Ei ou tillillee tunnettuva, onko tässä kerrottava keppone alakuperräene
keksintö vae onko siinä kynnetty toese vasikalla. Mut ku suutarillennii
on sama, kennenkä nahasta se soappaat tekköö, sopinoo jutustajannii
juttu jutustoo, vaekkei se viimmesimmäks sitä käyttänee keksintöö
sattues olemaankaa.
No niin! Siihe aekaa olj Suomenmoassa sekä vakinaeset
asevelevollissuuspataljuonat että reservkomppaniijjat.
Asevelevollislakia seätäissä olj kyllä Sarvlahe parruon pelännä moalima
lopu tulova, jos asevelevollisina pittää oatelispenika olla yhessä
renkrehjanoehe ja muehe kommeesukuste nuorukaeste kansa. Mut
laenseätäjät olj voan niin uskalikkoja, että lakkii tulj semmoene
meäräys, että jokkaene 21 vuotta täyttävä miespuoleine nuorukaene on
asevelevolline. Ja niin siitä asevelevollissuuvvesta tulj sulatusuun,
jossa peästii käsittämmää, että kaekki ollaa yhtä luuta, niinku
pukinsarvet. Ja ku lakia sinä aekana toteltii, täyty sotamiehenä olla
niin herran ku marrinnii, eikä siinä passanna niskotella ja vikuroejja.
Eikähää sotamiehenä olo oukkaa mikkää alennustila, voan iha
isänmoalline kunniavirka, josta kansanlaulukii saunoo, että:
Sotamies on parempi
ku pienenlaene herra,
koska se on kelevannunna
keisarille kerra.
Mittee toas huushollii tulj ja tulloo vieläkii, niin onhaa isänmoa
koettanna poekiaa ruokkia siks runsaast, ettei kennenkää mahanahka ou
peässynnä selekärankaa tarttumaa. Mut kukapa se jokkaese miele ossoo
nouvvattoo ja tyyvvyttöö! Ja niin niitä olj tyytymättömijä entisaekana,
niinku nykyjäännii. Pienissä oloessa kasvoo junnottanneet ei niin paljo
Jeremiijjakse virsijä veillynnä ku semmoeset, joehenka leuka olj aena
rasvassa ollunna ja maha makkeeta täynnä. Ku ei tunne, vakinaesesta
väestäkö vae reserviläesistä parempoo huolta piettii ja pietää, ei
ossoo sannoo, kummassako piirissä enemmä tyytymättömyyttä ja vikkoo on
ollunna ja vieläe on, sekä huusholliko vae muu komentoko on ärryttäjänä
ollunna.
Tässä kerrottava tappaus on peräsi reserviväe keskuuvesta ja koskoo
raokahuushollija. Kauppijas Aeraksela olj soanna rahkamenti hankkimise
tehtäväksee. Se mies olj oppinna sen konstin, että kauppa ei _elätä_,
voan _voetto_ elättää. Sen tähe se kauppoo tek — voettooksee.
Hankkijahommassa se vielä lienöö lisäks tuummaillunua, että sotamiehe
pittää syyvvä, mittee annetaa, sekä kerustel niin huokeita tavaroeta,
ku suinnii onnistu löytämää. Jos sitte muut popsittavat ei
riimasorttija ollunna, niin sillit kuetennii huonouvessa kaeken muun
voetti — niissä olj jo niin paha löyhkäkii, että harakattii sitä
pakkoo läks koko kasarmialuveelta. Reserviläeset muris ja äris sekä
opetti sillijä lentämää, viskelle niitä ulos ikkunoesta ja tehe jos
jonniilaesija vippaskonstija. Mut ku apuva ei mistää tullunna, niin
sillon tek joku taekka jotkut taekka kukaties yhtenä miehenä koko
komppaniijja semmoese tekose, että siitä läht apu. Yhtenä oamuna
nimittäe ilimesty kyöki rappuste ettee suur silli, jolla olj korkeet
tikkujalat alla sekä suussa paperlappu, johonka olj kirjutettu että:
— Mää poes silli Aeraksellaa teällä haesemasta.
Ja sattu niin kummallisest, että ite kauppijas olj sinä oamuna
huvitellaksee lähtennä tuomaa tavarakuormoo ja sen lisäks komppaniijjan
peällikkö kuluk kyöki eite. Se pysähty kahtomaa seisovoo sillijä ja
hämmästy yhtä paljo ku kauppiassii. Repäsövällä sotilasmeiningillä
pantii hetj tutkinto toemee ja mittees muuta ku että kaekki sekä
kasarmilla olovat että kuormassa tuovut sillit sae lähtee —
Aeraksellaa haesemaa, eikä niille tarvinna tehä ies tikkujalakojakkaa.