin?
PODKOLESIN. No, nuo työmiehet. Uskaltavat seistä aivan talojen
räystäällä. Kävelin tässä erään talon ohitse ja satuin näkemään, kuinka
kalkitsi ja siveli seinää, aivan tavallisena työnään suoritti
tehtävänsä pelkäämättä mitään. Urhoollista väkeä.
AGAFJA. Niin. Missä paikassa tämä tapahtuikaan?
PODKOLESIN. Sillä kadulla, jota minä kuljen joka päivä departementtiin.
Minä menen näet joka aamu virkaani.
(Äänettömyys. Podkolesin alkaa uudelleen rummuttaa
sormillaan, vihdoin ottaa lakkinsa ja kumartaa.)
AGAFJA. Joko te lähdette?...
PODKOLESIN. Jo. Suokaa anteeksi, jos mahdollisesti ikävystytin teitä.
AGAFJA. Kuinka se voisi olla mahdollista! Päinvastoin, minun täytyy
kiittää teitä niin hupaisesta ajanvietosta.
PODKOLESIN (Hymyillen.) Mutta minusta kuitenkin tuntui siltä, kuin
olisin ikävystyttänyt.
AGAFJA. Ah, ette suinkaan!
PODKOLESIN. Ellei, niin sallikaa minun toisten, joskus illalla...
AGAFJA. Erittäin mieluista.
(Kumartavat toisilleen. Podkolesin poistuu.)