Näin hän lauloi, ylpeänä kuin kuningas, raskaana ja keltaisena kuin
keisarikruunu.
Ja minä seisoin juuri hänen ylitsensä kumartuneena kuunnellen hänen
tässä ympäristössä niin outoja säveliään, kun huomasin yrttitarhan
äkkiä ruusunpunaisesta kohteesta valkenevan ja tunsin lähenevän minua
ylhäisemmän.
Kohotin katseeni ja näin Neitsyt-Äidin kulkevan yli kukkien minua
kohti.
Ja niin herkkä oli hänen hellyytensä, ettei korsi taittunut hänen
käydessään, ja niin keveät olivat hänen askeleensa, ettei kastehelmi
maahan läikähtänyt.
Ei hän tullut minun tyköni taivaallisessa loistossaan eikä astunut
minun eteeni elämäni aurinkona. Hän tuli hienona ja heleänä kuin alkava
aamurusko, nuoruuden ja viattomuuden rauha kukki hänen kulmillaan,
mutta hänen silmänsä olivat kauniit ja lempeät kuin kaksi suurta
orvonkukkaa, ja niistä säteili minua vastaan sanomaton hyvyys, jonka
vertaista minä en ollut nähnyt milloinkaan enkä kuvitellut edes
mahdolliseksi maassa tai taivahissa.
Eikä hän huikaissut minua vaatteittensa valkeudella, eikä korkeutensa
kunnialla minua maahan pakottanut. Mutta hän pysähtyi minun eteeni
pyhänä ja hiljaisena ja ojensi kätensä minulle ja esti siten minut
hänen eteensä polvilleni lankeamasta:
--Sinä olet hyvä, hän sanoi, yhtä hyvä kuin minäkin. Minä uskon sinuun.
Miten saatoin minä vastata niin yliluonnolliseen, niin ylitaivaalliseen
hyvyyteen?
En muuten kuin tulemalla sellaiseksi kuin hän minun olevan kuvitteli.
Hän uskoi minuun, _Hän_, Yli-aistillinen.
Hän piti minua vertaisenaan, Hän, Neitsyt-Äiti, johon minä olin
lapsuudestani saakka katsonut ylös kuin aamutähteen, jota minä olin
rakastanut siitä saakka kuin opin omintani rakastamaan ja jonka
tunnustusta minä olin tavoitellut kaikessa, mikä oli minusta näyttänyt
etsimisen ja pyrkimisen arvoiselta!
Samassa tunsin, että tapahtui suuri muutos minussa.
Minä kirkastuin. Minä tulin hänen kaltaisekseen. Putosi pois
viimeinenkin tomunverho meidän väliltämme, ja minä seisoin hänen
edessään ikinuorena ja säteilevänä kuin se Jumalan kuva, joksi olin
luotu ajan alusta ja jota hän oli säilyttänyt alla sydämensä
aikakaudesta aikakauteen.
Niin yhdyin minä hänen kerallaan Hengessä ja Totuudessa. Ja niin olin
minä valmis astumaan hänen kanssaan sisälle unelmieni kaupunkiin.