ELLA (Hyppää oikealle, jossa häntä vastaan ovella tulee rouva Raunio,
puettuna kauniiseen kapottiin). Tässäpä mamma tuleekin.
ROUVA RAUNIO. Arvasinhan kamreerin olevan täällä, kun kuulin Ellan niin
iloisesti nauravan. Hyvää huomenta! (Lager suutelee rouva Raunion
hänelle ojentamaa kättä). Tehkää niin hyvin, istukaa! Mitäs Ella juoksi
hakemaan? Tahtoiko kamreeri jotakin?
ELLA. Kamreeri oli niin hyvä ja tuli ilmoittamaan meille, että Judic
tänään näytteleekin "Ninicheä" "La petite baronnen" sijasta.
ROUVA RAUNIO. Kiitän sydämmestäni, kamreeri Lager. Te olette aina niin
huomaavainen ja kohtelias.
LAGER. Se oli vain pyhä velvollisuuteni, arvoisa rouva.
ELLA. Ja mamma! Pappa sanoi jo, että me saamme mennä teatteriin.
Menemmehän me?
RAUNIO. Kultaseni, enhän minä sanonut mitään.
ROUVA RAUNIO (Leppeästi). No, niin Georges. Sinähän olet aina niin
myöntyisä etkä välitä siitä, missä me olemme. Sitä paitsehan saat
rauhassa tehdä työtä, kun me olemme poissa. (Herra Raunio kohouttaa
vain hartioitaan). Tietysti, Ella, menemme. Sinnehän menee koko
Helsinki. Kuinka meidän sitte sopisi olla poissa!
LAGER. Arvelin sentähden, että olisi ajoissa hankittava piletit,
sillä...
ROUVA RAUNIO. Tietysti, tietysti! Ehkä sinä, Georges, olet niin hyvä ja
menet meille ostamaan. Sinullahan ei tänään taida olla mitään
tekemistä, — tarkoitan kiireisiä töitä.
(Raunio katsoo ihmeissään rouvaansa).
LAGER. Ei millään muotoa, arvoisa rouva. Sen suvainnette antaa minun
toimekseni. Minä teen sen niin mielelläni.
ROUVA RAUNIO. Olen suuresti kiitollinen, jos tahdotte olla niin
ystävällinen. Mutta ainoastaan yhdellä ehdolla rohkenen vaivata teitä.
LAGER. Oi, tehkää niin hyvin! Vaikka kymmenellä, vaikka sadalla.
ROUVA RAUNIO. Ja se on, että kun tulette takaisin, niin jäätte meille
päivälliselle ja sitte menemme kaikki kolme yhdessä teatteriin.
(Raunio lyyhistyy kummastuneena yhä syvemmälle nojatuoliinsa).
LAGER. Kiitän nöyrimmästi. Se on oleva minulle ääretön kunnia.
ELLA. Mamma, mitäs jos minä menisin samalla vähän kävelemään?
LAGER. Tulkaa, neiti Ella! Se on oleva erittäin hauska.
ROUVA RAUNIO. Mene vain, koska kamreeri on niin hyvä ja ottaa sinut
mukaansa!
LAGER. Tietysti minä vain pyydän teiltä siihen nöyrimmästi lupaa,
arvoisa rouva.
ELLA (Hypähtää iloisesti äitinsä luo; puolikovaan). Sittehän saan ottaa
uuden hattuni ja plyyshipalttoon päälleni?
ROUVA RAUNIO (Myöskin puolikovaan). Luonnollisesti; ja koeta nyt olla
ystävällinen ja miellyttävä.
(Ella juoksee eteiseen pukeutumaan, hänen perässään menee Lager).
LAGER (Auttaessaan Ellaa pukeutumaan). Tietysti otamme
baignoire-looshin, niinkuin aina ennenkin?
ROUVA RAUNIO (Joka seisoo eteisen ovella, salissa). Mieluimmin istun
baignoire'ssa, mutta jos ei siellä satu enää paikkoja olemaan, niin
ottakaa parhaimmat, mitkä saatte. A propos, Ella, poikkea samalla
Catanille ja tuo jotakin hyvää! Kas tässä minun porte-monnaie'ni. No,
au revoir, kamreeri Lager, ja terve tullut takaisin, muistakaa se!
LAGER (Pannen kätensä sydämmelleen). Nöyrin palvelijanne!
(Ella suutelee äitiään ja lähtee Lagerin seurassa).
ROUVA RAUNIO (Palaa takaisin ovelta ja näkee miehensä samassa
asennossa, nojatuoliin lyyhistyneenä). Kuinka juro sinä olet, Georges!
Istut siinä kuin mikäkin muumio, koko ajan sanaakaan sanomatta, etkä
nouse edes ylös saattamaankaan. Uponnut olet tuoliisi, aivan kuin
olisit maan alle vajoamaisillasi.
RAUNIO (Hetken äänettömyyden kuluttua kohotakse ylös). Niin, sinä olet
oikeassa. Minä olen todellakin maan alle vajoamaisillani ja tahtoisinpa
mielelläni sinne vajotakin.
ROUVA RAUNIO. Vai ovat asiat taaskin sillä kannalla ja tietysti on
taaskin syy minun?
RAUNIO. Hm!
(Jälleen hetki vaitioloa).
ROUVA RAUNIO. Puhu sitte, sillä tiedäthän, ett'en rakasta tuollaisia
pausseja ja merkkejä.
RAUNIO. Jospa siitä olisi hyötyä, tuosta puhumisesta! Jospa se edes
auttaisi! Jospa sinä ottaisit osaa minun huoliini!
ROUVA RAUNIO. Arvasinhan, arvasinhan minä. Ja mitä huolia ne sitte
taas ovat olevinaan, jotka sinua niin raskaasti painavat?