Raskas päivä oli maaliskuun 28:s valkoiselle armeijalle ollut ja ylen
paljon oli se uhreja kysynyt. Heti aamulla oli hyökkäys alotettu ja
niin olivat valkoisten valiojoukot painaltaneet sakeassa kuulasateessa
yli aukean kentän kohti kaupunkia aikoen ottaa sen hinnalla millä
tahansa.
Mutta kalliiksi se oli tullut, sillä vastaan tuleva tulituisku oli
hirmuinen. Toinen toisensa jälkeen tupertui tantereelle, mutta
eteenpäin oli päätetty mennä, maksoi mitä maksoi!
Jääkärit näyttivät unohtaneen kaiken vaaran, he riehuivat pystyssä
kaiken aikaa muiden välillä maasta suojaa ja hetken lepoa etsien. He
tiesivät, miten paljon heistä riippui hyökkäyksen onnistuminen, heidän
oli joukkoja innostettava, rohkaistava. Mutta usein katkesi kesken sana
ja paikalleen pidättyi urho "näyttäen kuin miehen kuolla käy".
Niin oli loppuun kulunut koettelemuksen päivä, jonka iltaan mennessä
oli tuoni runsaan sadon niittänyt, kaataen armotta suuren osan
valkoisen armeijan parhaita poikia.
Mutta ei saanut masentua mieli, uudelleen oli yritettävä! Iltaan
hämärtyy päivä, huhtikuun 3:s — huomenna on se tapahtuva!
Jouko Toivonen tunsi nyt niin palavaa odotusta, että se teki hänen
olonsa milt'ei sietämättömäksi. Kuin kuumeisena hän valmisteli yöllistä
matkaa, joka oli määräävä tämän taistelun tuloksen.
Ja hän tunsi, kuinka entistä suurempi velvollisuuden kuorma oli
laskettu heidän, jälkeenjääneitten hartioille, heidän oli nyt
vastattava poistuneidenkin paikasta ja jatkettava työtä, joka
kaatuneilta tovereilta keskeytyi. Siksi paloi tulena nuori mieli,
kaksinkertaisin voimin, innoin kolminkertaisin hän nyt tapella tahtoi,
kunnes saavutettiin valkoinen voitto — — niin, tai ellei hän itse
siihen asti ehtisi, toki oman osansa sen hinnasta maksaisi.
Vihdoin viimeinkin alkoi odotettu hetki lähestyä. Jouko Toivonen on
valmiina jaellen miehilleen viimeisiä määräyksiä, kun paikka, missä he
seisovat, äkkiä leimahtaa valoisaksi kuin keskellä päivää. Venäläisen
kirkon torniin sijoitettu valonheittäjä on kiinnittänyt vaanivan
katseensa heihin. Vastenmieliselle tuntuu miehistä tämä silmäily. Mutta
samassa kuuluu kolme peräkkäistä tykinlaukausta ja ryssänkirkontornissa
väijyvän pedon silmä oli ainaiseksi sammunut.
Jo alkavat valkoisten tykit paukahdella ja alkaa armoton pommitus
valtakadun varsilla olevia taloja vastaan, joista punaiset ovat
karkoitettavat ennen etujoukkojen tuloa.
Pauke kasvaa valtavaksi ryskeeksi. On kuin maa perustuksiaan myöten
järkkyisi ja ilman pielet säikkyen vavahtelisivat.