--Kuningas korkea! Onko sinulla tuokion aikaa kuulla minua?
--Mitä? Kuka tuo on? Kuinka hän on tänne tunkeutunut?
--En puhu omalla suulla. Suuremmat ovat minut tänne lähettäneet.
--Näen, että olet profeetta. Mitä tahdot minusta?
--Tahtoisin tehdä sinulle eräitä kysymyksiä.
--Kysy!
--Kuningas korkea! Tiedätkö jotakin Jumalasta?
--Kuinka en tietäisi Hänestä minä, joka juuri olen kuningas Hänen
armostaan?
--Muistatko kiittää Häntä myös ylhäisestä asemastasi?
--Teen sen joka päivä aamu- ja iltarukouksissani. Mutta minun asemaani
seuraavat myös raskaat velvollisuudet.
--Rukoiletko myös voimaa Jumalalta voidaksesi hyvin ja oikein täyttää
niitä?
--Kyllä. Ja jos sen joskus unohtaisinkin, tekevät pappini ja piispani
sen minun puolestani kautta valtakunnan.
--Ja valtakuntasi kukoistaa?
--Katso ympärillesi! Näet, että voin sisäisellä ylpeydellä sovittaa
itseeni raamatun sanat: »Sen päällä on kuningas valtakunnassa, että
kedot kynnettäisiin.»
--Ajattelet siis kaikessa vain alammaistesi hyötyä ja menestystä?
--Mitä voisin minä muuta ajatella? Olenhan minä maan isä. Siis on minun
lapsistani huoli pidettävä.
--Ja he tuottavatkin varmaan paljon huolta sinulle?
--Monet unettomat yöt olen valvonut heidän vuokseen vuoteellani.
--Oletko pyytänyt silloin neuvoa Jumalalta?
--Olen rukoillut, että Hän valistaisi minut oikeudessa ja viisaudessa.
Mutta sittenkään en ole aina ollut varma siitä, mikä olisi ihmisille
parhainta ja Jumalalle otollisinta.
--Tiedän, että olet hurskas ja hyvä kuningas. Mutta muistatko aina
myös, että Hän ennen kaikkea on rauhan ja rakkauden Jumala?
--Koetan pitää sitä mielessäni. Mutta Hän on myöskin vanhurskas ja
kiivas Jumala.
--Seuraatko siinäkin Hänen esimerkkiään?
--Ei kanna turhaan miekkaa esivalta. Mutta tunnustan, että se on ehkä
raskain kaikista minun kantamuksistani.
--Hän on sanonut: »Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.»
--Hän ei ole sillä ijäisen oikeuden eikä itse-säätämänsä esivallan
miekkaa tarkoittanut.
--Mutta Hän on sanonut myös: »_Älä tapa_!»
--Siksi onkin yleviin oikeuteni armahtaa kuolemaantuomittuja.
--Kuitenkin käyt sinäkin sotia.
--Koetan välttää niitä niin paljon kuin mahdollista. Mutta jos
vihollinen hyökkää minun maahani, on minun pyhä velvollisuuteni sitä
asevoimalla puolustaa.
--Etkö itse koskaan alota hyökkäyssotia siis?
--En.
--Etkä koskaan ole edes välillisenä syynä niihin?
--Koetan elää sovussa kaikkien naapurieni kanssa. Mutta heidän
joukossaan on toisia, joita eivät elähytä samat tarkoitusperät.
--Mistä tuo johtunee?
--He tahtovat riistää meiltä väkivallalla ja miekka kädessä, minkä me
olemme rauhan työllä ja ahkeruudella saavuttaneet.
--Ja silloin taistelee rauhan Jumala teidän puolellanne?
--Silloin johdattaa Hän sotajoukkojamme. Silloin kuulevat he Hänen
äänensä meidän tykkiemme jylinästä.
--Mutta heidänkin puolellaan tykit jylisevät.
--Ne eivät merkitse mitään meidän rynnätessämme. Sillä meidän
puolellamme on _oikeus_ ja sen Jumala kuulee meidän esirukouksissamme.
--Hekin rukoilevat Jumalaa.
--He herjaavat verisesti Häntä anomalla, että Hän vääryyden ja
väkivallan asiaa avittaisi.
--Mutta kuitenkin! Jos kaikesta asiasi oikeudesta huolimatta sattuisit
sittenkin tappiolle joutumaan?
--Mahdotonta!
--Eikö tuollaista ole koskaan koko hallitusaikanasi tapahtunut?
--Kyllä. Kerran.
--Kuinka sen selität?
--Minä en mielelläni muistele sitä. Mutta se oli koettelemus, jonka Hän
lähetti kansalleen.
--Uskot, että kansasi on Jumalan valittu kansa siis?
--En voi epäillä sitä nähdessäni niitä ihmetöitä, joita Hän on tehnyt
tämän kansan hyväksi.
--Hän pitää siis aivan erikoisesti huolta siitä?
--Kyllä. Ja siitä päätän minä, että Hän on myös aikonut sen suhteen
jotakin aivan erikoista.
--Siis mitä? Sinä et voi arvata sitä?
--En. Mutta minä uskon, minä tunnen, minä tiedän...
--Etkö juuri päässyt myöntämästä, ettet tiedä mitään?
--Kyllä. Ja kuitenkin minulla on vankkumaton varmuus täällä sydämeni
syvimmässä, että tämän kansan vielä kerran täytyy tavalla taikka
toisella tulla maailmaa vallitsevaksi.