"Ei mittää uutta auringon alla", on tapana sannoo. Voep ollakkii
mahollista, että jossae meäri samallaene onneto erreys on muellennii
sattunna, ku on se, joka tässä kerrotaa. Mut mittees se haettoo? Ei
kerrassaa mittää, niin että kauppijas Riston erreys passoo kertoo,
niinku kerrotaa toesillennii sattuneita erreyksijä.
No, niin! Se Risto olj vast'alakava liikemies, joskohta olj
puotpalvelijana ollunna melekei kynnykse ylj peästyvää. Ku kahella
tyhjällä käillä alottaa, ei luonnollisest hyllyt tavaroehe paljouve
tähe halakii. Mut siitäpähää oes vähitelle paesunna, jos Ristolla ei
oes ollunna pahhoo tappoo "ottoo" ylj muori meärä ja mikä pahinta, se
ottamine tahto tulla liijja ussei. Se vähens luottoo, niinku sekkii,
että Risto otettuvvaa olj rämäpäene, eikä viisastunna, vaekka olj
semmoesessa tilassa katkassunna toese jalakasa ja puhassunna toese
silimäsä. Ku ne vammat mitenkute soatii auttavast korjatuks, tahto
ottamine Ristoo aesossaa pittee, niinku ennennii. Mut rupes sitte Risto
tuummimaa — ja taes sitä toesettii neuvvoo —, että mitähää, jos sitä
akottus, niin voes mies muuttuva. Naemisasjoeta tuummaillessaa sattu
silimii Helsingissä olovan naema-asjoemiston ilimoetus. Siihe
tutustuttuvaa peätti Risto, että sen huohmoomine olj varmaannii
kohtalon viittaus — ja sinne se paekalla kirjutti. Vastaus sieltä tulj
pikemmi, ku osas luullakkaa. Risto toas puolestaa tarttu asjaa, niinku
kissa hiiree, ja lähetti sekä valokuvasa — sivumenne sannoe se olj
pulska poeka — että muut voajitut selitykset, ne viimeksmaenitut
koristeltuna ja siliteltynä, niinku kauppijaa tapa on tavaroo vähäse
kehaesta... Sekö kehumine lienöö auttanna vae kohtaloko se toas olj
myötäsukaene, mut jo palloovassa postissa soapu kommee naesimmeise
kommee valokuva sekä selitys sen ijästä, varallisuuvvesta, jota tuntu
olova oekee Porvoo mitalla, ja lopuks kehotus kirjuttoo kosimakirja.
Kuvvoo katellessa tanssi Riston syvän katrillija, tyttö ei, neät,
ollunna ijällä pilattu, aenae valokuvassa se olj iha silimääpistävä ja
ku sitte vielä peällepeatteeks olj varakassii!... Siinäkös Riston pännä
rapis paperilla, ku se sille neitoselle kirjutti, nimitelle sitä vähän
matkan peässä "Kalliiks Neijjoks" sekä pyys kirjavaihtoo tarkotuksella
männä lopuks avioliittoo. Ei kulunna monta päevee, ku jo tulj vastaus,
jossa "Kallis Neito" ilimotti "Herra Kauppijaa" valokuvan soaneensa
Helsingistä naema-asjoemistostakii sekä sannoo sitä ihastuksella
tuontuostae kahtelovasa. Samalla se tievust, eikö häne kuvasa ou "Herra
Kauppijaalle" tullunna sekä onko se tehnä vastenmielise vaekutukse
"Herra Kauppijaasee"? Vielä "Kallis Neito" kirjutti, että jos "Herra
Kauppijaalla" on tos mielessä, on "Herra Kauppijas" tervetullut häne
kottiisa, jossa hää on sekä isäntä että emäntä, vanahemmat ku on
kuollunna.
Tämmöestä kirjoo ja kuhtuva lukkiissa rupes Riston jalattii jo
katrillija tanssimaa, eikä voan syvän, sitä mukkoo, ku katkenneella
jalalla kykenöö tanssimaa. Ja kylläpäs olj pännällä toas lentävä kiire
vastauskirjoo kirjuttaessa, jossa voan lyhyvest ilimotti, että
pikimmältää ku käy tärkeellä kauppamatkalla hää hetj palattuuvvaa
viivana rientää "Kallii Neijjo" kottii avioliito ruususolomuva sitomaa.
Samassa kirjutti sitte entiselle isännällee ja pyys siltä joetae
tuhansija rahhoo laennaks, voejjaksee puotisa hyllyt panna pullollee,
ku morsian, jolla on rahhoo ja muuta hilettä iha arvoomato meärä,
tulloo rukisijjoo kahtomaa. Oekee valakoavan mukkaa kirjutetulla
valalla Risto vakkuutti, että "Entine Rakas Isäntä" soa omasa korkoe
kansa takas. Kolomanne kirja se samalla kirjutti "Teknilliselle
Liikkeelle" Helsinkii, tiijjustelle tekojalan ja tekosilimän hintoo
sekä onko niihe tähe pakko tulla paekan peälle vae ossoesko hää ite,
jolta toene jalaka on katkenna ja toene silimä puhenna, niin että hää
nyt puujalalla kompuroe, ne asettoo siks tillillee, ettei outo huohmois
niitä oekeesta erottoo.
Ku muutama päevä kulu ja post soapu, ei Ristolla ollunna haluva
katrilli tanssimissee, eikä jalat ja syvänkää katrillija hypännä.
Avattuvvaa "Teknillise Tehtaa" kirjan luk Risto siitä, että niin
ihanata ku oessii avioliiton ruususijettä solomija, ei se kuetenkaa käy
päesä, ku tehtaa johtaja on jo ikämies, eikä sillä ou tyttäriä
tarjottavana. Ja toene kirja olj siltä "Kalliilta Neijjolta", joka toas
ilimoetti, että häne tarkotuksesa on soaha ehjä aviomies, eikä
tekosilimällä ja tekojalalla varustettu. Sen lisäks olj kirjassa vielä
sekkii, ettei "Entiseltä Rakkaalta Isännältä" tarvihe velekoo hankkia
hyllyje pullistamiseks, ku ei "Kallis Neito" aejjo tulla niitä
kahtomaa...
Risto parka! Se olj avioliittohökötyksessää pistämä "Kalliille
Neijolle" ja entiselle isännällee kirjutetun kirjasa "Teknillise
Tehtaa" kuverttii ja "Teknilliselle Tehtaalle" kirjutetun kirjan
lähettännä "Kalliille Neijjolle" — no, oljko sitte ihme, jos koko
riijjuuhomma mänj iha myssyttömmii!