--Miksi kynnät, kyntäjä?
--Sekin kysymys! Teen työtäni, elän pellostani.
--Etkö pelkää peltosi poutivan tai hallan käyvän vieraana halmeellasi?
--Minun tehtäväni on vain kyntää ja kylvää. Kasvu riippuu kaiken hyvän
antajasta.
--Onko ehkä joskus onnettomuus kohdannut sinua?
--Usein. Mutta eletty on, Jumalan kiitos, tähän päivään asti.
--Mitä olet silloin tuuminut? Mitä olet ajatellut pahan päivän päälle
sattuessa?
--Onni yksillä, kesä kaikilla, olen ajatellut. Ja sitten jälleen
tuuminut, että se varmaan on ollut niin sallittu minun kohdalleni.
--Eikö mikään sinussa ole noussut kapinaan?
--En ymmärrä, mitä tarkoitat. Eihän voi kapinoida vastaan kohtaloa.
--Etkö koskaan ole sellaisina hetkinä syyttänyt Jumalaa sielusi
sisimmässä?
--Mahtaisihan se paljon parata syyttämisestä!
--Mutta sen sijaan olet varmaan syyttänyt itseäsi?
--Lie tuota ollut syytä minussakin.
--Olet pitänyt sitä koettelemuksena? Olet tuntenut itsesi suurimmaksi
syntiseksi Hänen edessään.
--Lie tuota tullut tehdyksi sen verran syntiäkin. Ja onhan se saattanut
olla Jumalan koettelemustakin.
--Oletko rukoillut Häntä silloin avuksesi?
--Harvoinpa sitä on tainnut tulla tehdyksi minun kohdaltani. Mutta
eukko on kyllä rukoillut.
--Etkö ole muistanut, että missä hätä on suurin, siellä on apu lähinnä?
--Ei ole sattunut niin suuri hätä.
--Käytkö kirkossa?
--Käynhän toki, ja vielä kerran vuodessa ripilläkin.
--Ja viljelet muutenkin sanaa?
--Joskus. Mutta vaari on ahkera lukumies.
--Siis uskot Jumalaan?
--Totta toki. Enhän minä mikään pakana ole.
--Ja maksat verosi säännöllisesti?
--Kyllä. Sekä kunnalle, kirkolle että valtiolle.
--Sinä olet siis, kuten sanotaan, uskollinen ja Herraa pelkääväinen
alammainen?
--Mikä häntä lienee! Mutta saattaa niitä olla esivallalla pahempiakin.
--Entä jos nyt joka tapauksessa ja kaikista hyvistä avuistasi
huolimatta sittenkin joutuisit helvettiin?
--Eihän Jumala toki niin kovaksi ruvenne.
--Toivot pääseväsi siis taivaaseen?
--No, jos nyt en aivan sinne ylimmäisille sijoillekaan, niin ehkä
sentään esikartanoihin.
--Mihin perustat tuon autuudentoivosi?
--Ka, siihen, mihin muutkin. Tietysti Jesukseen Kristukseen.
--Etkö tiedä, että Hän ei tullut lakia ja profeettoja päästämään, vaan
täyttämään?
--Hänhän ne täytti.
--Ja että Hän vaatii jokaiselta täysin nuhteetonta vaellusta juuri
tässä elämässä?
--Harvallapa meistä taitaa niin lumivalkea omatunto olla. Ja lupaanhan
minä luonnollisesti katua kaikki pahat tekoni viimeisellä hetkelläni.
--Mutta ellet ehtisi katua? Jos kuolisitkin äkkikuolemalla?
--Se olisi pahempi se. Mutta siitä Herra Jumala meitä hyvästi
varjelkoon!
--Myöntänet joka tapauksessa, että silloin, ilman Luojan erikoista
laupeutta, joutuisit kaiken todennäköisyyden mukaan iankaikkiseen
kadotukseen.
--Siltähän se näyttää. Mutta vaikeata minun on sittenkin sitä saada
päähäni.
--Kuinka niin vaikeata? Oletko tehnyt niin paljon ja niin erikoista
hyvää eläessäsi, että tohdit siinäkin tapauksessa turvata Luojan
rajattomaan laupeuteen?
--En ole tehnyt mitään erikoista pahaakaan.
--Siis _sillä_ perusteella?
--Niin, ja sillä, että tämäkin elämä on ollut jo kyllin kovaa ja
työlästä minun kohdaltani. En saa päähäni, että vielä olisi tulossa
tiukempaa.
--Ja kuinka luulet käyvän naapuriesi? Uskotko heidänkin kaikkien
pääsevän Jumalan päivän valkeuteen?
--Soisin sen mielelläni heille, sillä he ovat kaikki minun hyviä
ystäviäni ja kylänmiehiäni.
--Anotko samaa kaikille ihmisille?
--Hennon kaiketi minä puolestani. Mutta onhan niitä kaikenkaltaisia
mustalaisia ja rakkareita, joita varten helvetti saattaa olla hyväkin
olemassa.