— Eihää ne kasva Atlannin aallot
ruusuja punasia,
vaekka ne on tuutinna Ametriikin rantaan
poikia tuhansia.
Sillä tavalla se mies lauloo hujjautti soatuvaa istumapaeka junavaunun
penkille. Sen jäläkee se alako puhella tuttavallisest jokkaeselle
outtamata kysymystä taekka vastausta. Jos koerra oes karvoesta
katoltava ja mies voatteistaa, tekis miel peätellä, ettei tämä
laulajapoejja moalline ommaesuus maha kovi suur olla: risane olj, neät,
puku peällää ja ränstyneeltä sekä nukkavierulta itekkii näytti. Mut
vaekka ulukokuor olj tievaantunna, tuntu sisäpuol kirkkaalta, koska
miestä ei huolet paenanna. Ku se siinä, enimmäksee yksinää, pitj
purpatustaa, astu vaunuu junnailija eli juna-isännöehtijä matkalippuja
tarkastammaa. Huohmattuvvaa tämä uuvve tulokkaa, tulj juna-isännöehtijä
sen ettee ja tavanmukkaesest sano, että:
— Näyttäkee matkalippunne.
— Misteepä minä sen olemattoma näytän...
— No, miks ette ostanna viimmeseltä asemalta?
— Jokos tuo olj viimmene asema? Ja minä oun luullunna, että asemia on
vielä eissäepäe...
— On kyllä montakii. Mut teijjä oes pitännä ostoo matkalippu tältä
viime asemalta, josta junnaa tulitte.
— Milleepä se rahato matkalipu ostaa?
— No, eikös teillä ou ies rahanpoekookaa?... Sitte oes ollunna parasta
pysyvä kotonaa.
— Mut paha on kotonakkii olla, ku kotija ei oukkaa.
— Mistees työ sitte outte peräsi?
— Misteekö peräsi? Immeiset sannoo, että min oun isästän ja äejistän
ja että minä eistäpäe vivvau issää ja takkoopäe äetii. Mut jos työ
oekee taktillaa tahotte tietee, niin oun Jussi Vihavaes-vaenoon poeka
ja meitä olj kuus poekoo ja jokkaene kelepas sotaväkkee. Voan eikös ou
teistäe ihmettä, että yks isä elätti kuus poekoo, mut kuuvvessa
poejjassa ei ollunna isäsä elättäjjee?
— Ei ou minu asjan ruveta niitä seikkoja tutkimaa, voan minu virkan
voatii teiltä voatimaa matkalippua.
— Vae semmoene on teijjä virkanne. Mulla miesparalla sitä ei ou ies
virkookaa.
— No, olj taekka olj olemata. Sanokee hetj, mille asemalle aejjotte
matkustoo ja katelkoo rahat valamiiks, niin annan teille teältä
kirjastan matkalipun.
— Enhää vielä alakumatkassa ossoo sannoo, mille asemalle matkustan,
ennenku tässä männessä tuummin ja tutkin. Ja niinku jo sanoen, ei ou
mulla rahhoo matkalipu ostamissee. Voan jos tahotte velaks toemittoo,
niin toeste maksan, jos — jaksan...
— Mikäs mies työ oekeestaa outte?
— Semmoene voan sekamies, niinku Pottu-Matti markkinoella.
— Jo piisoo! Mulla ei ou muuta keinoo, voan minum pittää teijjät
toemittoo seuroovalla asemalla ruunumiesten huostaa, jotka teijjät
ens'aluks pannoo putkaa.
— Tuttu paekka se putka on ja...
— Vae on tuttu paekka! Ehkäpä sitte on parasta ottoo teitä niskasta
kiin ja viskata vaunusta ulos?
— No, ette sillon mittää kultakankija viskoo, minussa ku ei ou muuta
ku vähä luurisoja, kielessä lihhoo ja vielä lisäks henkhojuva sekä
jottae muuta moskoo...
Samassa höyryveturj huutoo rinkas ja juna pysähty asema ettee seisomaa.
Junnailija eli juna-isännöehtijä tarraatu Jussi Vihavaes-vaenoo poejja
niskaa, nost sen seisomaa, läks viemää ovvee koht ja viijjessää sano,
että:
— Tässä ei ruveta pitempiä riisreättilöetä pitämää. Minä vien teijjät
vaunusta ulos.
Ja Jussi Vihavaes-vaenoo poeka sano männessää, että:
— Hyvähää minuva on viijjäkkii, minä ku oun niin hyväluontone, etten
minä suutuksissakaa ou vihane, vaekka ounnii Vihavaene...
Ku juna-isännäehtijä peäs kuletettavasa kansa vaunuje väljrappusille,
survas se kuletettavasa rappusilta allaa ja lisäkyyjjiks potkaesta
kimmautti takapuolille. Jussi Vihavaes-vaenoon poeka keänty
juna-isännöehtijää päe ja sano, että:
— No, tuoko se olj se teijjä matkalippu sieltä kirjastanne? Kiitoksija
voan.
Ku asemilla on aena joutilasta väkkee, jota sinne uteljaesuus kokkoo,
ei tämäkää asema tehnä poekkeusta siinä suhteessa. Ja uteljaesuuve
tuomija ryykäs hetj junasta potkastun ettee kyselemmää, että:
— Minkätähe sinut tuommoesella kyyjjillä sieltä ajettii?
Jussi Vihavaes-vaenoon poeka hieroks kannikoetaa ja vastas, että:
— Eipähää siihe kovinkaa suurta syytä tarvita. Ku ei ollunna
matkalippuva, eikä rahhoo, niin juna-isännöehtijä anto potkukyyjji.
— No, mihinkäs sinä oesit matkustanna?
Hieromalla kannikoetaa ja virnistelle suupielijää ja poskijaa, ikkääku
tuskissaa, Jussi Vihavaes-vaenoon poeka sano, että:
— Ametriikkiihaa se oes meinink paenoo, jos voan — peräpuolet
kestää...
Ja sillon rupes ne uteljaattii suupielijää ja poskijaa virnistelemää.
Mut se niihe virnistämine olj — naurava.
Suureks ikäväksen en ou soanna tietoo, kestkö peräpuolet Ametriikkii
ast...