Samat ja Arina Panteleimonovna ja Agafja Tihonovna.
(Kaikki kumartavat.)
ARINA. Missä asioissa suvaitsette kunnioittaa meitä vierailullanne?
KANA. Näin sanomalehdistä, että haluatte ottaa vastaan puutavaran ja
halkojen hankinnan ja siitä syystä -- olen näet ulosottomiehen virassa
kruunun palveluksessa -- tulin kysymään, minkälaista tavaraa ja kuinka
paljon ja minkä ajan kuluessa te voitte hankkia.
ARINA. Vaikka mitään tilauksia emme otakaan vastaan, olemme kuitenkin
iloisia tulostanne. Mikä nimenne?
KANA. Kolleginasessori Ivan Pavlovitsh Kana.
ARINA. Pyydän nöyrimmästi, istukaa. (Kääntyy Shevakiniin.) Sallikaa
kysyä...
SHEVAKIN. Minäkin luin sanomalehdistä jonkun ilmoituksen. Annappa
lähden käymään, tuumin itsekseni. Ilma oli erinomainen, maa viheriän
ruohon peitossa...
ARINA. Mikä teidän nimenne?
SHEVAKIN. Entinen meriväenluutnantti Baltasar Baltasarovitsh Shevakin
2:n. Oli meillä myöskin toinen Shevakin, mutta se jo otti ennen minua
virkaeron, haavottui, hyvä rouva, polven kohdalta; kuula sattui niin
omituisesti, ettei se koskettanut polvea ollenkaan, vaan lävisti
jänteet ikäänkuin neulalla olisi ommellut, sillä tavalla nähkääs, että
kun sattuu hänen lähettyvilleen niin näyttää aivan siltä kuin hän
aikoisi iskeä sinua polvella takaapäin.
ARINA. Pyydän nöyrimmästi, istukaa. (Kääntyen Anutshkiniin.) Sallikaa
kysyä, missä asioissa saavuitte?
ANUTSHKIN. Naapurina. Asun aivan teidän naapurinanne.
ARINA. Suvaitsetteko asua kauppiaan vaimo Tulubovan asunnossa tuolla
vastapäätä.
ANUTSHKIN. En. Asun vielä Hiekoilla, mutta aijon aikaa myöten muuttaa
tänne naapuriksi tähän kaupunginosaan.
ARINA. Pyydän nöyrimmästi: istukaa. (Kääntyen Kotshkareviin.) Sallikaa
kysyä...
KOTSHKAREV. Ettekö todellakaan tunne minua? (Kääntyen Agafjan puoleen.)
Ettekö tekään, neiti?
AGAFJA. Minusta tuntuu, että en ole koskaan nähnyt teitä.
KOTSHKAREV. Koettakaapa muistella: varmastikin olette nähnyt minut
jossakin.
AGAFJA. En todellakaan muista, missä. Jollei se olisi ollut
Birjushkinien luona.
KOTSHKAREV. No, juuri siellä.
AGAFJA. Ah! Tiedättekö, mikä onnettomuus hänelle tapahtui.
KOTSHKAREV. Kuinkas muuten -- hän joutui naimisiin.
AGAFJA. Ei, mitä pahaa siinä olisi. Hän taittoi jalkansa.
ARINA. Ja pahasti taittoikin. Palasi myöhään kotiin hevosella. Kuski
oli juovuksissa ja kaatoi rattaat.
KOTSHKAREV. Niin, jotakin muistelen tapahtuneen: hän joutui naimisiin
tai taittoi jalkansa.
ARINA. Mikä nimenne?
KOTSHKAREV. Kyllä sanon -- Ilja Fomitsh Kotshkarev; sukulaisiahan me
olemme: vaimoni puhuu lakkaamatta teistä... Sallikaa, sallikaa (ottaa
Podkolesinin kädestä): ystäväni Podkolesin, Ivan Kusmitsh, hovineuvos,
ekspeditöörinä palvelee, yksin hoitaa kaikki asiat virkatoimessaan.
ARINA. Mikä nimenne?
KOTSHKAREV. Podkolesin, Ivan Kusmitsh Podkolesin. Tirehtööri on
virastossa ainoastaan näön vuoksi, tämä yksin hoitaa kaikki asiat, Ivan
Kusmitsh Podkolesin.
ARINA. Vai niin. Pyydän nöyrimmästi: istukaa.