Samat, Kotshkarev, Podkolesin ja Fjokla.
KOTSHKAREV (Podkolesinille.) Muista vaan pitää kuranssia, muuta ei
tarvita. (Katsahtaa ympärilleen ja kumartaa hiukan hämmennyksissään;
itsekseen.) Hitto vie, minkälainen väkijoukko! Mitä tämä merkitsee?
Ovatkohan nekin sulhasia? (Sysäsee Fjoklaa ja puhuu hänelle hiljaa.)
Miltä ilmansuunnilta olet koonnut tuollaisen varisjoukon -- hä?
FJOKLA (Puoliääneen.) Ei ne variksia ole, kunniallisia ihmisiä kaikki.
KOTSHKAREV (Fjoklalle.) Ei noista noista vieraista väliä, nukkavieru
kauhtanoita.
FJOKLA. Elä nuolase ennenkuin tipahtaa. Itselläsikään ei ole mitään
syytä ylvästellä: väliin saat leivättä lientä, väliin lientä leivän
kanssa.
KOTSHKAREV. Varmaankin noilla sinun rikkaillasi on reikä joka taskussa.
(Ääneen.) Mitä hän tekee? Tämä ovi luultavasti vie hänen
makuuhuoneeseensa.
(Lähestyy ovea.)
FJOKLA. Häpeämätön! Sanottiinhan sinulle, että hän on pukeutumassa.
KOTSHKAREV. Viis siitä! Mitä sillä väliä? Katsahdan vain hieman, ei
muuta.
(Tirkistää ovenraosta.)
SHEVAKIN. No, sallikaa minunkin tyydyttää uteliaisuuttani.
KANA. Sallikaa minun katsahtaa ainoastaan vilaukselta.
KOTSHKAREV (Katsoo edelleen.) Ei siellä mitään näy, hyvät herrat. Ei
voi erottaa, mikä siellä valkealta kuumottaa, onko se nainen, vaiko
tyynyn päällys.
(Kaikki tunkeutuvat kuitenkin ovelle ja koettavat tirkistää.)
KOTSHKAREV. Sss... joku tulee.
(Kaikki hyppäävät pois ovelta.)