MITE KUOKKAVIERAELLE LIEHKA ANNETTII.

Ukko Mikkolaesta sanotaa vanaholliseks. Ja siltä se ulukokuoresta

peätellessä näyttääkii, sillä ku on voatteet kotjkankaesta ja villat

kotjlampaesta. Eikä se kerikkotukastakkaa tykkee, voan pittää

leikkutukan, jossa on jakkaus keskellä peätä, niinku mikäkii valtaoja.

Jos kuetennii kuka ossoo tirkistöö syvemmälle, niin peäsöö hetj

huohmoomaa, että sarkataki alla on syvän, jossa on ymmärtämystä kaekkii

uusaekaesii hyvvii rientoehi ja harrastuksii. Niimpä esmerkiks sen

innostus lauluu ja soettoo on miltei sen hengelle jokapäeväestä leipee,

ompa se pannunna puhtija lapsiisakkii, niin että tytär ja poeka alakaa

jo kilipailla viulun soettotaejjossa isäsä kansa. Ja vaekka

uskonnollissuus sen mielalassa on voemakkaana virtauksena, ei se

kuetenkaa kammo lähtee esmerkiks häehe soettoniekaks, se neät sannoo,

että ite Lutteerussii myöntää heäilon. Männöö se sivistävvii

iltamiinnii ja muehe tillaesuuksii soettamaa ja laulamaa. Mut parraenta

on olla pyytämätä sitä nurkkatanssiloehe ja jos jonniilaesii kevveisii

tillaesuuksii; sillon ukko antaa sarvipäesiä sanoja, jotka pyytäjöehe

korvat pannoo tillijä soemaa.

Poekkeukse tässä suhteessa tekköö kuetennii talakouvet, etennii

pottaattitalakouvet, joehi se soattaa männä kylläännii soettamaa. Ja

omassa talossaa se seännöllisest pittää talakouksia, etennii

pottaatitalakouksia. Ku tiijjetää, että Mikkolaesessa soa sillon

tanssija mahasa täyvveltä, tulloo talakousväkkeekii niin paljo, ku

pottaattipellolle suennii soppii. Eikä siinä ennätetä vanaheta, ennenku

pottaatit on tullunna kuoppaa pistetyks. Ja siitä joutuvaesuuvvesta se

ukko Mikkolaene vasta tykkeekii, niin että se sitte talakoustanssia

soettaassaa polokoo jalakoo, keikuttelloo peätää ja vettää viuluvaa

niin että karsta seiniltä tippuu. On kuetennii olemassa yks niks, mikä

sen talakousriemun kokonaesuutta on aena häerinnä, nimittäe:

kuokkavieraat. Niitä, neät, ei ukko Mikkolaene soata ollenkaa kärsiä.

Ja suoraa puhhuissa onnii huono ja ilikee tapa tulla kuokkavieraeks,

vieläpä monissa tappauksissa ilikeyttä harjottammaa. Ja ku niitä,

vaekka ukko Mikkolaese mielpije tiijettii, kuetenni aena ilimesty, olj

ukko turrillaa ja soettikii voan iliman turruutusta sekä lopetti

tanssimiset tavallista aekasemmi.

Mistee lie tänä syksynä johtunna, että kuokkavieraeta muutama viikko

sitte piettyy talakoutee olj tullunna kukkurapeämitalla. Ku ukko sen

huohmas, keänty se toas turrillee, vaekka oes tahtonna oekee repäsevvöö

meininkijä pittee sen takija, että pottaatit nous melekei ku itestää.

Ja kovi rohkeita ne kuokkavieraat tälläkertoo näytti olovannii. Ne

kyllä ei syömää pakkautunna, voan kuetennii jo talakousväe syyvvessä

kokkoontu tuppaa kahtoo toljottammaa ja tanssimista outtoo vokottammaa.

Ku sitte tanssiaeka alako ja ukko rupes poekasa ja tyttäresä kansa

kokkeilemmaa, onko viulut yhessä eänessä, luul kuokkavieraat sitä jo

tanssisoetoks ja niitä ryykäs monta monituesta parija tanssimaa.

— Ensinkös varikset ja sittekö vasta ne, jotka on vaevoo nähnynnä?

sano ukko Mikkolaene kovvoo ja jottae muutae hiljoo suhaht lastesa

korvaa.

Ja ku nämä sanat olj tullunna lausutuks, alako ukko lastesa kansa

soettoo Virskirjan virttä, vieläpä lauloo hyrrittikkii sitä. Sillon

lattijalle tanssiasentoo kokkoontunneet kuokkavieraat seisaht, niinku

kantoo, ja hajjaantu yks sinne, toene tänne.

Mut ku ukko lapsinee lopetti virre soettamise ja yritti koettoo, onko

viulut yhessä eänessä, ryntäs kuokkavieraat toas lattijalle lähteeksee

tanssimaa. Mut hetjpaekalla muuttu soetto virreks, oekeempa hartaaks

veisoomise ohella. Ja tämä tapahtu puolkymmentä kertoo. Sillon vasta

kuokkavieraat honos, mittee kohalta kenkä puristaa, ja alako yksitelle

ja joukossakkii luekkia tuvasta ulos — häntä häppee vuoks koepii

välissä. Ku viimmene kuokkavieras olj poestunna, rupes ukko ja molemmat

lapset vetelemmää viuluestaa imelöetä polokkia ja valssija ja niitä

tulj oamupuolelle yötä, niinku turki hihasta, jotta tuski

jeähyttelemässä ennätettii käyvvä. Ja niin on talakousväk jäläkeepäe

sanonna, ettei millonkaa ennen ou Mikkolaesesaa kengänpohjija ja

lattijapalakkia niin perinpohjasest silitetty, ku viime talakouvessa.

Ite ukko toas uskoo, ettei tämä erä perästä kuokkavieraeta häne

talakouteesa tule.

Eikä tarvihe tullakkaa!

Piimälasku ja kokkelpiimee · 第 33 / 38 题