Sitä pitj tuntee ihtesä terveeks sekä sielusa että ruummiisa — etennii
ruummiisa — puolesta lähtiissä herastuomar Pohata nimpäeville, sillä
siellä, neät, olj kestettävä kova löyly, tarjouksia ku olj mahoton
meärä, eikä niitä soanna lystiksee katella ja maestella, voan niitä
nautittii iha hartiavoemilla — mies se, joka leiki kest. Mut
ei emännänkää nimpäevät tyhjänpäeväset turraukset ollunna,
herrastuomarilla olj, neät, tapana sannoo, että:
— Vaimo on miehe ruunu ja voe sitä miestä, jolla ei tätä ruunuva ou!
Tästä vakkuutoksesta voe jo arvata, että se mies pitj toespuoleisesa
kunniassa, niinku sanassa käsketää. Ja siks sen nimpäeväe ei soanna
olla ihtesä herrastuomari nimpäeväjuhloo huonomp. Ku kuhtumakirjoella
pyyvvetää hautajaesii ja häehe, niin minkästähe ei — tuummi
herrastuomar — passoo nimpäeville kortilla kuhtuva. Asjasta
varmistuttuvaa se läht kaupuntii tiettämää kuhtukirjoja, joehi
räntättii, että:
Tervetulloo läsnäololla kunnioittamaa herrastuomari emäntä
Marin nimpäevee tämän nyt sisälläolova elokuun 3 päivänä
kello 4 iltapäivällä. Kokkoonnuttaa herrastuomari ommaa talloo.
Kunnioetuksella
_Marj Pohatta. Ville Pohatta_.
Huohmatkoo! Jokkaese on soavuttava täsmällee kello 4.
Huohm. Kello on yhessä rautatieasema kellon kansa.
Kuhtukirjoja tilatessaa vakkuutti herastuomar monnee kertaa, että ne on
räntättävä kultaesilla pirastaemilla.
Kyllä sitte nimpäevä eillisinä päevinä käv herastuomari kyökissä
semmoene kuhina ja kupina, ku muurahaespesässä kesällä. Ja koristeltii
niitä huoneitakkii. Salin perälle laetettii nimpäeväsankarittarelie
erjtyene tuolj, ja olj siinä oekei köynnökset kiemurassa ja suuret
kukat ympärillä. Ku entuuvesta tiijjettii, että herastuomari omassa
talossa annetaan sekä peähä että mahhaa, otettii kuhtumine mielhyvällä
vastaa ja kilipoo riennettii nimpäevee kunnioittamaa. Portilla seiso
kaks miestä, joesta toene aukas porti ja samalla paljast peäsä, ja
toene toas kuletti hevoset joko tallii taekka muuhu tarroo. Rappusilla
olj ite herrastuomar tertehtimässä tervetulleiks ja etteisessä emäntä
Marj, joka miesvieraeta joht kammarjloehe ja naesia sallii. Ens aluks
ei tarjottu muuta ku istumista. Mut kohta vilikas herrastuomar neljällä
ruppiinilla käypee taskukelloosa ja ku se huohmas, että "aeka on
täytetty", anto se sovitu merki — ja sillonkos alako kyökistä
purkaatuva tyttölauma, raskaat kantamukset sylissää, niin että pian olj
pöyvvät pötyvä täynnä. Ite herrastuomar rupes miesvieraeta käskemää,
että tuolla piippuhyllyllä on Jievelvaappenta, parraeta Helsingin
Ruunariimoja ja paperrossia, joehenka hinnannii se ilimoetti. Pöyvvältä
käsk kahvin sekkaa lorrauttammaa konjoakkia, likkyöriä ja punssia,
jotka kaekki on riimasorttia ja niin ja niin kalliita. Emäntä toas,
kunniatuolilla istuissaa, viittail naesvieraeta kaenostelemata ottamaa,
minkä tuntoo suullee hyvvee tekövä. Ja ku monnii olj oekee poastoo
pitännä, niin arvoo sanomattakkii, että suumyllyt rupes pyörimää ja
kulukut nielastessa kumahtel. Ja kaekki kututut olj tullunnae, pait
kolome läh'asema asemapeälliköt, joeta kyllä olj kututtu.
Mut niillä olj laelline syy siirtee tulosa vähä myöhemmäks. Juna
nimittäe kuluk kello puolviijje aekaa, eikä ne voenna sitä ennen
poestuva virastaa, etennii ku jokkii korkee viranommaene sattu sillon
matkustammaa. Ne olj kuetennii sopinna keskenää, että ne tulloo
yhtaekoo hetj ku kaks asemapeällikköö ennättää ressiinalla soapuva. Ja
tuolla ne jo näky tulla porskuttelovannii, oekee vielä unvormussa. Mut
niitä vastassa ei ollunna portinaukosijjoo, eikä herrastuomarkaa
rappusille männynnä tervetulleiks lausumaa, eikä koko vieraesta
toppanaankaa ollunna. Asemapeälliköt sissää peästyvää rupes
kurkkaelemmaa sekä herrastuomaria että nimpäeväsankaritarta, voejjaksee
kuhtumisesta kiittee ja onnitella. Herrastuomar astu viimme niihe
ettee, vilikas toas kelloosa ja melkei puolvihoessaa sano, että:
— Vieraat olj kututtu täsmällee kello neljäks. Semmoeset vieraat,
jotka soapuu jäläkeepäe, ne ei tule talloo, eikä vierasvarraesuutta,
eikä nimpäeväsä pitäjöö kunnioettamaa, voan ne tulloo ahnastelemaa,
suuhusa soamaa, hotkimaa ja hornimaa. Semmoesia vieraeta ei tässä
talossa tarvita, eikä oteta vastaa. Ja ku teillä siellä asemillanne on
minnuutit ja sekunnit niin tarkkaa mielessänne, että iha rikullee on
siellä asjat toemitettava, niin ymmärtäkkee muuvvannekkii tulla
meärällee. Eikä muuta, ku hyväst nyt sekä mänkee tiehenne.
Mikkää muu ei siinä auttanna, ku pitj lähtee tarsimaa sekä männessää
pitkäkaulasia sylykiä peästellä suustaa, joka jäe ilima monenmoeseta
herkkupalata...
Mut ku ne vieraat, jotka olj soapunna virallisena kuhtuma-aekana,
oamupuolella yötä läks kottiisa kulukemaa, niin toeset niistä ähk
mahapakoellaa, toeset röystäyttel tyytyväesinä ja kolomannet olj
iloesella peällä.
Eikä tietyst nimpäeväsankarittarella ollunna mittää aehetta happamena
olla, yhtävähä ku herrastuomarillakaa, joka vielä sängyssäe tuns
mielhyvvee siitä, että olj asemapeälliköelle soanna näyttee, että on
muellae immeisillä kello, jonka mukkaa jopa asemapeälliköehennii täytyy
oppia tulosa ja mänösä asettammaa...