Seästäväesyyttä kehutaa ja seästämissee kehotettaa, mut tarkkuutta ja
liijjallista itaruutta moetitaa ja niistä oekee varotettaa. ja ku
ahneuve paholaene kehe tarttuu ja voarnistaekse, niin se tekköö iha
saevarenylykijä immeisestä. Ja siihe luokkaa justiisa olj aekanaa
luvettava Jurnupuron Juoseppi, jota ei puute ollunna saevarenylykijäks
pakottamassa, voan luontosa sitä siihe vetj, niinku ryssee viekkautee.
Tarvis oes voatinna palakkapiikoo ja renkmiestä pitämää. Se kuetennii
pelekäs, että jos aekaimmeisiä ottaa, niin ne syövät siiimät peästä ja
palakkoo maksaissa männöö sekä rahat että kukkarokkii. Sen tähe se
koetti tulla toemee kaekemoeste poekaloppii ja tyttötynkäe pitämisellä
ja voan kiireempinä työaekoena pyys joetae akkaloppuja ja
miesveikaleita apuriksee. Niistä ei kuetenkaa suurta siunausta herunna,
ne ku olj joko kykenemättömiä taekka sitte tehä jukers työtä voan niiks
nimiks. Ja ku ruokapuolj olj kehnoo, ei ne pitkiä aekoja talossa
ruvenna piiskuttelemaa, voan ne luekaht tiehesä. Oesko ite Juoseppi
salassa syönnä parempoo ruokoo, sitä ei tiijjetä. Mut ku se perree
kansa olj samassa pöyvässä, se käv ite piimännii hakemassa ja toe
sinervänkellertävvöö herroo, jossa ei ollunna kokkeljmurujakkaa ja jota
se ryypätä hurrauttel, niinku oes paksuja kokkelia hörppinnä. Ja
lueruks piimävelliäkkii sanottii. Mut ulospäe se kuetennii tahto
näyttee, että herkkuja siinä talossa syyvvää. Niimpä se esmerkiks olj
kirkkoevväänä pitännä yhtä ja sammoo lohta monta vuotta. Siihe
kuetenkaa ei soatu koskee, vaekka se pöyvvälle nostettii, niinku
juutalaeste näkyleivät heijjä temppelissää. Ku Jurnupuro on kirkolta
kaukana suurte vessii takana, on jo lauvvantak'oamuna lähettävä kirkkoo
ja oltava yökunnissa. Sen tähe on perjantaena kirkkokylypy kylyvettävä.
Muutama kerra kirkkokylyvyssä ollessa sano jokkuu tilapäene työmies,
että:
— Eikös se kirkkoeväsloh oes tuotava saunaa, että sen akkaväk teällä
pesis, niinku toesettii kirkkoomänijät ihtesä puhistaa ja kuuroo?
Ku saunasta peästii tuppaa, tulj miehelle käypäset hetj kättee ja se
sae luva lähtee omille teillee.
Mut vaekka tämä leukaelija sae hetj variltaa matkapassit, niin moalima
suurena ihmeenä on piettävä, ettei samalla mitalla mitattu Aassarjas
Pöntiselle, joka tek paljo suuremma synni — melekee yhtä suure, ku on
pilikka pyhhee henkee vastaa. Ja tämmöene se rikos ja synt olj:
Jurnupuron niityllä oltii heinässä ja olj oekee kiire. Puro toesella
puolella olj noapurtalo väk heinässä. Sen toese talo nim olj
Iso-Jurnupuro ja Juosepi talo olj voan Jurnupuro nimeltää. Luultavoo
on, että ku Jurnupuro on näehe kahe noapuri rajana, on rajasta aekanaa
riijjellä jurnuttu, ja sen tähe purolle on annettu Jurnupuro nimeks ja
talot ristittii Iso-Jurnupuroks ja Jurnupuroks. Se Iso-Jurnupuro olj
suuremp talo ja elämä siinä reiluva ja reimoo. Keskkohalla niittyvä olj
Jurnupuro kahepuole isonlaeset matalat kivet, joella heinäväit ruukkas
syyvvä päevällisesä. Iso-Jurnupuro heinäväillä olj aena runsaast pötyvä
pöyvvällä, tässä tappauksessa kivellä. Mut Jurnupuro evväät olj niin
heppaset, ettei niitä syyvvessä kukkaa mahhoosa revässynnä. Ku Juoseppi
kuetennii eht moalima maenetta, olj se panettanna evväehe joukkoo
voeta, sianlihhoo y.m. talonpoejja herkkuja, jotka levitettii näkyvii.
Syömää ruvetessa Juoseppi huohmautti heinäväkkeesä, että:
— Ei syyvvä voeta eikä sianlihhoo, vaekka ollaa syövinämme.
Ku ruokalevolle ruvettii, ei Assarjas Pöntine nukkunnakkaa, voan napras
viitakevarrestaa terän irt. Sitte se asettaatu Juosepi ettee niittämää.
Juoseppi kysäs, että:
— Mittees sinä nyt meinoot, ku niität heinee terättömällä
viitakkeella?
Niin kovalla eänellä, että noapurin heinäväkkii sen kuul, vastas
Assarjas, että:
— No, kn voeta ja sianlihhoo ei soanna ayyvvä, voan pitj olla
syövinää, niin minä puolestan arvelen, ettei niitetä, voan ollaa
mittävinämme; sitä mukkoo, neät, kuokitaa, ku ruokitaa.
Sillon läht Juoseppi niityltä poes, eikä tullunna huommennakkaa. Emäntä
olj isännä sijjaesena ja se olj tuonna voeta ja sianlihhoo, joeta
syötii eikä oltu voan syövinää.