--Vanhus vakava, harmaahapsi! Sama on matka meillä. Sallinet, että
saattelen hiukan sinua?
--Tie kuuluu meille kummallekin.
--Mistä tulet? Minne riennät niin keveillä askelilla?
--Tulen käräjäpaikalta. Riennän kotiin, missä monet vieraat minua
odottavat.
--Vietät pitoja siis? Voitko tehdä sen todellakin hyvällä
omallatunnolla?
--Miksi en voisi päätettyäni hyvin päivätyöni?
--Olet jakanut oikeutta siis? Tiedän sinua kihlakunnan tuomariksi
mainittavan.
--Se olenkin. Jaan oikeutta maan lakien mukaan.
--Ja olet ehkä tänäänkin tuominnut monta ihmistä vankilaan?
--Kyllä. En ole voinut välttää sitä.
--Etkö milloinkaan pelkää erehtyväsi?
--Ihminen voi aina erehtyä. Mutta sitä varten ovat ylioikeudet
olemassa.
--Entä jos nekin erehtyvät?
--Sitä varten on olemassa prokuraattori. Et suinkaan tahtone väittää
meidän kaikkien lain hengestä erehtyvän?
--Saattaisihan sekin olla mahdollista. Mutta myös laki itse voi olla
väärä.
--Väärä se ei voi koskaan olla, korkeintaan vanhentunut.
--Kuinka niin? Miten selität sanasi?
--Mikään laki ei olisi koskaan tullut laiksi, ellei se ainakin joskus
olisi vastannut kansan oikeustajuntaa.
--Mutta myös tuo oikeustajunta voi olla väärä.
--Ei milloinkaan. Kansa on aina oikeassa, sillä sen ääni on Jumalan
ääni.
--Kuitenkin ovat monet kansanjohtajat siitä usein erehtyneet.
--Silloin he eivät ole kyllin herkällä korvalla sitä kuunnelleet. Sillä
tuo ääni voi joskus olla hiljainen kuin kuiskaus, vaikka se taas toisin
vuoroin voi pauhata pauanteena.
--Sitäkö kuuntelet siis kansalle oikeutta jakaessasi?
--Tutkin ja tuomitsen parhaan ymmärrykseni mukaan. Tavallisesti kaikuu
kansan ääni jo kyllin selvänä minun omasta oikeustajunnastani.
--Ei ystävyys eikä vihamielisyys sitä pimitä siis?
--Ei. Olenhan tuomari, tunnen ylevän virkani vastuunalaisuuden.
--Eivätkä mitkään muutkaan yksityiset syyt koskaan vaikuta tuomioosi?
--Eivät milloinkaan. Teen kaiken tuomarivalallani.
--Se on siis _niin_ pyhä sinulle?
--Kyllä. Kun istun sillä istuimella, en tiedä mitään sitä korkeampaa.
--Siksikö, että olet pannut sielusi autuuden pantiksi siitä?
--Miten lienee. Tunnen joka tapauksessa istuvani silloin kaikkivaltiaan
Jumalan kasvojen edessä.
--Tunnet itsesi Jumalan sijaiseksi?
--Ehkä niinkin. Edustanhan silloin Hänen itsensä asettamaa esivaltaa.
--Päätin äskeisestä puheestasi sinun kansan oikeustajuntaa edustavan.
--Voit niinkin sanoa, sillä sekin on Jumalasta.
--Miksi et siis jätä tuomiota Hänelle? Hän on sanonut: »Älkää tuomitko,
ettei teitä tuomittaisi!»
--Siksi en teekään sitä koskaan yksityisenä henkilönä. Mutta tuomarina
olen minä Hänen ajallinen välikappaleensa.
--Siis tiedät myös, että Hän on pitkämielinen ja hyvä?
--Kyllä. Siksi muistutankin aina mieleeni tuhatvuotista
tuomarisääntöäni, joka sanoo: »Parempi päästää kuin langettaa.»
--Seuraatko sitä myös omassa oikeustoimessasi?
--Kyllä. Aina, kun rikos on epäselvä.