Niin kaino oli Anna ja niin arka tekemään mitään, mikä oli hullua,
ettei hän lähettänyt näitä rivejä suoraan Allanille, vaan pani ne
Britan kirjeeseen ja pyysi häntä lähettämään ne edelleen, jos se hänen
mielestään kävi päinsä.
Britan mielestä se kyllä kävi päinsä. Hän tuli iloiseksikin pienen
kainon sisarensa äkillisestä toimeliaisuudesta. Hän kirjoitti Allanille
kirjeen, ja pani sen mukaan Annan kirjelappusen.
"... Jos tahdot vastata hänelle", lopetti hän, "niin lähetä vastaus
minulle edelleen lähetettäväksi, sillä isän ja äidin on tarpeetonta
saada mitään tietoa tästä."
Noin viikko jälkeenpäin Anna sai Britan kirjeen sisällä kirjelapun
Allanilta.
"Kiitos hyvyydestäsi, kun kirjoitit nuo sydämelliset sanat! Koska
kunniani kautta olen luvannut isällesi olla puhumatta sanaakaan
rakkaudesta sinulle nyt, en katso olevani oikeutettu sitä
kirjoittamaankaan. Voi hyvin ja pysy terveenä ja iloisena, neito
Valkolilja!