Florensissa.
Iloinen oli se seura, joka sinä iltana kokoontui kreivinna d'Osoglion
huoneisin. Elsa, tahi Angela, joksi nyt saamme nimittää häntä, ei
tiennyt, mitenkä olisi osoittanut onnellisuuttaan. Välin makasi hän
kuten pieni lapsi äitinsä sylissä, välin laski hän polvilleen neiti
Edelstedtin viereen ja kietoi kätensä hänen kaulaansa, välin hyväili
hän rakasta tohtoriansa; eipä isä Pajatsokaan jäänyt osaansa paitsi
tässä yleisessä ihastuksessa. Alussa oli hän vähän ujoksissa, sillä hän
luuli ettei "la contessina" milloinkaan enää mitään huolisi köyhästä
naurattajamestarista ja hänen Marketastaan, mutta kauaksi ei jäänyt
hän tähän luuloon, sillä sekä Angela että hänen äitinsä kilpailivat
keskenään osoittamassa Pajatsolle kiitollisuuttaan.
"Ensi tiistaina matkustamme kaikin Florensiin", sanoi kreivinna, "sitte
tulemme tervehtimään teitä, rakas Crespini. Olette olleet lapselleni
isänä, hänen ollessaan aivan yksinään maailmassa, ja olette olleet
apuna pelastamassa henkeäni; siitä olen kyllä huolen pitävä ett'ette
te eikä teidän perheenne mitään hätää kärsi niin kauan kun minä elän.
Sitte matkustamme suoraan Roomaan, sillä minä ikävöitsen saada esitellä
Fernandoni tyttären hänen iäkkäille vanhemmilleen."
Muutamana kirkkaana aamuna saivat matkustajamme nähdä ihanan Florensin,
joka maailman mainioine kupooleineen ja huippuineen, kypressien ja
poppelipuiden ympäröimine hymyilevine huviloineen ja kaikkine muhkeine
rakennuksineen lepäsi heidän edessään.
Kohta heidän tänne tultuansa, pyysi kreivinna Crespiniä kiiruhtamaan
kotiinsa; samana iltana aikoivat he käydä tervehtimässä häntä.
Ja sen he tekivätkin. He kulkivat useampia kapeita katuja, eivätkä
ilman vaivatta, kunnes vihdoin löysivät tuon pienen asunnon. Se
oli pihan sisässä, yhdessä noista hävinneistä palatseista, joissa
Florensin uljaat aateliset muinen olivat asuneet. Hauskannäköiset
sammalpeitteiset kiviportaat veivät eräälle rautaristikolla
varustetulle portille, jonka ympärille viiniköynnös oli poimutellut
loistavat kukkakiehkuransa, tuoksuva myrtti tunkeutui siellä täällä
esiin kivien välistä ja heleät konvolvulus-kukat kiemurtelivat
muutamien rikkeimien marmorikuvien ympärillä, jotka vielä olivat
jälellä muinoisesta komeasta suihkulähteestä pihan keskellä.
Vaunujen tullessa esiin, aukesi ovi äkkiä ja Crespini seisoi siinä
parhaassa juhlatakissaan, toisella puolellaan oli pieni iloisa akkansa
ja toisella hoikka mustasilmäinen Marketa, joka seisoi punastuneena
puhtaassa hienosti tärkätyssä pääliinassaan ja nypisteli ujostellen
monivärisen esiliinansa nauhaa.
Kaikki tervehtivät, syvästi niiaten ja kumarrellen ja veivät nämät
ylhäiset vieraat sisään huoneisinsa, jotka olivat hyvin pienet
ja yksinkertaisimmilla huonekaluilla varustetut; mutta tässä
yksinkertaisuudessakin tuntui olevan joku taiteellinen aisti. Yhdessä
nurkassa oli Marketan mandoliinikantele ja pöydällä puolivalmis
mosaikkiteos, sillä tämä nuori tyttö oli tullut hyvin taitavaksi
tällaisten teosten valmistamisessa. Näkyipä siellä myöskin äidin
nypläystyyny ja värttinä, ja kaikki todisti tuon köyhän kansan
ahkeruudesta ja uutteruudesta.
Angela vei kohta Marketan erikseen ja lahjoitti hänelle sitävarten
kirjaelemansa kauluksen ja kauniin korallikoristeen, jonka äitinsä oli
tähän tarkoitukseen hänelle antanut. Marketa oli ihastuksissaan; hän
näytti kuinka hän asetti kokoon pienet lasipuikkonsa mosaikiksi ja
toivoi ettei neiti halveksisi hänen juuri nyt tehtävänään olevaa pientä
rintasolkea, joka esitti kyyhkystä öljypuun oksa nokassa. Angelan
mielestä oli se ihastuttava, hänellä ei ollut koskaan ollut mitään niin
kaunista.
Sillä välin kysyi kreivinna Crespiniltä pitikö hän tästä
yksinkertaisesta asunnostaan, tahi eikö hän mieluummin tahtonut muuttaa
isompaan? Hän sanoi ei milloinkaan toivoneensa mitään parempaa, mutta
isäntä oli hänen suureksi surukseen juuri sanonut heidät ylös, kun ei
hän jaksanut maksaa korkeampaa hyyryä. Kreivinna pyysi saada puhua
isännän kanssa, ja tämän tultua, suuresti kumarrellen ylhäiselle
herrasväelle, sopi kreivinna hänen kanssaan niin että Crespini saisi
asua siinä niin kauan kuin hän itse haluaisi, määrättyä vuokraa
vastaan, jonka kreivinnan asiamies olisi vuosittain maksava. Hän
vakuutti myöskin Crespinille pienen vuotuisen elinkoron ja määräsi
summan rahaa, joka olisi Marketalle maksettava hänen hääpäivänään tahi
kaikessa tapauksessa hänen täytettyänsä viisikolmatta vuotta. Kuka voi
kuvata tämän pienen perheen iloa? Ei ainoastaan sen jäsenet olleet
tavanneet toisensa monivuotisen erinänsä olon perästä, vaan tuntui
kuin onni tahtoisi heille jakaa kaikki antimensa tänä päivänä! Neiti
Edelstedt tilasi muutamia mosaikkiteoksia ja pitsejä, ja monta käden
puistutusta toiselta puolen ja siunauksia toiselta puolen annettua,
erkanivat matkustajamme vihdoin köyhistä ystävistään, jättäen iloa ja
kiitollisuutta tuon pienen hauskan kodin jäsenten sydämiin.
He pysähtyivät Florensiin ainoastaan pariksi päiväksi, ja viettivät
aikansa taulukokoelmien ja muiden arvollisten esineiden katselemisessa,
niin paljon kuin neiti Edelstedtin heikot voimat myöden antoivat.
Kreivinna d'Osoglion hieno taideaisti ja syvälliset tiedot olivat tässä
erittäin hyvin paikallaan, sillä hän taisi aina osoittaa kaikki, mitkä
parhaiten ansaitsivat katsomista, eikä tarvittu tuhlata aikaa mihinkään
vähemmän arvollisiin.
Jälkimäisenä päivänä olivat he Palazzo Pitti'ssä ja katselivat juuri
Rafaelin ihanaa Madonna della sediaa, kun Angela huomasi erään nuoren
miehen, joka teki muutamia muistiinpanoja.
"Eikö hän ole Alpi Elgenströmin näköinen?" kuiskasi hän neiti
Edelstedtille. Samassa kääntyi mies heitä kohden, se oli todellakin hän!
"Kuinka odottamaton ilo on minulla saadessani tavata niin hyviä
ystäviä täällä", sanoi hän tohtorille ja hänen sisarelleen. "Ja onko
mahdollista? onko tässä pieni mallini, joka on tullut niin suureksi ja
komeaksi! Hän on koko nuori neiti, jota en saa enää kutsua Elsaksi."
"Ei, ette saakaan, se on totta se," vastasi tohtori hymyillen, ja
nyt tapahtui yleinen selitys; Alpi esitettiin kreivinnalle nuorena
ruotsalaisena taiteilijana, jonka sisaret olivat erittäin hyviä Angelan
ystäviä ja Alpi kuulteli suurimmalla jännityksellä Angelan kummallisia
kohtaloita. Kreivinna pyysi häntä käymään heidän luonaan Roomassa.
Hänellä oli vielä jotakin teoksia valmistamatta Florensissa, mutta
mielihyvällä lupasi hän tulla, kohta kun hän taas palajaisi taiteen
pääkaupunkiin.