Kun asia tuli vakavana totena kyläläisten tietoon, kummailtiin sitä
suuresti. Siinalla oli ollut heidän mielestään loistaviakin tarjouksia,
paljonkin parempia kuin Tommi, ja kaikki hän oli vaan karkoittanut
luotaan! Tommi ei ollut missään hyvässä maineessa kyläläisten kesken
rajupäisyytensä vuoksi ja Siinalle hän vaan kelpasi -- hänelle, joka
muiden suhteen oli ollut niin sanomattoman vaatelias.
Ei voitu Siinan vaalia kyllin ihmetellä.
»Kuinka sinä, ystäväni, tuohon Tommiin voit mieltyä?» kysyi eräs ystävä
Siinalta.
»Mitä moitittavaa hänessä sitten olisi?»
»Hän ryypiskelee ja on tavasta rajupäinen», sanoi ystävä.
»Kyllä minä hänet taltutan. Muuten on se minun oma asiani, eikä kuulu
sinulle vähän vähääkään. Kyllä ymmärrän, että tämä on ensimäinen kontti,
joita aiotaan minulle ruveta kantamaan, mutta sen sanon edeltäpäin,
etteivät ne minuun tee toivottua vaikutusta. -- Minä olen vaalini
tehnyt», sanoi Siina päättävästi.
Siihen kontinkantamiset sitten jäivätkin, sillä tieto Siinan päätöksestä
oli levinnyt kylälle.
Siina oli kihloissa ollessaankin yhtä ystävällinen ja kohtelias kaikille
ihmisille kuin ennenkin.
Silloin hän sattui kerran seurustelemaan erään arvossa pidetyn pojan
kanssa. He keskustelivat kauan, ja Siina oli avosydäminen kuten
ennenkin. Vihdoin esitteli poika, että tekisivät pienen kävelyretken
ihanan kesäillan viileässä. Siina suostui siihen, ja niin lähdettiin
liikkeelle. He eivät hakeneet syrjäpaikkoja, vaan kävelivät yleisillä ja
julkisilla teillä.
»Kuinka sinä voit tuohon Tommiin yhtyä», sanoi poika, ottaen Siinan
kädestä kiinni.
»Mitä moitetta hänessä sitten olisi?» kysyi Siina, samassa vetäisten
kätensä pois pojan kädestä.
»Semmoinen rajupäinen jörö.»
»Yhdellä on yksi vika, toisella toinen. Tommi on pohjaltaan
hyväsydäminen, ja kun hän oppii hillitsemään rajun luontonsa, tulee
hänestä miesten parahia. Siinä on varmasti minun osani, ja kukaan ei voi
asiaa toiseksi muuttaa», sanoi Siina lujasti ja päättävästi.
Kun Tommi sai tietää, että Siina oli ollut kävelyllä tuon pojan kanssa,
tuli hän sanomattoman mustasukkaiseksi. Ajatuksiinsa vaipuneena kulkea
myrrysteli hän yksinään eikä puhunut kellekään monta sanaa.
Yhtäkkiä levisi kylälle tieto, että Tommi oli pieksää mukiloinut tuon
pojan pahanpäiväiseksi, jopa niin, että poika joutui vuoteeseen.
Yleensä luultiin, että Siina ottaa nyt eronsa Tommista, mutta niin ei
käynyt. Tapauksen tietoonsa saatuaan haki Siina heti Tommin käsiinsä.
Sanaa lausumatta kävelivät he Ritulaan ja sulkeutuivat Siinan kamariin.
»Kuinka voit tuommoista tehdä? Oikein saa hävetä käytöstäsi», sanoi
Siina nuhtelevasti ja katsoi kiinteästi Tommia silmiin.
»Mitä hänen sitten tarvitsee tulla siihen liehtaamaan ja
sukoistelemaan», sanoi Tommi jyrkästi.
»Oletko todellakin niin yksinkertainen, että voit tuommoiset asiat siltä
kannalta ottaa! Pitääkö minun tekeytyä vihamieliseksi kaikille ihmisille
senvuoksi, kun olemme päättäneet kohtalomme yhdistää? Sinä olet aivan
syyttömästi lyönyt viatonta nuorukaista, sillä mitään sen enempää ei
siinä kohtauksessa ollut kuin tavallinen kohteliaisuus, jota me olemme
velkapäät kaikille ihmisille osoittamaan», sanoi Siina.
»Sinä siis aiot hyljätä minut», sanoi Tommi jurosti.
»En, sitä en tee, vaikka vielä mitäkin tulisi. Mutta sinun tulee pyytää
anteeksi ja muutenkin hyvittää hänet, sillä minä en suvaitse, että
jättäisitte noin ruman rikoksen sovittamatta», sanoi Siina ja samassa
kiersi hän kätensä Tommin kaulaan.
Tommi heltyi ja tuli nöyräksi kuin lammas; Siina olisi voinut kääriä
hänet vaikka sormensa ympärille. Kyyneleet vierivät Tommin silmistä ja
hän lupasi mennä oitis sovittamaan rikoksensa.
Siina kävi usein hoitelemassa syyttömästi rusikoidun pojan haavoja,
mitkä eivät kovin pahoja olleetkaan, ja pian toipui potilas.
Tällä tavoin saatiin tuo ruma asia sovitetuksi niin, ettei se mitään
pahempaa jälkeä jättänyt.