Joudutin askeleitani, sillä sielussani oli todellakin syttynyt palava
halu nähdä ja kohdata hänet.
Kuitenkaan en voinut olla eräältä suurelta, punaiselta kukalta tien
ohessa kysymättä:
--Kuka olet? Miksi kimallat kuin aamukaste? Miksi hohdat kuin
hurmelampi? Oletko eläessäsi paljon verta vuodattanut ja kiiltävätkö
kylvämäsi kyyneleet nyt omissa silmäripsissäsi?
Mutta heti sen sanottuani minä kaduin, että olin häntä niin kovasti ja
armottomasti puhutellut, sillä hän nyykäytti päätänsä vain hiljaa
minulle ja katsoi kuin jonnekin kauas entisen elämänsä kangastukseen.
Mutta hänen äänensä soi kuin laulu, kun hän vastasi minulle:
»Tunnen teidät, te myrsky-ihmiset! Myöskin minä olen ollut teidän
kaltaisenne.
Te käytte kuin miekka läpi maailman. Ei mikään saata teitä pidättää. Ei
mikään kahle kestä teitä eikä mikään rautaportti ole kyllin luja teitä
lukitsemaan.
Neron salama asuu teissä. Jumalan myrsky kylkee teidän kantapäillänne.
Jos joku nousee teitä vastaan, te kohotatte tapparanne ja lyötte hänet
kuoliaaksi ja vaellatte edelleen yhtä hyvällä omallatunnolla kuin susi
syö veljensä tai tuuli, joka kaataa hongan lakkalatvan ja menee pois ja
humisee edelleen.
Te olette maailman valtiaat. Te laaditte sen lait ja asetukset. Te
säädätte, mikä on kaunista ja rumaa ihmisten lasten kesken, mikä
oikeata ja väärää, mikä totta ja epätotta.
On turha teitä vastustaa. Te voitatte aina, sillä aikakauden henki
puhuu teidän suunne kautta.
Ette te ole mitään yksityisiä miehiä. Miljoonien aivoilla te
ajattelette. Miljoonien ja jälleen miljoonien käsivarret työskentelevät
teidän eduksenne.
Pyhän Hengen ritareita te olette. Jumala toteuttaa teidän kauttanne
tahtonsa maailmassa. Te saatte rikkoa mitä hyvänsä ja ketä vastaan
hyvänsä, sillä teissä asuu korkeampi tarkoitusperä. Mutta ette te pääse
Totuuden kaupunkiin.
Totuuden orjia te olette. Teidän on sitä toteltava, teidän on aina
oltava sille uskollisia. Se vaatii teidät joka hetki toimimaan juuri
niin eikä toisella tavalla.
Siksi on teidän uudestaan synnyttävä, että Rakkaus saisi teidän
kahleenne kirvoittaa.»
Hiivin pois hiljaa hänen läheisyydestään, sillä pelkäsin, että hän
heräisi minun katseestani. Kaikesta päättäen ei hänellä ollut enää
monta tuokiota uudestasyntymiseen.